Näkyjä vedessä

Istuin meren rannalla, jossa moni on ollut minua ennen,
Tuuli ja vesi tanssivat, ne kietoutuivat toisiinsa kuin vastarakastuneet,
Auringon säteet hajosivat, ne pirstaloituivat aaltoihin,
Kuin lasinsirpaleet – kerran eheä ja kokonainen – nyt erillään.

Veden takana monumentit; ihmiskäden luomuksia,
Betonin, metallin ja tiilen jättimäiset olennot,
Kuolemattomuuden projekteja, ajan ylittäviä, kellon murtavia,
Mutta kuten kaikki – tänään kokonainen – huomenna hajoaa.

Peilikuvani katsoo minua vedenpinnalta,
Mikä tekee meistä meidät, mikä muovaa minän ja meidät:
Olemme eläimiä, mutta samalla maan vartijoita,
Luomisen jumalia – tuhon tyranneja.

Vierelläni maassa maatuu laho, eloton puunrunko,
Pitkään kuollut, mutta elämää täynnä,
Täynnä ötököitä ja kovakuoriaisia, sammalta ja jäkälää,
Yhtenäisenä elävä – kerran erillinen – nyt kokonainen.

Ajattelen olevani tuo puu, osa kokonaisuutta, ei osaakaan osasta,
Olento ilman ydintä, olento vailla olemusta,
Pelkkä mosaiikki jokaisesta kohtaamastani sielusta,
Jokaisesta lukemastani kirjasta - kuulemastani tarinasta.

Ja niin ojennan käteni, en ohjatakseni, vaan matkalle lähteäkseni,
Taiteen, myyttien ja kulttuurin kaoottisiin saleihin,
Sillä totuus, jos se on olemassa, ei löydy kirjojen sivuilta,
Vaan siitä, mikä jää sanomatta, missä merkitys elää ja pysyy

Tästä painoksesta löydät kokonaisuuksia osista,
Tarinoita luomisesta, kulttuurista ja taiteesta,
Kertomuksia musiikista ja urheilusta, totuudesta ja fiktiosta,
Niissä sielun kuolemattomuus – vapautus kärsimyksestä.

Tai kuten kauan sitten kuollut kreikkalainen amfora:
"Kauneus on totuutta, totuus kauneutta,"
Ja se on kaikki, mitä voi koskaan ikinä sanoa.

Runon minä, se olen minä. Palasista rakentunut, 
musiikin ja runon ystävä, laulun ja tanssin vaeltaja. 
Pieni pala minusta kirjoittaa, ja olen myös tämän Kylterin päätoimittaja. 
Pyydän jo etukäteen anteeksi, sillä mikään ei käänny ilman, että ensin särkyy. 
Annathan siis myös englanninkieliselle versiolle mahdollisuuden :)

‍