Voiko kapitalismi pelastaa maailman?
Yhteiskunnalliset vaikuttajat Ninni Norra ja Isaac Jyväsjärvi pohtivat talouskasvun, tuottavuuden, vapaakaupan ja yrittäjyyden suhdetta ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Kapitalismia pidetään usein kaiken pahan alkuna – järjestelmänä, joka ajaa ahneuteen, eriarvoisuuteen ja luonnonvarojen ehtymiseen. Kapitalismille ominainen voiton tavoittelu onkin kannustanut lyhytnäköisiin päätöksiin, jotka puolestaan ovat johtaneet ympäristön kuormittamiseen ja tiettyjen sosiaalisten ongelmien, kuten suurten varallisuuserojen ja kulutuskeskeisyyden voimistumiseen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kapitalismi on kuitenkin talousjärjestelmä, joka perustuu vapaaseen kaupankäyntiin, pääoman yksityiseen omistukseen ja markkinoiden ohjautuvuuteen. Tärkeintä on tunnistaa, ettei kapitalismi ole staattinen järjestelmä, vaan sitä voidaan ohjata oikeudenmukaisemmaksi poliittisilla päätöksillä. Lisäksi kapitalismi on historian aikana auttanut absoluuttisen köyhyyden vähentämisessä, elintason kohentamisessa ja teknologisen kehityksen vauhdittamisessa. Kapitalismia voidaan kiittää myös tasa-arvoisempien mahdollisuuden luomisesta ja sääty-yhteiskunnan syrjäyttämisestä, jossa yksilön kohtalo oli sidottu perheensä asemaan.
1800-luvulla, ennen kapitalistisen markkinatalouden laajempaa omaksumista, suurin osa maailman väestöstä eli köyhyydessä, ja elinajanodote oli yleisesti Euroopassakin alle 40 vuotta. Our World in Data -alustan toteuttaman analyysin mukaan vuonna 1820 yli 90% maailman väestöstä eli absoluuttisessa köyhyydessä. Vuoteen 2015 mennessä tämä luku oli laskenut noin 10% väestöstä.
Esimerkiksi Kiinan talousuudistukset 1970-luvun lopulta lähtien ja Intian markkinavetoiset reformit 1990-luvulla ovat nostaneet satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Kapitalistiset markkinat ovat tarjonneet mahdollisuuksia vaurastumiseen ja parempaan elämään ennennäkemättömällä tavalla.
Teknologinen kehitys on saanut valtavan sysäyksen vapaiden markkinoiden ja yrittäjyyden ansiosta. Lääkekehitys, viestintäteknologia ja tuotantomenetelmät ovat edistyneet niin, että elintasosta, joka aiemmin oli varattu vain harvoille, on tullut saavutettavampi. Esimerkiksi polion kaltaiset sairaudet, jotka olivat ennen yleisiä ja tappavia, on lähes kokonaan hävitetty rokotteiden ansiosta – innovaatioiden, investointien ja globaalien markkinoiden tukemana. Samalla internet ja digitaaliset työkalut ovat mullistaneet koulutuksen ja tiedon saavutettavuuden. Miljoonat ihmiset kehittyvissä maissa voivat nyt saada maksutonta koulutusta sekä työllistyä kansainvälisillä markkinoilla etätyön ja sähköisen kaupankäynnin ansiosta.
Jokaisessa järjestelmässä on kuitenkin haasteensa. Tulot ovat jakautuneet länsimaissa yhä epätasaisemmin 1980-luvulta lähtien ja varallisuus keskittyy yhä harvemmille, mikä voi heikentää yhteiskunnallista vakautta ja ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään. Lisäksi järjestelmä mahdollistaa nykyisessä muodossaan kestämättömän voiton tavoittelun ympäristön kustannuksella. Kapitalismin mukautuva luonne tekee siitä kuitenkin kehittämiskelpoisen suhteessa jäykkiin, keskusjohtoisiin talousmalleihin. Lisäksi kapitalismia tulkitaan usein pelkistävien mielikuvien kautta pragmaattisen lähestymisen sijaan, jolloin haasteiden ratkaiseminen käy liki mahdottomaksi.
Myyttejä kapitalismista
Talouskasvun ja kasvuajattelun katsotaan usein olevan kestämättömyyden juurisyitä. Syy-seuraussuhteet eivät kuitenkaan ole aivan näin mutkattomia, vaikka talouskasvun yhtälö yksinkertainen onkin. Karkeasti ilmaistuna talouskasvun voidaan ajatella muodostuvan väestökehityksestä ja työn tuottavuudesta. Ylikansoitusteoria on kumottu jo hyvän aikaa sitten, ja myös työn tuottavuus on lopulta kiinni siitä, millaisia kannustimia markkinoille asetetaan. Jos kannustimet suosivat kestävyyttä ja kiertotalouteen siirtymistä, tuottavin on se yritys, joka onnistuu näissä tavoitteissa parhaiten.
Ei ole kiveen hakattua, että markkinoiden tulisi suosia lyhytnäköistä halpatuotantoa, vaan kyse on pitkälti poliittisista päätöksistä. Voidaan jopa sanoa, että tuottavuuteen on sisäänrakennettu eräänlainen kestävyyden perusajatus. Kysehän on siitä, että pienemmällä määrällä resursseja saadaan aikaiseksi enemmän.
Esimerkiksi vielä 2000-luvun alussa fossiiliset polttoaineet hallitsivat energiantuotantoa, koska ne olivat lyhyellä aikavälillä halvin vaihtoehto, eikä markkinoilla ollut riittäviä kannustimia uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi. Poliittisten päätösten, teknologisen kehityksen ja skaalaetujen myötä tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut. Nykyään aurinko- ja tuulivoima ovat yhä edullisimpia energiamuotoja, ja markkinat suosivat yhä selvemmin yrityksiä, jotka pystyvät tuottamaan puhdasta energiaa tehokkaasti. Energiasiirtymä ei toki ole vielä valmis, mutta parissa vuosikymmenessä tapahtunut muutos on huikea. Kun kestävyys on yritykselle säästötoimenpide eikä kuluerä, voitontavoittelukaan ei tuota ongelmia.
Kapitalismin periaatteisiin lukeutuvat myös oikeus yksityiseen omaisuuteen ja kaupankäyntiin sekä elinkeinovapaus. Valtio ei näin ollen sanele, millä alalla kunkin on työskenneltävä, tai ohjaa tuotantoa. Tuotanto sen sijaan seuraa markkinoiden kysyntää – sitä, mitä kuluttajat haluavat. Vapailla markkinoilla keskeisessä roolissa ovatkin yrittäjät, jotka tarjoavat tuotteita ja palveluita markkinoille.
Keskusjohtoisessa Neuvostoliitossa yksilöllä ei ollut vapautta valita omaa ammattiaan tai ryhtyä yrittäjäksi. Tehdastyöläinen saattoi löytää itsensä harmaasta, massiivisesta teollisuuskompleksista, jossa työtä tehtiin pitkissä vuoroissa kiinteällä, valtion määräämällä palkalla vailla mahdollisuutta neuvotella paremmista ehdoista tai vaihtaa alaa vapaasti. Kaupoissa oli tarjolla hyvin rajallinen määrä tuotteita, sillä tuotanto ei perustunut kysyntään, vaan ylhäältä johdettuihin suunnitelmiin. Työntekijä saattoi jonottaa tuntikausia peruselintarvikkeita, joiden saatavuus vaihteli satunnaisesti. Työpaikan pysyvyys oli taattu, mutta toisaalta innovaatioita ja tehokkuutta ei juurikaan palkittu, mikä johti tehottomuuteen ja resurssipulaan.
Kapitalismi on saanut kovaa kritiikkiä siitä, että se kannustaa yrityksiä vastuuttomuuteen. On kuitenkin ymmärrettävä, että pienet ja keskisuuret yritykset, eli valtaosa maailman yrityksistä, ovat aivan eri sarjaa kuin jättiläismäiset korporaatiot. Tavallinen yrittäjä toimii palvellakseen kuluttajien ja yhteiskunnan tarpeita samalla ansaiten elantonsa, aiheuttamatta mittavia haittoja ympäristölle tai yhteiskunnalle. Yrittäjiä saisi ylipäätänsä kiittää siitä, että verotuloja riittää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Suomen heikkenevä huoltosuhde korostaa yrittäjien roolia entisestään.
Ratkaisuja järjestelmän sisällä
Kapitalistisissa talousjärjestelmissä esiintyvät ongelmat eivät ole väistämättömiä. Ne voidaan ratkaista järjestelmän sisältä käsin oikeanlaisilla kannustimilla ja sääntelyllä. Talousjärjestelmää voidaan kehittää muun muassa tukemalla kestäviä investointeja, ohjaamalla kuluttajien ja yritysten toimintaa verotuksen ja regulaation avulla sekä edistämällä vastuullista liiketoimintaa ja kiertotaloutta.
Kiertotalous onkin yksi lupaavimmista ratkaisuista eettisen kapitalismin kehittämiseksi. Perusajatus on, että tuotteet suunnitellaan kestäviksi ja materiaalit pidetään talouden kierrossa mahdollisimman pitkään uusiokäyttämällä, jolloin hukkaa minimoidaan. Näin tuotteiden käyttöikä pitenee ja niiden elinkaaresta koituu vähemmän ympäristöhaittoja.
Nykyisin monet älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet suunnitellaan siten, että niiden korjaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta, mikä kannustaa kuluttajia ostamaan uusia laitteita vanhojen hajotessa. Kiertotalouden periaatteita noudattava yritys taas voisi valmistaa modulaarisia laitteita, joissa yksittäiset osat – kuten akku, näyttö tai prosessori – ovat helposti vaihdettavissa. Tämä mahdollistaisi laitteiden päivittämisen ja korjaamisen sen sijaan, että koko tuote jouduttaisiin korvaamaan uudella. Lisäksi valmistaja voi palvella kuluttajia ottamalla vastaan vanhoja laitteita, joiden osat kierrätetään uusien laitteiden valmistuksessa.
Huonekalualalla esimerkiksi Ikea on ottanut käyttöön ohjelman, jossa se ostaa takaisin käytettyjä tuotteitaan ja myy ne edelleen second hand -osastoillaan. Asiakkaat saavat hyvityksen vanhoista huonekaluistaan, ja Ikea pystyy myymään uudelleen käyttökelpoisia tuotteita sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Tämä pidentää tuotteiden käyttöikää ja luo samalla yritykselle uutta liiketoimintaa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Toimintamalli toki edellyttää asiakkaiden aktiivista osallistumista ja sitoutumista kierrätykseen, mikä voi tuottaa haasteita ilman riittäviä korvauksia.
Kestävä kehitys edellyttää myös talouden mittareiden kriittistä tarkastelua. Bruttokansantuote (BKT) ei mittaa hyvinvointia tai kestävyyttä, vaan ainoastaan taloudellista toimeliaisuutta, eli rahallisesti mitattavien hyödykkeiden ja palveluiden tuotantoa. Tämä tarkoittaa, että BKT voi kasvaa esimerkiksi ympäristötuhojen korjaamisesta tai terveydenhoidon kustannusten noususta, vaikka nämä eivät itsessään lisäisi yhteiskunnan hyvinvointia. Vaikka talouskasvulla on usein yhteyksiä elintasoon, se ei takaa kestävää kehitystä tai oikeudenmukaista resurssien jakautumista. Siksi on tärkeää tarkastella myös muita mittareita, jotka huomioivat elämänlaadun, ympäristövaikutukset ja pitkän aikavälin yhteiskunnallisen kehityksen.
Vaihtoehtoiset mittarit, kuten inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja Genuine Progress Indicator (GPI), tarjoavat laajemman näkökulman talouden ja hyvinvoinnin suhteeseen. HDI yhdistää kolme keskeistä tekijää: elinajanodotteen, koulutustason ja tulotason, jolloin se antaa kattavamman kuvan ihmisten mahdollisuuksista elää hyvää elämää. Tämä indeksi osoittaa, että pelkkä talouskasvu ei automaattisesti johda hyvinvoinnin lisääntymiseen, jos esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto jäävät jälkeen. GPI puolestaan ottaa huomioon sekä taloudellisen kasvun että sen negatiiviset seuraukset, kuten ympäristön pilaantumisen, luonnonvarojen ehtymisen ja tuloerojen kasvun. Se toimii eräänlaisena "korjatun BKT:n" mittarina, jossa huomioidaan myös sosiaaliset ja ekologiset kustannukset.
Näiden mittareiden avulla voidaan rakentaa tasapainoisempaa talouspolitiikkaa, jossa huomioidaan niin taloudellinen menestys kuin yhteiskunnan ja ympäristön kestävyyskin. Esimerkiksi Bhutanin bruttokansallisonnellisuus (GNH) ja YK:n kestävän kehityksen indikaattorit pyrkivät mittaamaan kehitystä huomattavasti laajemmin kuin perinteinen BKT. Monissa maissa onkin alettu hyödyntää useita rinnakkaisia mittareita politiikan ohjaamisessa, jotta talousjärjestelmän kehitys ei perustuisi pelkästään tuotannon määrään, vaan myös ihmisten hyvinvointiin ja ympäristön tilaan. On tärkeää pohtia, millaisia mittareita käytämme ja miten ne ohjaavat päätöksentekoa kohti aidosti kestävämpää yhteiskuntaa.
Loppusanat
Kapitalismin pelkistetty ja yksipuolinen käsitys on ongelmallinen, sillä se ei auta ratkaisemaan yhteiskuntamme todellisia haasteita. Kun kapitalismia käytetään synonyyminä ekologiselle ja sosiaaliselle kestämättömyydelle, unohtuu herkästi, että kyseessä on loppujen lopuksi vain markkinavetoinen, yksityiseen omistukseen sekä yksilön vapauteen perustuva talousjärjestelmä. Kapitalismi on malli, joka heijastaa aikansa prioriteetteja: ensin konsumerismia eli kulutuskeskeisyyttä 1800-luvulla, mutta nyt ja tulevaisuudessa jotakin muuta. Se voi olla järjestelmä, jossa yritysten menestys perustuu ihmisten hyvinvointiin, kestävyyteen ja pitkän aikavälin arvonluontiin pikavoittojen sijaan.
On toki perusteltua esittää, ettei politiikan ja kestävyysajattelun muovaama kapitalismi olisi enää puhdasta kapitalismia, vaan lähempänä jonkinlaista sekatalousmallia. Määritelmät ovat kuitenkin toissijaisia. Kapitalismikeskustelun ongelmat kiteytyvät pitkälti siihen, että terminologiaan takertuminen tarjoaa laiskoille kriitikoille pakotien ratkaisukeskeisestä ajattelusta. On helpompaa vastustaa kapitalismia kaiken pahan edustajana ja vaatia epärealistisia muutoksia, kuin osallistua talousjärjestelmän vaiheittaiseen kehittämiseen.
Lähteet:
Dorn, J. A. (10.10.2023). China’s Post-1978 Economic Development and Entry into the Global Trading System. https://www.cato.org/publications/chinas-post-1978-economic-development-entry-global-trading-system
Murgai, R., Ravallion, M. & Datt, G. (26.3.2016). Poverty reduction in India: Revisiting past debates with 60 years of data. https://cepr.org/voxeu/columns/poverty-reduction-india-revisiting-past-debates-60-years-data
IRENA. (2017). Renewable Power: Sharply falling generation costs. https://www.irena.org/-/media/Files/IRENA/Agency/Publication/2017/Nov/IRENA_Sharply_falling_costs_2017.pdf
IKEA. (2025). Buy back & resell – Sustainable furniture. https://www.ikea.com/us/en/customer-service/services/buy-back/
