TEKSTI: MARKUS NIEMINEN

 

Tämä lehti julkaistaan toukokuun yhdeksäntenä. Samana päivänä ilmestyy myös toistaiseksi viimeinen Aallon ylioppilaslehti Aino.

AYY:n edustajisto päätti huhtikuussa laittaa lehtensä julkaisutauolle. Edustajisto linjasi, että loppuvuosi käytettäisiin Ainon profiilin ja formaatin pohtimiseen.

Ylioppilaskunnan päätös herätti monenlaisia tunteita. Tärkein niistä oli huoli, katoaako Aallosta itsenäinen toimija, joka pystyy olemaan rohkea ja tarvittaessa kriittinen tarkkailija. Sellaiselle kun on suurissa yhteisöissä aina tarvetta.

No, sanottakoon, että kriittisyyttä ja kyseenalaistamista on Kylterissäkin harrastettu ja harrastetaan vastedeskin.

Ainon ongelma ei ole, että se kirjoittaisi vääristä asioista tai vääristä näkökulmista. Päinvastoin, sisällöltään lehti on ollut paljon mainettaan parempi. Se on pärjännyt hyvin jopa moniin maksullisiin ja valtakunnallisiin julkaisuihin verrattuna.

Ongelma kuitenkin on, ettei Aino ole kyennyt puhuttelemaan omaa yleisöään. Opiskelijalehdet kun ovat pohjimmiltaan yhteisölehtiä, joiden pitäisi olla ja tuntua relevanteilta kohdeyleisölleen.

Yhteisölehdelle ilman yhteisöä ei voi luvata pitkää elinkaarta.

Miten lehti sitten voi olla relevantti lukijoilleen? Se on kysymys, jota myös Kylterissä joudutaan pohtimaan jatkuvasti.

Yksi keskeinen ratkaisu on miettiä, mitä muuta lehti voi olla kuin neljä kertaa vuodessa julkaistava printti. Tänä keväänä Kylteri esimerkiksi järjesti omat vaalivalvojaiset ja vierailun Helsingin Sanomiin, jotka kiinnostivat opiskelijoita kauppiksen ja jopa Aallon ulkopuolelta.

Avainkysymys on, millaisia asioita Aino voisi tarjota, joita mikään muu toimija Aallon opiskelijayhteisössä ei tee. Toimitustauosta päätellen hyvälaatuinen journalismi ei yksin riitä tähän vastaukseksi.

Toivottavasti tämä kysymys päätyy Ainon tulevaisuutta selvittävien agendalle.

Kommentit

kommentit