Millaisessa ympäristössä opiskelemme - katsaus yliopistojen poliittiseen ilmapiiriin

Viime aikoina yliopistomaailmassa on kuohunut niin opiskelijavaltausten kuin myös kiihtyneen ulkopoliittisen keskustelun seurauksena. Polarisaatio on terminä yhä useammalle tuttu, sekä osa arkipäivää, ja toisinaan saattaa tuntua kaiken olevan politisoitunutta. Taloustieteen opiskelija Siiri Reiniluoto ja tieto- ja palvelujohtamisen opiskelija Lari Kauranen kiinnostuivat selvittämään, miten tämä kaikki näkyy yliopistoissa ja miten opiskelijat kokevat oman opiskeluympäristönsä.

Kevät ja sen mukanaan tuoma yhteishaku ovat saaneet miettimään yliopistojen maineita ja stereotypioita, varsinkin oman yliopiston. Aallon kauppiksen osalta stereotypiat tuntuvat vahvistuneen, ainakin tarkasteltaessa menneenä syksynä aloittaneiden opiskelijoiden sukupuolijakaumaa, joka on noin 70–30 miesten hyväksi. Vaikka yliopistoon tullaan pohjimmiltaan oppimaan uutta ja kehittämään omaa ajattelua, ei ympäristön ja ilmapiirin vaikutusta voi irrottaa yhtälöstä. Onko polarisaatio todella tunnistettavissa oleva ilmiö ja miten yliopistot nähdään niiden sisältä käsin?

Päätimme ottaa näistä kysymyksistä selvää, ja samalla vertailla Aallon kauppakorkeakoulua Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Näillä kahdella laitoksella tuntuu olevan hyvin erityyppiset stereotypiat, ja halusimme selvittää, mistä ne kumpuavat ja pitävätkö ne paikkansa. Saadaksemme kokonaiskuvan tilanteesta, lähetimme lyhyen kyselyn aiheesta valtiotieteellisen ja kauppiksen opiskelijoille, ja saimmekin siihen lähes 400 vastausta. Näitä vastauksia syventääksemme haastattelimme lisäksi muutamia opiskelijoita sekä professoreita kummastakin yliopistosta.

Kyselystämme kävi nopeasti ilmi, että sisäiset stereotypiat kauppiksesta ”oikeistolaisena” ja valtiotieteellisestä ”vasemmistolaisena” elävät vahvoina opiskelijoiden mielissä. Kauppiksen opiskelijoista 89,1% koki ilmapiirin olevan joko oikealla, tai lievästi oikealla. Valtsikassa vastaavasti 92,1% vastanneista koki ilmapiirin olevan vasemmalla tai lievästi vasemmalla. Oikea jakauma ei kuitenkaan ollut ihan näin kärjistynyt. Oikealle tai lievästi oikealle itsensä määritteleviä oli kauppiksessa 64,4% ja vasemmalle tai lievästi vasemmalle itsensä määritteleviä valtsikassa 81,3%. Lisäksi poliittisten mielipiteiden kirjo näiden karkeiden määrittelyjen sisällä oli ainakin saatujen vastausten perusteella kummassakin yliopistossa laajempi kuin stereotyyppinen ajatus antaa ymmärtää.

Poliittisen yleisilmapiirin lisäksi yliopistoissa näkyi eroja myös siinä, miten paljon opiskelijat puhuvat keskenään politiikasta ja miten paljon he toivoisivat yliopiston instituutiona ottavan poliittisesti kantaa asioihin. Vaikka sekä kauppiksessa että valtsikassa opiskelijat kyllä puhuvat politiikasta, vastasi kauppiksessa 18,1% puhuvansa siitä opiskelupiireissään paljon, kun valtsikassa vastaava luku oli 74,1%. Kysymykseen ”pitäisikö yliopiston ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin / ilmiöihin?” vastasi kauppiksen puolelta 49% opiskelijoista ”ei”, kun valtsikassa näin vastasi vain 20,1%. Sen sijaan valtsikalaisista 49,6% kokee, että yliopiston pitäisi ottaa vielä nykyistäkin enemmän kantaa, kun taas kauppislaisista näin haluaisi vain 15,4%.

‍

Nopeasti tarkasteltuna kyselymme siis vahvisti ennakko-oletuksiamme, mutta toisaalta jätti vaihtelevuuden ja yksilötason mielipiteet pimentoon. Niinpä oli kiinnostavaa päästä syventämään vastauksia ja pallottelemaan ajatuksia haastatteluiden kautta. Juttelimme kauppiksella kolmen opiskelijan kanssa, ja kaikkien vastauksissa kuului jonkinasteinen ”oikeistostereotypia” kokemuksena kauppiksen poliittisesta ilmapiiristä. 

”Kun opinnot liittyy vahvasti rahaan ja ymmärretään markkinatalouden mekanismeja ja miten hyvinvointia voidaan luoda vaurauden avulla, niin se vaikuttaa siihen, että kauppikseen päätyy niitä oikeistolaisittain ajattelevia. Samoin opinnotkin voi viedä siihen suuntaan”. – opiskelija, laskentatoimi, Aalto-yliopisto

Toisin sanoen voidaan ajatella, että koska kauppiksessa opetettavat aiheet, kuten raha, yritysten toiminta ja markkinatalous, ovat osa kapitalismia, joka taas assosioituu usein ihmisten mielissä oikeistoon ja oikeistolaiseen ajatteluun, ei ole ihme, että kauppiksen maine ja ilmapiiri suuntautuvat oikealle. Samoin kauppis opiskelualana ja sen takana häämöttävä yritysmaailma voivat houkutella eri tavalla uraorientoituneita ihmisiä kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteet. Muodostuu itseään toteuttava kehä, jossa kauppikseen valikoituu samanhenkisiä ihmisiä ja toisaalta kauppiksessa opiskelevat alkavat helpommin ajatella keskenään samanhenkisesti. Jos luennoilla puhutaan osakkeenomistajien voitonmaksimoinnista ja rahamarkkinoista, ruokkii se alitajuisesti ja tahtomattaankin opiskelijoiden maailmankuvaa sekä sitä, mitä pidetään tärkeänä.

”Tässä on sellainen harmillinen asetelma, että kun rahoituksen opettaja puhuu rahasta niin mielletään, että nyt puhutaan kapitalismista ja oikeiston näkökulmasta. Kysymys ei oo oikeisto–vasemmisto-asioista, vaan me halutaan ajatella, että kestävän ja vastuullisen taloudenpidon pitää perustua rationaaliseen päätöksentekoon, jotta kannustimet on kunnossa sille, että ne jotka pystyy, pyrkivät huolehtimaan itse itsestään.” – Vesa Puttonen, professori, rahoitus, Aalto-yliopisto

Tämänkaltainen valikoituminen ja yliopiston vaikutus näkyvät ilmiöinä myös valtsikan puolella. Aiheet ja ilmiöt, joihin opetuksessa keskitytään, vaikuttavat opiskelijoiden mielipiteisiin sekä poliittisiin näkemyksiin. Valtsikassa keskiössä on, yhteiskuntatieteille ominaisesti, yhteiskunnallinen taso ja se, miten koko yhteiskunta toimii ja tulee toimeen. Kauppiksessa tarkastelun alla ovat enemmänkin yksittäiset yritykset ja toiminnot. Tämä jako yksilötason ja yhteiskunnallisen tason välillä voi olla osasyynä selittämässä kauppiksen ja valtsikan oikeisto–vasemmisto-stereotypioita. Yhteiskunnallinen tarkastelu ja näkökulma pakottavat ajattelemaan kollektiivisesti, mikä taas arvona liitetään usein vasemmistolaiseen ajatteluun. Yritysmaailma sen sijaan on paljon individualistisempi ja individualismi on vastaavasti stereotyyppisesti osa oikeistolaista ajattelua.

”Kun oot tullut opiskelemaan valtiotieteitä ja oot kiinnostunut yhteiskunnasta ja perehtynyt siihen, niin opit, ettei ole yhteiskunnan kannalta toivottavaa, että on esimerkiksi suuret tuloerot. Näihin löytyy myös ihan tutkimustietoa. [...] Ja kyllä ne opiskelijat myös sitten sisäistää ne asiat, mitä ne on oppineet.” – opiskelija, taloustiede, Helsingin yliopisto

Toisaalta opiskelijat myös sanoivat kokevansa mielipiteissä paljon eroja, eikä arkikokemus ilmapiiristä ole niin kärjistynyt kuin ennakkoluulot osoittavat. Lisäksi kauppis ei laitoksena tunnu yhtä poliittiselta kuin valtiotieteellinen. Vaikka ilmapiiri nimettiin kyselyssä oikeistolaiseksi, haastatteluissa opiskelijat sanoivat, etteivät välttämättä niinkään pohdi ympäröivää poliittista ilmapiiriä, eivätkä koe sitä sillä tavoin merkittävänä. On kuitenkin huomioitava, että kaikki kyseiset haastateltavat määrittelivät itsensä enemmän tai vähemmän oikeistolaisiksi, eli he kuuluvat ainakin kyselyn perusteella valtavirtaan. Ja usein mitä enemmän valtavirtaan kuuluu, sitä vähemmän kiinnittää huomiota ympäristöönsä. 

Opiskelijoista eroten professorit kauppiksella tai valtiotieteellisessä eivät nähneet yliopistolla selkeää poliittista ilmapiiriä. Tutkijuus kuului professoreiden puheissa analyyttisuutena ja taitona pyöritellä ilmiöitä monelta kannalta. Tutkijan tärkeimpänä ominaisuutena nimettiin objektiivisuus ja puolueettomuus ja näiden mukaisesti professorit pyrkivät myös luennoilla opettamaan. 

”Tutkijan ainoa arvo on oikeastaan totuuden tavoittelu. Kaikki muut arvot, jotka kytketään siihen on sekundaarisia ja minkään muiden arvojen ei pohjimmiltaan pitäisi ohjata tutkimuksen suuntaa.” – Hannu Vartiainen, professori, taloustiede, Helsingin yliopisto

Tästä seuraa ehkä myös se, etteivät professorit koe yliopiston ilmapiiriä ensisijaisesti niin poliittisena kuin opiskelijat. 

Poliittiseen, tai epäpoliittiseen, ilmapiiriin liittyy myös se, miten paljon ja miten politiikasta puhutaan. Kyselymme vastauksissa näkyi selkeä yhteys yhteiskuntatieteiden opiskelun ja poliittisen keskustelun määrän välillä, niin valtiotieteellisen ja kauppiksen vertailussa kuin kauppiksen sisälläkin. Taloustieteen pääaineessa, joka poikkeaa muista pääaineista olemalla yhteiskuntatiede, opiskelijat ja professorit ilmaisivat muita useammin käyvänsä poliittisia väittelyjä ja keskusteluja. 

”Taloustieteilijät puhuvat yhteiskunnan toiminnasta ja vaihtoehtoisten politiikkatoimien vaikutuksista työkseen. Kahvipöydässäkin kyse on yleensä varsin analyyttisesta keskustelusta, jossa pyritään ymmärtämään syitä ja seurauksia, toki toisinaan vähän naljaillen. Omien poliittisten arvojen julistaminen tai muiden arvojen kyseenalaistaminen on sen sijaan harvinaisempaa.” – Matti Sarvimäki, professori, taloustiede, Aalto-yliopisto

”Määritelmän mukaan mehän ollaan superkiinnostuneita yhteiskunnasta, koska me ollaan yhteiskuntatieteilijöitä. Niin ois todella kummallista, jos ei puhuttais myös politiikkapuolesta.” – Otto Toivanen, professori, taloustiede, Aalto-yliopisto

Sen sijaan muissa kauppiksen pääaineissa niin professorien kuin opiskelijoidenkaan vastauksista ei hypännyt esille samalla tavalla poliittinen keskustelu tai väittely. Toki politiikasta ja ajankohtaisista aiheista puhutaan, mutta ehkä enemmän pintapuolisesti eikä niin väittelyhenkisesti, toisia haastaen. 

Valtsikan puolella taas politiikasta puhuminen tuntui olevan erittäin olennainen osa opiskelijoiden elämää ja arkipäiväisiä keskusteluja. 

”Kyllä mä väitän, että meillä on vähintään yks poliittinen keskustelu päivässä, välillä se johtaa johonki isompaan ja syvällisempään ja välillä me heitetään vaan vitsiä. [...] Esimerkiks sitseillä on aina joku ottamassa kantaa jostain, heitetään jotain poliittista vitsiä, lauletaan poliittisia lauluja, me eletään niin sellaisessa poliittisessa ympäristössä, että luonnollisesti se tarttuu meihin.” – opiskelija, taloustiede, Helsingin yliopisto

Yksi selkeimmistä eroista kauppiksen ja valtsikan välillä oli se, miten poliittinen opiskelijat toivoisivat yliopiston olevan. Kauppiksessa enemmistö ei haluaisi yliopiston olevan ollenkaan tai ainakaan nykyistä enempää poliittinen. Yliopiston tehtävänä nähdään enemmänkin alustan antaminen opiskelija-aktivismille ja esimerkiksi opiskelijajärjestöillä ja ylioppilaskunnilla voi olla parempi kyky edistää poliittista agendaa. Useampi opiskelija ajatteli, että jos yliopisto tai jokin laitos on politisoitunut, on se huonoksi tieteelle ja yliopiston saavutettavuudelle.

”Kyllä mä näen, että yliopistojen pitäisi olla kaikille, ja sit jos otetaan poliittista kantaa sellaisista asioista, jotka jakaa mielipiteitä, niin silloin väkisinkin rajataan osa ulkopuolelle.” – opiskelija, markkinointi, Aalto-yliopisto

Valtsikassa taas opiskelijoilla oli lähes täysin vastakkainen näkemys asiaan. Yliopisto nähtiin jo valmiiksi poliittisena vaikuttajana, arvojohtajana, jonka tulisi seistä myös omien arvojensa takana ja puolustaa niitä. Kuitenkaan kantaa ei tulisi ottaa niinkään moraalisiin kysymyksiin, vaan faktapohjaisiin ja tutkimuksella tuettaviin asioihin. 

”Se on yliopiston tehtävä omassa instituutiossansa, ja yliopiston vaikutusvalta ei rajoitu pelkästään instituution sisälle, vaan se vaikuttaa nyt jo hyvin olennaisesti koko meidän yhteiskuntaan. Niin kyllä se yhtä lailla voi poliittisiin päätöksiin vaikuttaa, varsinkin jos sillä pystytään estämään jotain hyvin katastrofaalista.” – opiskelija, taloustiede, Helsingin yliopisto

Professoreilla näiden yliopistojen välillä sen sijaan ei ollut samankaltaisia eroja mielipiteissä, vaan kummallakin laitoksella oltiin selkeästi poliittisuutta vastaan. Nähtiin selkeänä se, ettei yliopistolla kuuluisi olla poliittista agendaa tai mielipiteitä, vaan sen sijaan niitä voi olla yksittäisillä professoreilla ja tutkijoilla. Kuitenkin, kun puheeksi tulivat koulutusleikkaukset ja hallitustoimet, jotka suoraan vaikuttavat yliopiston toimintaan, myönsivät lähes kaikki professorit, että näihin yliopiston on perusteltua ottaa kantaa. Ulkopoliittiset kysymykset ja konfliktit taas koettiin hankalampina. Vaikka ne nähtiin yliopiston ulkopuolisina teemoina, joihin ei kuulu ottaa kantaa, pidettiin Ukrainan sotaa lähes kaikkien toimesta kuitenkin tästä poikkeuksena. 

On siis selvää, ettei politiikkaa voi irrottaa yliopistosta ja sen toiminnasta, mutta sen päättäminen, mihin raja vedetään politiikan suhteen, voi olla vaikeaa. Vaikka nyt vaikuttaa siltä, että yliopisto on politisoitumassa ja opiskelijat vaativat aktiivisuutta enemmän, ei ilmiö ole uusi. Opiskelijaliikehdintää on nähty jo 1800-luvun loppupuolelta asti ja esimerkiksi 70-luvulla tilanne oli vieläkin kärjistyneempi. 

Jotta polarisaatio ei kuitenkaan lisääntyisi eikä tilanne kärjistyisi pahemmaksi, on tärkeää oppia ymmärtämään oman (opiskelu)ympäristön vaikutusta ja stereotypioita, sekä samalla käsittää, mistä ne tulevat. Ennakkoluuloisuudella ei pääse pitkälle ja oleellista olisikin käydä avoimia keskusteluja toisia kuunnellen. Mielestämme yliopistolla on tehtävä puolustaa totuutta ja tiedettä, kannustaa avoimeen ja kunnioittavaan keskusteluun sekä opettaa kehittämään omaa ajattelua. Saavuttaakseen tämän, on yliopiston oltava lähtökohtaisesti puolueeton, mutta oltava kuitenkin valmis puolustamaan omia arvojaan ja seisomaan niiden takana.