Koulun seksuaalikasvatus oli puutteellista, ankeaa, heteronormatiivista ja traumatisoivaa. Seksuaaliterveydestä puhuttaessa pääkopassa kaikuvat vain murrosikäisenä kuullut kiusalliset muistutukset kondomin käytöstä tai jenkki high school -elokuvista tutut “älä harrasta seksiä tai saat klamydian ja kuolet” -opetukset. Kylteri kertoo nyt siitä, mistä ei koulunpenkillä kuule.
TYÖRYHMÄ EMILIA MÄENMAA, VICTORIA ODUM JA SONIA EL KAMEL
KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI
Seksi alkaa suostumuksesta. Suostumus on aktiivista ja eksplisiittistä – se tulee ilmi sanoilla ja teoilla, ja epäselvissä tilanteissa on hyvä kysyä esimerkiksi “Haluatko tätä?” tai “Tuntuuko tämä hyvältä?”. Toisen suostumusta ei voi saada väkivallan uhalla, eikä kerran suostunut ole velvoitettu suostumaan uudelleen. Yhteisistä pelisäännöistä on tärkeää sopia ja niitä tarpeen tullen päivittää.
Kondylooma ja herpes ovat yleisiä sukupuoli-tauteja, joita vastaan ei voi täysin suojautua kuin selibaatilla. Silti niihin kohdistuu pelkoja ja stigmaa, joiden vuoksi diagnoosi johtaa usein omanarvontunnon heikkenemiseen.
Kylteri haastatteli HYYn piirissä toimivan Helsingin akateemisten kinkyjen, tuttavallisemmin Häkin, varapuheenjohtaja sudoBaconia.
Seksuaalieetikon mukaan tekniset mullistukset sallivat ihmistentoteuttaa seksuaalisuuttaan vapaasti.
Pienituloisten opiskelijoiden arjessa raha vaikuttaa parisuhteiden muotoihin, kun päätökset yhteen muuttamisesta tai erikseen asumisesta pohjautuvat siihen, mikä on taloudellisesti järkevää.
