Moni uusi asia tuntuu kutkuttavalta, mutta innostus lopahtaa nopeasti, kirjoittaa Katri Niemi.  

 

TEKSTI: KATRI NIEMI

 

Kun joskus aiemmin sanottiin ”ostamme asioita joita emme tarvitse, rahalla jota meillä ei ole, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä”, voisimme nykyään sanoa ”ostamme kuukausimaksullisia suoratoistopalveluiden kestotilauksia, rahalla jonka voisimme aivan hyvin käyttää johonkin muuhunkin, katsoaksemme sarjoja ja elokuvia, joita emme kuitenkaan katso.”

Olen vuoden aikana kuunnellut kolme äänikirjaa. Todella hyviä kirjoja, suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Waltaria ja Linnaa. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, hauskoja sattumuksia ja välillä synkempiäkin tapauksia.

Tästä lystistä maksoin 202 euroa ja 80 senttiä. Enpäs – olihan ensimmäisen kuukauden kokeilujakso ilmainen! Siis noin 185 euroa kolmesta, vaikkakin loistavasta, äänikirjasta.

Rahat valuivat tililtäni kuin itsestään. Kun alkuinnostus loppui, äänikirjoja ei enää edes tarvinnut kuunnella ja silti 16 euroa ja 90 senttiä lähti tililtäni kuukausittain kuin tanssien.

Äänikirjathan ovat loistava konsepti. Hyöty lienee sama kuin tavallisissa kirjoissakin: sanavarasto laajenee, yleissivistys kasvaa ja voit kertoa Tinder-treffeillä lukeneesi x määrän klassikkoteoksia. Sanoja ja lauseita ei edes tarvitse absorboida aktiivisesti, vaan äänikirjan lukija valuttaa tiedon tai kertomuksen päähäsi niin, että voit itse pötköttää täysin passiivisena.

Moni uusi asia, kuten äänikirjaelämäntyylikin, tuntuu aluksi hirveän kutkuttavalta. Tekee melkein mieli huudahtaa, että voisin tehdä tätä ikuisesti! Innostus lopahtaa usein kuitenkin harmittavan nopeasti.

Miksi tilaus jää silti purkamatta? Mielessä elää pienen pieni kipinä siitä, että vielä jonain päivänä minä raivaan päivästäni aikaa jykevälle miesäänelle, joka lukee rauhoittavasti ääneen tarinoita soita raivaavista entisaikojen suomalaisista tai vähän hupsusta komisariosta, joka selvittelee kummallisia rikoksia vanhan Helsingin seurapiireissä.

Kuukausimaksuilla myydään unelmia ja kauniita ajatuksia muuttumattomasta elämän pirrasta, johon uusi innostus sulavasti integroituu. Tilauksiin sitoudutaan ajatellen, että tämä on varmastikin hyödyllistä ja ehkä jopa osa tulevaa päivittäistä elämää. Tapoja ja arkipäivän rutiineja on kuitenkin vaativaa muuttaa ja usein yritys jää yritykseksi – vaikka siitä maksaisikin kuukausimaksua.

Aikuinen ihminen käyttää rahansa mihin haluaa. Joku valmistautuu maailmanloppuun keräämällä säilyketölkkejä kellariinsa. Minä valmistaudun siihen, että haluan joskus istua kotisohvallani teekuppi kädessä ja kuunnella äänikirjaa.

Kommentit

kommentit