Inspiroitumisen ja kopioimisen välillä on häilyvä raja, jonka ylittämistä moni pelkää turhan paljon, kirjoittaa Minttu Aarniovuori.

 

TEKSTI: MINTTU AARNIOVUORI
KUVA: RENJA NURMI

 

”Good artists copy; great artists steal.” Tähän sananparteen kerrotaan luomisprosessissaan nojanneen niin Steve Jobsin kuin Pablo Picassonkin. Ensi näkemältä lause nostattaa karvat pystyyn: miksi joku ihannoisi kopioimista tai peräti varastamista? Matkiminenhan on rumaa.

Rakkassa yliopistossamme on mahdoton välttyä altistumasta innovaatioiden ja disruptioiden evankeliumille. Maailma pelastetaan kehittämällä sellaista, mitä kukaan muu ei vielä ole kokeillut. Startup-skenen sankarin viitan saa hän, joka disruptoi alansa kaupallistamalla idean, jota kukaan muu ei vielä ole oivaltanut. On toki totta, että innovaatioita tämä maailma pelastuakseen tarvitsee, mutta välillä innovaatioinnostus tuntuu levittäytyvän yllemme niin sakeana pilvenä, että sen läpi on vaikea nähdä sellaista menestystä, joka ei perustukaan uutuusarvoon. Entä jos kaikkien ideoiden ei tarvitsekaan olla uusia ja ennennäkemättömiä?

Todistetta kopioinnin voimasta ei tarvitse etsiä puhelintaan kauempaa: Snapchat oli vielä muutama vuosi sitten tunnettu My Story -konseptistaan, kunnes tuli Instagram ja kopioi häikäilemättömästi idean nimeä myöten. Suurin osa Instagram Storiesin yli 250 miljoonasta käyttäjästä tietää hyvin, mistä konsepti on peräisin. Se ei kuitenkaan estä meitä julkaisemasta kuviamme alppimaisemista tai kurkumalateista juuri Instagram Storiesissa selvästi useammin kuin Snapchatissa. Voittajaksi ei selviytynytkään se, joka teki ensimmäisenä, vaan se, joka teki parhaiten. Toisena.

Jobsin sekä muiden samaa mantraa harjoittavien kerrotaan selittäneen ideologiaansa sillä, että heille “varastaminen” merkitsee toisten ideoiden taitavaa hyödyntämistä ja niiden päälle rakentamista. Heille uutuusarvoa tärkeämpää on kopioida innovaatioiden virrasta ne oikeat ideat ja jalostaa kopioimaansa eteenpäin.

Väitän, että sama strategia pätee hyvin usein sekä liike-elämässä, taiteessa että kulttuurissa. Inspiroitumisen ja kopioimisen välillä on häilyvä raja, jonka ylittämistä moni pelkää turhan paljon. Sen sijaan, että pohdimme jatkuvasti päämme puhki uusia ideoita, voisimme useammin katsoa ympärillemme ja tarttua olemassa oleviin ideoihin ja rakentaa niistä jotain oman näköistä. Turha keksiä pyörää uudelleen, jos vanhasta on varaa tuunata vielä parempi.

Kun siis seuraavan kerran näet, kuulet tai maistat jotain vaikuttavaa, hengitä sisään inspiraatiota oikein syvään, niin syvään, että joku voisi sanoa sitä jopa matkimiseksi. On ihan OK tehdä jotain uudelleen – varsinkin jos teet sen paremmin.

Kommentit

kommentit