Kylteri 02/21
Verkkojulkaisu 
.
.

Koukussa kiireeseen

Kiireen keskellä on hyvä muistaa rentoutua myös etäaikana, kirjoittaa Kylterin päätoimittaja Jutta Sibakov.

*Ping*

Merkkiäänten kimeitä kilahduksia kuuluu tasaiseen tahtiin vuoroin Slackistä, Teamsistä, Telegramista tai jostain niistä tuhannesta muusta pikaviestimestä, josta minut nykyisin saa kiinni. Tai ainakin pitäisi saada.

Vielä muutama vuosi sitten minun oli vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden vastauksia viesteihin sai odottaa useamman tunnin tai joskus jopa päiviä. Sitten elämääni astui ilmiö nimeltä pingailu. Pian huomasin olevani pikaviestien ristitulessa.

*Ping* Tsekkaatko tän nopeesti?

*Ping* Hei otatko koppia?

Pingailulle ominaista ovat harmittomilta vaikuttavat pienet pyynnöt, joiden kasaantuessa elämästä tulee nopeasti yhtä tulipalojen sammuttelua. Ongelmalliseksi tilanne äityy, kun räpylässä on jo kolme palloa ja seuraava kiitää kovaa vauhtia kopattavaksi.

Kuten monet muutkin arkielämän ongelmat, tämäkin on itseaiheutettu. Kun koronaviruspandemia rajoitti vapaa-ajan aktiviteettien valikoimaa, oli helppo haalia kalenteri täyteen erinäisiä sivuprojekteja. Kun baareissa pörrääminen ja matkustelu olivat pannassa, halusin käyttää vapautuneen aikani fiksusti. Lopputuloksena olen korona-aikana ollut kiireisempi kuin koskaan.

Kiire pakottaa priorisoimaan. Opiskelijoille se tarkoittaa usein tasapainoilua työn ja huvin välillä. Jostain pitäisi kaivaa aikaa vielä vapaaehtoishommiinkin. Deadlinet painavat ja sitseillekin pitäisi ehtiä. Bileiden jälkeinen krapulapäivä voi sotkea koko viikon suunnitelmat, mutta fomokaan ei houkuttaisi.

Osa on löytänyt tilanteeseen ratkaisun sober curious -ilmiöstä, jota käsitellään Kylterin toimittajan Sara Argillanderin kirjoittamassa jutussa. Holitonta bileiltaa seuraakin voittajan vuorokausi: darraisena sohvannurkassa vietetyn päivän sijaan säästyneet tunnit voikin käyttää johonkin muuhun. Tehokkuus kunniaan!

Työelämässä kiire nousee uudelle levelille. Kiire ja aikapaine ovatkin Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työuupumuksen merkittävimmät riskitekijät. Ei siis mikään ihme, että kiire oli merkittävässä roolissa myös elokuussa ravintola-alan työolot puheenaiheeksi nostaneessa Hesburger-kohussa.

Stressistä ja uupumuksesta huolimatta kiireeseen on helppo jäädä koukkuun. Se on eräänlainen adrenaliinipiikki, joka saa kelloa vastaan taistelevan ihmisen venymään äärimmilleen kerta toisensa jälkeen.

Kiire saa meidät myös tuntemaan itsemme tärkeiksi ja tarpeellisiksi, kun ajanvietteet, projektit ja ihmiset joutuvat kilpailemaan ajastamme. Kiireellä onkin helppo kiillottaa egoaan. Samalla meiltä kuitenkin unohtuu se, että aika on yhtä arvokasta myös silloin, kun ei ole kiire mihinkään. Ehkä jopa arvokkaampaa. Joten:

*Ping* Olethan välillä muistanut ottaa rennosti?