Uusi opiskelijakeskus on toteuttamisen arvoinen, mutta vaatii ponnistelua, kirjoittaa Jyri Heimo.
TEKSTI: JYRI HEIMO
Kahdeksan vuosikymmentä sitten KY:n kuntalaisilla oli unelma omasta kodista. Lainatilat kauppakorkeakoulun piharakennuksessa olivat riittämättömät kasvavan yhteisön tarpeisiin, kokouksiin ja illanviettoihin. Myös opiskelija-asunnoista oli yhä suurempi pula.
Sitten KY:n aktiivit päättivät kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. KY:läiset keräsivät rahoitusta esimerkiksi Suomen liike-elämältä ja järjestämällä arpajaisia. Oman talon rakentaminen kesti useita vuosia, sillä tonttia jouduttiin vaihtaa ja toisen maailmansodan alku keskeytti rakennustyöt. Vihdoin vuonna 1940 KY-talo kohosi ylväänä Pohjoisella Rautatiekadulla.
Valmistumishetkestä asti KY-talo on ollut kaiken kuntalaistoiminnan keskus. Taloa on remontoitu, osia siitä vuokrattu yrityksille ja kerroksia ollut vaihtelevasti opiskelija-asumiskäytössä. Vuonna 1947 käyttöön vihittiin talon kuuluisa seiskakerros, jossa myös presidentti Ahtisaari on asunut. Vihkimisen suorittivat silloinen presidentti Juho Kusti Paasikivi vaimoineen – olihan KY merkittävä toimija suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ylä- ja alakertsi ovat nähneet lukemattomia juhlia, illanviettoja ja yritystapahtumia. Ei siis ole ihme, että mielemme oli haikea, kun jouduimme luopumaan KY:n toimiston tiloista kesällä 2015. Olemme ikuisesti kiitollisia ensimmäiselle KY:n rakentajasukupolvelle työstä, jonka he tekivät yhteisön eteen.
Nyt vuonna 2017 meillä on jälleen unelma. Se on unelma uudesta kodista, tällä kertaa Otaniemen sydämessä. Unelmoimme opiskelijakeskuksesta, jonka rakentavat KY, AYY ja TF yhdessä; opiskelijoiden omistamasta talosta, jossa KY:n kulttuuri saa jälleen kukoistaa.
Aalto-yliopiston synty, osittainen muutto Otaniemeen, vuokratilat hieman syrjäisessä Espilässä ja toiminta kolmella kampuksella ovat asettaneet haasteita yhteisöllemme. Tilanteen hankaluus jatkuu vielä useiden vuosien ajan. Uskon kuitenkin, että näistä haastavista vuosista selvitään, kun meillä on kirkas tavoite mielessä.
Minä unelmoin uudesta KY-talosta – rakennuksesta, jossa koko KY-yhteisö elää ja voi hyvin. Talosta, jossa pystymme tarjoamaan KY:n jaostoille ja ainejärjestöille omat tilat. Talosta, jossa KY:n toimisto on lähellä KY:läisiä. Näen mielessäni KY Loungen, johon kaikilla KY:läisillä on pääsy, ja joka levittäytyy toimiston eteen. Näen KY:n saunatilat ja ison kattoterassin, jota pitkin käydään vierailulla TF:n saunassa. Näen lyhyen matkan Täffän ravintolaan spagettiannokselle. Näen kohtaamisista muun Aalto-yhteisön kanssa yhteisissä vapaaehtoistiloissa ja juhlissa. Unelmoin hulppeasta juhlatilasta, josta on pääsy sitä ympäröiviin kellaritiloihin.
Tämä unelma on toteuttamisen arvoinen, mutta vaatii ponnistelua: kolmen tahon tarpeiden sovittaminen yhteen on haastavaa. Hallituksen opiskelijakeskusvastaavat ja KY-säätiön edustajat ovat tehneet paljon työtä sen eteen, että keskus saadaan rakennettua ja vastaa KY:n tarpeita. Työ jatkuu tulevina vuosina, ja vääntöä tulee aivan varmasti sekä opiskelijakeskuksen ideologiasta että käytännön ratkaisuista. Lopputulos riippuu vain ja ainoastaan KY:läisten aktiivisuudesta. KY:n ääni AYY:n edustajistossa on asiassa merkittävä tekijä. Kylterirengas on perustettu juuri tätä tarkoitusta varten: ajamaan KY:läisten etuja ja varmistamaan että KY:n kulttuuri pysyy elinvoimaisena myös Aallossa.
Joten äänestä. Unelmamme on siitä kiinni.
Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.