TEKSTI: LASSE KAARTINEN
KUVA: ANNUKKA LAINE

 

Kyllähän me nuoret sen tiedämme: Suomen huoltosuhde on perseellään ja tulevaisuus näyttää synkältä etenkin eläkkeidemme suhteen. Tuoreimpien, viime kuussa julkaistujen ennusteiden mukaan väestönkasvu on vielä aiemminkin arvioitua pienempää, mikä johtuu arvioitua alhaisemmista syntyvyysluvuista. Luonnollinen väestönkasvu menee peräti negatiivisen puolelle ja väestönkasvu muodostuu yksinomaan maahanmuutosta, joka sentään toistaiseksi korvaa maastamuuttoa.

Surkea väestönkasvu vaikuttaa luonnollisesti eläkkeisiimme, sillä tarvitsemme niillekin maksajat. Oma eläkeikäennusteeni taisi olla 70 vuotta viimeksi, kun sitä tarkastelin. Onneksi tuohon päivään on jäljellä enää 47 vuotta! Toki osaamme jo odottaa sitä, että eläkeikä vielä armollisesta seitsemästäkymmenestä nousee.

Sen sijaan eräänlainen eläke alkaa itselläni tämän lehden teon jälkeen, kun viimeinen päätoimittamani Kylteri ilmestyy. Tästä innostuneena lähdin viime kuussa Kanariansaarten Las Palmasiin opettelemaan niitä tulevia eläkepäiviä. Lennolla oli toistasataa eläkeläistä ja minä, mutta matka oli nautinnollinen ja sitäkin opettavaisempi. Opin, että rantakeli saattaa olla silloin, kun sitä vähiten odottaa. Opin, että huopaa pyydetään lentokoneessa sanomalla ”Hei tyttö, tuos tänne huopa!” Opin, että aamukuudelta voi ottaa oluen tai gin tonicin, jos siltä tuntuu. Ei itseään vanhempia ainakaan turhaan kunnioiteta!

Näiden oppien saattelemana ja vuoden päätoimittajakokemusta rikkaampana lähden minieläkelaitumille toivottaen Kylterille oikein valoisaa tulevaisuutta. Tulkaahan hakemaan, jos jumitun kärventämään ihoani Playa Del Inglesiin.

Kommentit

kommentit