Tieto kiihottaa

Tiedon ja ajatusten demokratisaatio on aina johtanut yhteiskunnallisiin murroksiin. Vaikka kognitiiviset mietteemme ja meitä ohjaava tieto ovat molemmat jotain hyvin abstraktia, ne onnistuvat silti suututtamaan ja ohjaamaan käyttäytymistämme tavalla, johon mikään muu ei pysty. 

 

Kouluesimerkki siitä, mitä tiedon kansanvaltaistuminen tarkoittaa maailmanmenon kannalta, löytyy myöhäiskeskiajan Mainzista. Kaupungissa toiminut kultaseppä Johannes Gutenberg keksi 1440-luvulla painokoneen, jonka ansiosta aikaisemmin kalliit käsin kirjoitetut painotuotteet tulivat seuraavan puolen vuosikymmenen aikana yleisesti saataviksi. Samalla Eurooppaan syntyi verkottunut maailmankylä, jonka piirissä ajatukset ja ideologiat levisivät tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. 

Tiedonvälityksen helpottuessa maailmantilan absoluuttisena auktoriteettina toimineen katolisen kirkon asema alkoi heikentyä ja ihmiset alkoivat avoimesti haastaa heidän aikaisemmin erehtymättömiä viisauksiaan. Vuonna 1517 saksalainen munkki ja teologi Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen ja käynnisti samalla Euroopassa reformaation aallon, joka voimaannutti yksilön tulkitsemaan uskoaan itsenäisesti.

Luther ei ollut ensimmäinen katolisen kirkon opetuksia myöhäiskeskiajalla haastanut teologi. Hän oli kuitenkin ensimmäinen, jonka ajatukset levisivät laajalle Keski-Euroopan kansalaisten keskuudessa. Painokoneen ansiosta hänen Uuden testamentin saksankielistä käännöstään painettiin muutaman viikon aikana tuhansia kappaleita, eikä kirkko pystynyt enää yksinkertaisesti hiljentämään häntä, kuten se oli tehnyt aikaisemmin.

Yleensä juuri radikaalit omaksuvat uuden median ensimmäisenä, sillä he ovat valmiita ottamaan eniten riskejä. Keskiajalla kirkko oli hiljentänyt kaikki valtavirrasta poikkeavat ajatukset, ja nyt ensimmäistä kertaa toisinajattelijoillakin oli keino saada äänensä kuuluviin. Vapaampi ajatuksenvaihto johti hyvään vauhdittamalla esimerkiksi tieteen edistystä mutta myös pahaan lisätessään uskonnollisen vastakkainasettelun aiheuttamaa väkivaltaa.

Nykypäivänä puhutaan jo printin kuolemasta eikä pamfletteja jakamalla liioin villitä kuin käynnistetä vallankumouksiakaan. Tiedon demokratisaation voittokulku ei ole kuitenkaan pysähtynyt. Internetin luomien mahdollisuuksien myötä tietoa on saatavilla helpommin kuin koskaan aiemmin, ja maailmankylämme on nyt tosiasiallisesti maailmanlaajuinen.

Yhtenä internetin keksijöistä voidaan pitää Tim Berners-Leetä, joka kehitti WWW-hypertekstijärjestelmän. Kun häneltä kysyttiin sosiaalisen median Reddit-palvelussa järjestelmänsä 25-vuotisjuhlapäivänä, mikä internetin miljoonista sisällön muodoista hämmentää häntä kaikkein eniten, oli hänen vastauksensa yksinkertaisesti ”meemit ja erityisesti ne, joissa on kissoja”.

Jos nykyajan painokone on internet, on pamfletin vastine ehdottomasti meemi.  Ensimmäisen kerran termiä käytti evoluutiobiologi Richard Dawkins vuonna 1976 ilmestyneessä teoksessaan Geenin itsekkyys. Meemi tarkoittaa hänen mukaansa ideaa, käyttäytymismallia, tyyliä tai käyttötapaa, joka leviää kulttuurissa toiselta toiselle. Hassujen kissameemien kuten pamflettienkin kautta leviävien uskonaatteiden voisi pohjimmiltaan ajatella olevan saman ilmiön kaksi hyvin erilaista ilmenemismuotoa. 

Nykypäivänä meemit eivät kuitenkaan levitä uskonnollista sisältöä vaan niistä on tullut pääasiassa koomisia – mutta joskus silti yhteiskunnallisesti kantaaottavia – viestinnän välineitä. Meemien merkitystä ei saa kuitenkaan aliarvioida alati kasvavassa maailmankylässämme. Viime vuodet ovat osoittaneet, miten nykyäänkin meemit ovat muutoksen työkaluja ja erityisesti taitavissa käsissä tapoja hajottaa sekä hallita.

Donald Trumpin valtaannousussa vuonna 2017 mikään ei ollut tavallista. Populistinen ja rääväsuinen Trump oli poliitikkona kaikkea sitä, mitä häntä edeltäneet poliitikot eivät olleet. Vastavoimana poliittiselle eliitille hänestä tulikin pian kansan suosikki. Trumpin suosio on viime vuosina saavuttanut lähes hurmoksellisen tilan, ja hänen kannattajansa ovat kaikin puolin omistautuneita. Kuten keskiajan eurooppalaiset Trumpin kannattajatkin ovat siiloutuneet omaan ryhmäänsä, jonka koheesinen kokoava voima on sen vastustajien ja antiteesien vastustaminen.

Toinen ajankohtainen esimerkki meemin voimasta on Redditissä toimiva r/WallStreetBets- yhteisö, joka onnistui hätkähdyttämään sijoitusmaailmaa, kun se organisoi sadat tuhannet piensijoittajat sijoittamaan esimerkiksi pelikauppa Gamestopin ja elokuvateatteriketjun AMC:n osakkeisiin. Monet yhteisön jäsenet sijoittavat näihin yrityksiin helppojen voittojen toivossa, mutta joillekin kyse oli pikemminkin kostosta näitä osakkeita lyhyeksi myyville hedge-sijoittajille, jotka eivät kärsineet koronakriisistä samoin kuten piensijoittajat. Tämänkin meemi-ilmiön taustalla vaikutti siis halu pitää puolensa ja haastaa hallitsevia voimia vastaan. 

Meemit ovat luonteeltaan vastakulttuurillisia. Ne tarvitsevat olemassa oloaan varten voiman, joka luo sitä jakaville yksilöille tunteen yhteisöstä ja koheesiosta. Onnistunut meemi tarvitsee myös tiedonjaon väylän ja alustan, jonka kautta se voi levitä ihmiseltä toiselle. Juuri siksi ne ovat tiedon demokratisaation murroksen aikana tehokkaita erityisesti juuri sellaisten ihmisten käsissä, jotka eivät pelkää lähteä haastamaan hallitsevia voimia.

Miten sitten voimme minimoida näiden meemi-ilmiöiden yhteiskunnallista vakautta heikentävän vaikutuksen? Kysy itseltäsi: miksi fidget spinnerit ja däbbäys eivät ole enää lit? Kun mikä tahansa meemi valtavirtaistuu ja menettää vastavoimansa, se kadottaa sen koheesiota rakentavan voiman ja yhteisö hajaantuu. Jokainen meemi-ilmiö on siis tilaisuus itsessään pohtia, mikä yhteiskunnassamme ajaa ihmisiä sen rajamaille. Ja oppia meidän täytyy, sillä tiedon kansanvaltaistuessa internetin ja digitalisaation voitonkulun ansiosta tulee valtarakenteita muovaava tieto saavuttamaan entistä useamman ihmisen.

2/7/2021 | Ilmiöt

Teksti: Markus Myllyniemi

Kuvat: Landys Roimola

Haluatko kirjoittaa tai kuvata Kylteriin? Onko sinulla juttuvinkki?

Näköislehti