Olisiko uudestaan aika herättää henkiin
pohjoismaalaisten kyltereiden välinen yhteistyö,
kirjoittaa Henrik Kekarainen.

TEKSTI HENRIK KEKARAINEN

Jälleen on yksi vuosi vierähtänyt KY:llä. Papereita ollaan kirjoitettu, tapahtumia järjestetty ja muutama kaljakin ehditty nauttia, mutta mitä tälle yhteisölle on jäänyt käteen tästä vuodesta? Olemmeko toistaneet itseämme vai olemmeko pystyneet kehittymään ja liikkumaan eteenpäin?

Tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi tätä vuotta ei voi millään kuvailla. Omaisuuskiistan päättyminen, uusi nimi sekä brändi, päätös kauppiksen muutosta Otaniemeen, Tempaus ja  opiskelijakeskusprojekti ovat vain jäävuoren huippu tämän vuoden tapahtumarikkaassa ja yllättävistä käänteistä tunnetusta näytelmästä. Isojen ja näkyvien asioiden rinnalla suurempi muutos on tapahtunut kulisseissa, missä uutta käsikirjoitusta eli strategiaa ollaan kuumeisesti tulkittu ja jalkautettu.

Suoraan sanottuna KY:llä ei ole aina ollut kovin kirkasta visiota tulevaisuudestamme tai identiteetistämme. Olemme ylioppilaskunta-aikojen jälkeisessä henkisessä krapulassa keskittyneet toiminnan käynnistämiseen ja palvelutason vakiinnuttamiseen. Nyt olemme kuitenkin yhteisönä pystyneet vakiinnuttamaan paikkamme tällä uudella leikkikentällä, ja tärkeintä on, että yhteisöllämme on selkeä näkemys ja tahtotila tulevaisuudestamme.

Kaikki vuoden 2016 toiminta ei kuitenkaan ole ollut pelkkää sampanjasadetta. Yhtenä isona asiana on noussut jälleen kerran esille se, onko KY-yhteisö todella kaikille jäsenilleen avoin ja kutsuva. Monet jäsenet kokevat, että jos ei lähde KY-toimintaan mukaan ensimmäisenä kauppisvuotenaan ovat ovet auttamatta sulkeutuneet naaman edestä.

On totta, että KY-toiminta saattaa näyttäytyä jossain määrin pienen piirin suhmurointina ja norsunluutornijohtoisena yolotuksena. KY:n vapaaehtoistoiminta on rakentunut läpi historian pienen aktiiviporukan ympärille. Ensi vuonna meidän on kuitenkin uskallettava muuttaa toimintaamme siten, ettei yksikään jäsen koe kuuluvansa tämän yhteisön ulkopuolelle.

105-vuotiasta KY:tä pidetään järkähtämättömänä instituutiona, joka kestää niin ajan tuulet kuin muut turbulenssit. Tämä ajatusmaailma vie meitä totta kai eteenpäin, mutta saattaa sokaista meidät todellisuudelta ja estää näkemästä mahdollisia uhkakuvia. Emme voi tuudittautua siihen, että nykyinen toimintamme on tulevaisuudessa sitä, mitä jäsenemme haluavat ja tarvitsevat. Alati muuttuvassa ja runsaasti mahdollisuuksia tarjoavassa maailmassa myös KY:n on uskallettava joka vuosi ja arvioida uudelleen toimintaansa. Meidän täytyy yhdessä, kaikkien KY:läisten, viedä yhteisömme eteenpäin.

Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.