Vaatii rohkeutta pysähtyä pohtimaan, mitä oikeasti elämässään haluaa, sanoo Kristiina Mäkelä.

 

HAASTATTELU: EMILIA MÄENMAA
KUVA: GEORGE ATANASSOV

 

Jannika Rinnejärvi

Nuorempana suorittajana minulla ei ollut rohkeutta seurata omaa polkuani. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistoon, koska kuvittelin, että se on mitä liikunnassa lahjakkaan kympin tytön muka kuuluu tehdä. Päädyinkin täyttämään vain muiden ihmisten odotuksia. Kiinnostuin kauppatieteistä yhdessä mieheni kanssa ja opiskelimme yhdessä liikuntaopintojen ohella kauppakorkeakoulussa. Olin kympin tyttö kauppiksessakin ja totuin nopeasti ajatukseen, että täältä kuuluu mennä yrityselämään. Menin huippuyritykseen töihin, mutta sekään ei ollut minusta lähtöisin oleva unelma. Vasta kun olin perheellinen, aloin pohtia mitä haluaisin oikeasti tehdä. Siihen asti minua oli ajanut ulkoinen motivaatio. Hyppäsin oravanpyörästä pois ja aloin tehdä väitöskirjatutkimusta. Jäin sille tielle ja nyt olen löytänyt kutsumusammattini akateemisesta maailmasta. Urapolun ei tarvitse olla lineaarinen, eikä pääainetta tarvitse valita vain siksi, että se on statusjuttu – itseään täytyy kuunnella.

 

Kristiina Mäkelä

Opetuksen varadekaani, Kansainvälisen liiketoiminnan professori.
Haastattelun jälkeen Mäkelä valittiin seuraavaksi Aalto-yliopiston provostiksi.

 

Kommentit

kommentit