Vilma Hämäläinen palautti viime syksynä yhden kourallisesta kauppakorkeakoulussa tehdyistä feministisistä graduista. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että näennäisestä sukupuolineutraalisuudesta huolimatta sukupuolittuneet rakenteet näkyvät miesvaltaisilla työpaikalla muun muassa siinä, millaisia ominaisuuksia pidetään arvostettavina.

 

 

TEKSTI JA KUVA ELINA IKOLA

 

Työskennellessään ICT-alalla tuleva kauppatieteiden maisteri Vilma Hämäläinen huomasi käyttäytyvänsä eri tavalla tilanteissa, joissa oli ainoa nainen miesryhmässä. Hän koki painetta olla vähän ronskimpi, vähän hauskempi. Samaan aikaan julkisuudessa käytiin keskustelua naisten vähäisestä määrästä teknologia-alalla. Hämäläistä häiritsi keskustelun pinnallisuus: kukaan ei puhunut syvemmällä tasolla niistä syistä, joiden vuoksi naiset eivät edelleenkään hakeudu alalle.

Hämäläinen päätti selvittää näitä syitä gradussaan ”In and out of the boys’ club – women’s narratives from the ICT industry”. Gradun viitekehys oli feministinen, mikä tarkoitti, että Hämäläinen lähestyi sukupuolta kriittisesti valtarakenteena ja tarkasteli, miten sukupuoli linkittyy muihin yhteiskunnan systeemeihin kuten palkkatyöhön ja kapitalismiin.

”En ota kaksinapaista käsitystä naisesta ja miehestä itsestäänselvyytenä, vaan tutkin, miksi meillä ylipäätään on tällainen kahtiajako ja mitä ongelmallista tähän liittyy. Niin sanottu sukupuolibinääri leikkaa läpi yhteiskunnan ja on vahingollinen meille kaikille”, hän lisää.

Hämäläinen tutki, millaisia merkityksiä teknologia-alalla työskentelevät naiset antoivat sukupuolelle työssään. Hän havaitsi, että sukupuolittuneet rakenteet näkyvät vahvasti muun muassa siinä, millaisia ominaisuuksia pidetään arvostettavina. Hämäläisen mukaan maskuliinisuus yhdistetään pätevyyteen.

”Maskuliinisuudella tarkoitan perinteisesti maskuliinisiksi koodattuja ominaisuuksia kuten aggressiivisuutta, itsevarmuutta ja kunnianhimoa. Työelämän sukupuolittuneisuus näkyykin juuri erilaisissa pelisäännöissä: naisilla aggressiivisuus tai kunnianhimo ei ole aina ole positiivinen ominaisuus, sillä se rikkoo sitä käsitystä vastaan, mitä feminiinisyys on. Stereotyyppisesti feminiinisyys on mukautuvaisuutta, toisten huomioon ottamista, tiettyä pehmeyttä.”

Hämäläisen mukaan maskuliinisuus ja feminiinisyys antavat raamit sille, mitä ihmiset saavat olla.

”Se, että meillä on sukupuolittuneita käsityksiä siitä, mitä on osaaminen ja mitä on pätevyys, on syrjivä rakenne.”

Sukupuolittuneet käsitykset pätevyydestä vaikuttavat suoraan esimerkiksi siihen, kokevatko naiset itsensä sopiviksi ja onko heillä mukava olla työpaikalla.

”Näen, että se heijastuu laajemmin siihen, hakeutuvatko naiset teknologia-alalle ja haluavatko he pysyä siellä. Tämä pätee monelle muullekin miesvaltaiselle alalle, kuten esimerkiksi pankki- tai konsultointialalle.”

Hän sanoo, että teknologia-alan sukupuolittuneisuudesta kertoo esimerkiksi se, että maskuliinisia ominaisuuksia omaavilla naisilla oli hyviä kokemuksia alasta ja että he kokivat olevansa ”yksi jätkistä”.

 

“Olemalla hiljaa osallistuu systeemin ylläpitoon.
Tasa-arvon eteen pitää nähdä vaivaa
– jokaisen meistä, joka päivä.”

 

Hämäläinen näkee, että yrityksissä on paljon tilaa aktiivisemmalle toiminnalle syrjivien rakenteiden purkamiseksi. Sukupuolineutraalisuus häivyttää sen, että sukupuolella olisi jotain tekemistä työn, työyhteisön ja työkulttuurin kanssa, vaikka se on usein sisäänrakennettu osa näitä kaikkia. Sukupuolitietoisuus puolestaan on sitä, että tiedostetaan, että sukupuoli on osa työtä ja että se saattaa olla osa sitä haitallisella tavalla.

”Esimerkiksi teknologia on rationaalisuuden ja logiikan maailma. Näitä ei yhdistetä sukupuoleen, vaikka ne ovat sellaisia arvoja ja toimintatapoja, jotka on koodattu maskuliinisiksi sen kautta, että historiallisesti miehet ovat olleet yhteiskunnassa siinä asemassa, että he ovat voineet kehittää tiedettä ja teknologiaa.”

Näkemys, että teknologia tai tiede on jollain tavalla puhdasta sukupuolesta, häivyttää sukupuolta pois, Hämäläinen sanoo.

Feminismillä on usein Suomessa negatiivinen konnotaatio. Kauppakorkeakoulussa feminististä viitekehystä hyödyntäviä graduja on syntynyt vain kourallinen, vaikka esimerkiksi Hämäläisenkin gradun ohjannut professori Janne Tienari on tutkinut sukupuolen merkitystä yrityksissä. Muita kauppakorkeakoulussa vaikuttavia aiheen tutkijoita ovat Saija Katila ja Kirsi Eräranta. Hämäläisen lisäksi aikaisemmin sukupuolittuneisuutta graduissaan ovat tutkineet Essi Laapas ja Milla Louhelainen. Hämäläisen mukaan monet yhdistävät feminismin 60-luvun radikaalifeminismiin, vaikka nykypäivän feminismi on hyvin erilaista.

”Feministinen tutkimus ottaa nyt kantaa syrjintään kaikissa sen muodoissa. Intersektionaalisuus johtavana periaatteena tarkoittaa sitä, että pureudutaan erilaisiin sorron kategorioihin ja näiden risteymiin. Tarkastellaan siis esimerkiksi luokkaa ja rodullistamista yhtä aikaa sukupuolen kanssa.”

Hämäläiselle tasa-arvon edistäminen on moraalinen vastuukysymys.

”Suomessa on viime aikoina puhuttu rasismin kohdalla siitä, että jos et aktiivisesti tee töitä rasismia vastaan, silloin olet osa syrjivää systeemiä. Sama pätee sukupuoleen työmaailmassa. Olemalla hiljaa osallistuu systeemin ylläpitoon. Tasa-arvon eteen pitää nähdä vaivaa – jokaisen meistä, joka päivä. Mielestäni kaikilla yhteiskunnan toimijoilla on moraalinen vastuu tehdä yhteiskunnasta paikka, jossa jokaisella on hyvä ja turvallinen olla, ja jossa he pystyvät toteuttamaan itseään vapaasti. Se on näkökulmani siihen, miksi tasa-arvotyötä ylipäätään tarvitaan.”

Kommentit

kommentit