Yritysmaailman U-käännös: Rahasta rauhaan
Rauha ja liike-elämä ovat harvinainen sanapari. Tämän päivän yhteiskunnassa yrityksillä on kuitenkin yhä enemmän valtaa – ja myös vastuuta. Tämä on huomioitava myös koulutuksessa.
“Yrityksellä on yksi ja ainoa vastuu yhteiskunnalle: Käyttää resursseja ja harjoittaa yritystoimintaa, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa – noudattaen tietenkin avointa ja vapaata kilpailua, ilman huijauksia ja petoksia.” Näin kirjoitti taloustieteen Nobelilla palkittu Milton Friedman vuonna 1962 julkaistussa kirjassaan Kapitalismi ja Vapaus.
Friedmanin väittämät yritysmaailmasta ovat herättäneet väittelyä alusta alkaen. Kuitenkin silloin tällöin yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy kysymään, miksi voitontavoittelu on kirjattu yritysten tehtäväksi jopa osakeyhtiölain tasolla. Viimeksi näin kävi alkuvuodesta, jolloin Esperi Caren ja Attendon kaltaiset terveysalan yritykset jäivät kiinni hoidon vaarantaneesta penninvenytyksestä.
Terveysalan paljastukset kertovat, että 2000-luvun yritysmaailmaa värittää yhä voimakkaammin yhteiskuntavastuu. Kuluttajat ovat tulleet yhä tietoisemmiksi globaaleista epäkohdista, kuten lapsityövoiman käytöstä ja ilmastonmuutoksesta, ja yritysten on vastattava uudenlaiseen kysyntään tarjoamalla eettisiä tuotteita ja palveluja. Kestävä kehitys on konseptina lyönyt läpi, ja ani harva yritys pärjää enää markkinoilla, ellei toimi – tai ainakin väitä toimivansa – sen periaatteiden mukaan.
Erityisen korostunutta eettisyys ja kestävyys on nykyisessä start-up-ympäristössä. Yksi esimerkki on suomalaisen Kristian Rannan perustama Meru-Health, joka pyrkii auttamaan masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä mobiiliaplikaation kautta. Tunnetuksi on tullut myös Gold&Green, joka valmistaa suomalaista lihankorvikkeena käytettävää nyhtökauraa. Slushissa on jo vuosien ajan nostettu ympäristöystävällisiä yrityksiä esille erityisellä Green Stagella.
Mutta jos yritysten perimmäinen tarkoitus ei siis ole rahan ja voiton tavoitteleminen kuten Friedman argumentoi, mikä se sitten on? Mitä jos yritysmaailmassa tehdään u-käännös ja lisätään tämä ”u” sanaan raha. Näin syntyy rauha.
Stanford Peace Innovation Lab on vuonna 2008 perustettu Stanford Graduate School of Business:n hanke. Hankkeen tarkoitus on yhdistää psykologian, teknologian ja kauppatieteiden osaajia pohtimaan ja visioimaan kuinka rauhaa voisi toteuttaa yrityksissä, esimerkiksi reaalimaailman interventioiden ja kaupunkisuunnittelun avulla. Kesäkuussa 2018 Peace Innovation Labin perustaja Mark Nelson puhui markkinointiviestinnän Engage Prague -tapahtumassa:
”Lukuisat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että liiketoiminta on paljon tehokkaampi väline kasvattamaan positiivisen vuorovaikutuksen määrää maailmassa, kuin yksikään hallitus tai edes koko humanitaarinen sektori.” Nelson toteaa, että näiden positiivisten vuorovaikutusten määrä johtaa rauhaan.”
”Liiketoiminnasta ja rauhasta on kolme perinteistä uskomusta. On ne, jotka uskovat, että liiketoiminta on huonoksi rauhalle. Sitten on neutraali kanta, jonka mukaan liike-elämän toiminnan kontribuutio rauhaan riippuu siitä, miten liiketoimintaa tehdään. Luulin, että me Stanford Peace Innovation Labillä otimme kolmannen ja vahvimman kannan sanomalla, että liiketoiminta on aina hyväksi rauhalle kunhan sen suunnittelee oikein.”
“Viime vuonna Stanford Positive Peace -konferenssissa tuli kuitenkin vastaa nuori suomalainen tohtoriopiskelija, joka sanoi minulle ’Mark, minusta olemme ymmärtäneet tämän väärin. Liiketoiminnan koko tarkoitus on rauha. Liikevoitto on mukava sivutuote’”.
Tämä tohtoriopiskelija – Tilman Bauer nimeltään – tekee väitöskirjaa rauhasta ja liiketoiminnasta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella.
Liiketoiminnan koko tarkoitus on rauha. Liikevoitto on mukava sivutuote.
Haastattelu alkaa lämpimällä halauksella. Tilman Bauer on positiivinen mies, joka huokuu elämäniloa. Saksansuomalainen Bauer suoritti vuosina 2005-2008 BScBA-tutkinnon kansainvälisestä liiketoiminnasta Mikkelin kampuksella. Jo tuolloin hän pohti kirjoittavansa kanditutkielmansa rauhasta ja liiketoiminnasta. Suunnitelma ei koskaan konkretisoitunut. ”En muista mikä tarkka syy oli, että päädyin toiseen aiheeseen. Ehkä yleinen ilmapiiri oli, että tutkielman tulisi olla abstraktin sijasta empiirisempi.”
BScBA-tutkinnon jälkeen Bauer ei halunnut jatkaa kauppatieteiden opiskelua. Se kyllä kiinnosti, mutta utelias mieli kaipasi jo jotain uutta. Bauer suuntasi Costa Ricaan, missä toimii YK:n valtuuttama Rauhan yliopisto. Muut opiskelijat olivat opiskelleet muun muassa valtiotiedettä, sosiologiaa, historiaa, psykologiaa ja oikeustiedettä eri puolilla maailmaa, mutta Bauer huomasi olevansa lähes ainoa kauppatieteitä opiskellut.
Bauer ihmettelee, miksi rauha ei voisi kiinnostaa kauppatieteilijöitä. Elinkeinoelämähän hyötyy rauhasta yhtä paljon kuin koko muu yhteiskunta. Bauerista alkoi tuntua oudolta, että rauha oli niin vähän käsitelty aihe kauppatieteilijöiden keskuudessa.
Costa Ricasta Bauer päätyi opiskelemaan rauhantutkimusta Innsbruckiin, kestävää kehitystä Rotterdamiin ja lopulta takaisin Aaltoon, jossa hän suoritti kolmannen maisteritutkintonsa johtamisen laitoksella, missä hän tekee nyt väitöskirjaa. Ulkomaan vuosien aikana Bauer kehitti omaa ajatteluaan rauhasta. Innsbruckissa professori Wolfgang Dietrich puhui rauhan transrationaalisesta, eli rationaalista käsitystä laajentavasta, luonteesta. Rotterdamin yliopistossa professori Michael Braungart lausahti taas kuuluisasti ”vähemmän huono on edelleen huono”, eli esimerkiksi pelkästään sodan poissaolo ei riitä rauhaan. Rauhan tasoja on siis useampia.
Bauer uskoo, että rauhan käsitettä on laajennettava. Rauhasta puhuessa huomio kohdistuu usein vain sodan poissaoloon, mutta tämä on vain rauhan heikko määritelmä. Paljon tärkeämpi on kuitenkin vahva määritelmä, jolla on myös muita myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnalle, sillä vahva rauha keskittyy positiivisten kokemusten lisäämiseen. Sen lisäksi, että ympärillä ei ole sotaa, ihmiset voivat myös opiskella ja tehdä työtä vapaasti.
Heikon ja vahvan rauhan lisäksi Bauer puhuu myös kolmannesta tasosta: holistisesta eli kokonaisvaltaisesta rauhasta. Tämä rauhan kolmas taso yhdistää sisäisen ja ulkoisen rauhan ja pyrkimyksen moraaliseen täydellisyyteen. Bauerin mukaan holistisessa rauhassa piilee mahdollisesti jopa tie kapitalismin jälkeiseen yhteiskuntaan, jossa yhdistyvät kapitalismin yksilön valinnanvapaus ja kommunismin yhteishyvän tavoittelu. Pohjimmiltaan holistinen rauha on korkein rauhan muoto, joka liittyy vahvasti ihmisen henkisyyteen. Se käsittää ihmisen tarpeen tuntea merkityksellisyyttä tekemisessään.
Yritykset voivat edistää holistista rauhaa siirtymällä ajatusmallista, jossa päämäärä on voiton maksimointi, ajatusmalliin, jossa tavoite on ihmisen ja yhteiskunnan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Yrityksen tulisi kehittää tuotteita ja palveluja, jotka ovat luonnostaan arvokkaita sekä hyödyllisiä. Bauer ehdottaa, että yritykset kysyisivät itseltään, edistävätkö tuotteemme ja palvelumme ihmisten hyvinvointia ja merkityksellisyyden tunnetta. Kyse ei ole omien intressien laiminlyönnistä. Itsekkyyden varjoon jättäminen on pikemminkin osoitus yrityksen sitoutumisesta yhteisön johtamiseen kohti parempaa tulevaisuutta.
Bauer ymmärtää, että ajatus yritysten vastuulla olevasta rauhantyöstä – ja varsinkin ihmisten hengellisten tarpeiden tyydyttämisestä – voi kuulostaa korkealentoiselta. Globalisoitumisen myötä kansainvälisten yritysten merkitys on kuitenkin kasvanut jo jopa suuremmaksi kuin yksittäisten valtioiden, mikä velvoittaa niitä myös ottamaan suurempaa vastuuta koko yhteiskunnasta.
Yrityksissä ja kauppakorkeakouluissa ympäri maailman on vähitellen ymmärretty liike-elämän rooli poliittisena toimijana. Viime vuosina yliopistoissa on selkeästi pyritty lisäämään opetusta yritysten sosiaalisesta vastuusta ja merkityksestä yhteiskunnan hyvinvoinnille. Esimerkiksi Aallossa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa International Business ja Strategy -niminen kurssi, jossa käsiteltiin yritysten globaalia vastuuta. Kurssilla simuloitiin myös rauhanneuvotteluja Martti Ahtisaaren perustaman Crisis Management Initiativen eli CMI:n johdolla.
”Kauppakorkea antaa valmiuksia moneen. Olemme heränneet näkemään yritysten tärkeyden yhteiskunnassa, ja kauppatieteiden kontekstuaalinen tarkastelutapa palvelee montaa eri tarvetta. Koulutuksessamme korostuu viestintä, johtaminen, neuvottelu ja kulttuurinen lukutaito. On yliopiston velvollisuus opettaa näitä taitoja, jotta opiskelija voivat viedä niitä eteenpäin ja tehdä maailmasta paremman paikan”, kertoo International Business and Strategy -kurssin vetäjä professori Rebecca Piekkari.
Yliopistot ovat ihanteellisia paikkoja muutoksen alullepanemiseen. Stanford Peace Innovation Lab ja Tilman Bauer ovat tästä esimerkkejä kehittäessään rauhalle uudenlaisia viitekehyksiä. Heidän lisäksi kehitteillä on useita muitakin hankkeita. Muun muassa Institute for Economics and Peace on kehittämässä Global Peace Indexiä.
Ja yliopistoilla on myös yksi ylivoimainen etu. Ajan myötä siellä käydyt keskustelut leviävät opiskelijoiden mukana myös liike-elämään. Tällä on mahdollisuus tuottaa todellista muutosta, kun yrityksissä ymmärretään rahan ohella myös rauhan merkitys.
Tai kuten Martti Ahtisaari on todennut: ”Tänä päivänä emme tarvitse raakaa kapitalismia, eikä minkäänlaista sosialismia. Tarvitsemme vastuullisen ja tasa-arvoisen markkinatalouden.”
