TEKSTI EMILIA MÄENMAA

 

Toimittajan töitä tehdessä pääsee kuulemaan aitiopaikalta, kuinka esimerkiksi yritykset ja muut instituutiot kääntävät bullshit-vaihteen päälle ja levittävät yrityksen viestintäosaston tehtailemaa vakiovastausta ympärilleen. Juttukeikalla joudun usein sanomaan, ettei minua kiinnosta sellainen tieto, jonka voin lukea yrityksen nettisivuilta kauniiseen lahjapakettiin käärittynä.

On ollut myös ilo seurata jargonin ilotulitusta etenkin liittyen kauppakorkeakoulun siirtymiseen Otaniemeen ja Länsi-Metro Oy:n rimpuiluun. Oman osuutensa tähän lehteen antoi dekaanimme Ingmar Björkman, joka lateli yliopistohallinnolle tuttuun tapaan laveuksia kauppakorkeakoulun tulevaisuudesta Tämä koskee sinua –juttua varten (s.14). Olen tulkinnut, että jargonin käyttäminen tarkoittaa yleensä sitä, ettei joko tiedä mitä pitäisi sanoa tai vaihtoehtoisesti halua kertoa.

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa ketään muuta kuin kieleen ja tekstiin intohimoisesti suhtautuvaa opiskelijaa? Siksi, että meitä kaikkia yritetään harhauttaa ja taivutella, se on aivan varma. Tässä tärppi seuraavaa kertaa varten, kun luet tulevaisuutta tai muutoksia käsittelevää juttua: etsi verbejä passiivissa. Tehtiin päätöksiä, ollaan sitä mieltä ja jouduttiin irtisanomaan. Passiivilla vältetään vastuuta. Tällöin täytyisikin kysyä: Anteeksi siis kuka tekee? Kenestä riippui? Mitä tällä oikein tarkoitetaan? Minä esimerkiksi tulkitsen, että passiivin käyttö organisaatioiden puheessa kertoo lähinnä siitä, että sisällä muhii eriäviä mielipiteitä.

Mikään viestiminen
maailmassa ei ole neutraalia.

 

Kieli on vallankäytön väline ja siksi meillä on mielestäni kansalaisvelvollisuus ymmärtää kielen keinoja, joilla meihin pyritään vaikuttamaan mediassa, yrityksissä ja kahvipöydissä. Puheenvuoroja, kieltä ja retoriikkaa sivuavat tässä lehdessä muun muassa Victoria Odum (s.20) ja Ilari Mäkelä (s.38).

Mikään viestiminen maailmassa ei ole neutraalia. On tärkeää kyseenalaistaa, mitä ylipäätään kerrotaan ja millä keinoilla. Kieli on valtaa, ja tekstien mikrotason valinnoissa piilee monia merkityksiä. Yksikään sanavalinta ei ole yhdentekevä – joko se on tietoisesti tehty tai ainakin heijastaa sen esittäjän maailmankuvaa.

Koska tämänkin lehden tekijät ovat ihmisiä, paistaa juttuvalinnoistamme ja käyttämästämme kielestä väistämättä aina jollain tasolla arvomaailmamme. Olemme onneksi aika sekalainen sakki, joka suhtautuu toistensa tekemiseen vaadittavalla kriittisyydellä. Pyydän kuitenkin sinua tämän lehden lukijana pohtimaan, miksi päätimme nostaa Victoria Odumin tarinan lehden kanteen ja keitä toimittaja päätti haastatella Tämä koskee sinua -juttua varten – ja ketkä jäivät puheenvuoronsa kanssa tarkastelukehyksen ulkopuolelle.

Kommentit

kommentit