Bitcoin oli aluksi kriittinen kannanotto yksilön vapauden puolesta. Sittemmin kryptovaluutta on ollut yhdelle maksuväline laittomassa kaupankäynnissä, toiselle keino havitella äkkirikkauksia. Kylterin toimittaja sijoitti bitcoiniin ymmärtääkseen, mikä tekee siitä niin ainutlaatuisen.

 

TEKSTI: SONIA EL KAMEL
KUVAT: JAAKKO KAHILANIEMI

 

Nimi, osoite, henkilötunnus. Tilin avaaminen sanfranciscolaiseen Kraken-virtuaalivaluuttapörssiin edellyttää salaisten henkilötietojeni luovuttamista. Saan sähköpostiini varmistuksen, kun tietoni on todettu oikeiksi ja teen suomalaisen verkkopankkini kautta tavallisen tilisiirron uudelle virtuaalivaluuttatililleni. Kuluu pari pankkipäivää ja saan taas sähköpostiini viestin. Olen juuri sijoittanut ruhtinaalliset seitsemänkymmentä euroa virtuaalivaluutta bitcoiniin. Ja nyt rikon kryptovaluuttaetiketin ensimmäistä sääntöä paljastamalla sijoitukseni tarkan summan.

Perinteinen käsityksemme rahasta perustuu luottamukseen: kolmas osapuoli eli pankki vastaa keskitetysti rahan liikkeellelaskusta, säilytyksestä ja siirtämisestä.

Siksi 3. tammikuuta 2009 salanimeä Satoshi Nakamoto käyttänyt henkilö tai ryhmittymä loi maailman ensimmäisen avoimeen lähdekoodiin perustuvan virtuaalivaluutan eli Bitcoinin. Bitcoinit eivät ole keskitetyn tahon kuten keskuspankin liikkeellelaskemaa valuuttaa, vaan niiden olemassaolo perustuu hajautettuun, verkossa toimivaan kirjanpitoon: lohkoketjuun.

Lohkoketju on tallenne kaikista bitcointransaktioista sen luomishetkestä lähtien. Käytännössä lohkoketju on tuhansien tietokoneiden tuottama ja todentama jättimäinen tilikirja, joka pitää kirjaa siitä, kuka omistaa minkäkin määrän bitcoineja. Nimestään huolimatta bitcoinit eivät ole fyysisiä kolikoita eivätkä edes digitaalisia tiedostoja, vaan merkintöjä lohkoketjun kirjanpidossa. Kaikkien osallistujien kesken jaettava transaktioloki, jonka kuka tahansa voi ladata omalle tietokoneelleen, voidaan vahvistaa monesta lähteestä eikä kirjanpitoa voi jälkeenpäin muuttaa. Transaktiot on suojattu osallistujien identiteetit piilottavalla kryptografisella menetelmällä.

Satoshi Nakamoton henkilöllisyys on Internet-aikakauden suurimpia arvoituksia. Lukuisista arvauksista ja jäljittämisyrityksistä huolimatta vieläkään ei tiedetä, kuka pseudonyymin takana oikeasti on. Bitcoinin alkuvaiheen kehittäjiin Nakamoto oli yhteydessä pelkistettyyn asiatyyliin sähköpostitse, ohittaen kaikki henkilöllisyyteen liittyvät kysymykset. Nakamoton rinnalla kryptovaluuttaa kehittäneet koodaajat eivät hekään siis tiedä enempää tämän henkilöllisyydestä kuin kryptovaluuttaan perehtymättömät.

Huhtikuussa 2011 Nakamoto lähetti viimeisen sähköpostiviestinsä, jossa kertoi epämääräisesti siirtyvänsä muihin projekteihin. Bitcoinin tulevaisuus jäi avoimen yhteisön käsiin ja Nakamoton bitcoin-omaisuus virtuaalivaluuttatilille seisomaan. Henkilöstä, joka kehitti bitcoinin kuin tyhjästä, tuli lopullisesti krypotalouden taruolento.

Kylteri_BitcoinKuvitus_NETTILAATU_©JaakkoKahilaniemi--3

 

Nyt rikon kryptovaluuttaetiketin ensimmäistä sääntöä paljastamalla sijoitukseni tarkan summan.

 

Toisin kuin mystinen Nakamoto, Risto Pietilä on helposti tavoitettavissa. Hän on suomalainen yksityissijoittaja, joka on aiemmin tunnettu lähinnä hopeaan perustuvista sijoituspalveluistaan. Vuonna 2010 Pietilä perusti Silverbankin – yrityksen, jonka toimintaideana oli ostaa hopeaa ja tarjota sitä sijoituskohteena asiakkaille. Voittoa Silverbank teki perimällä asiakkailtaan seitsemän prosentin kirjautumismaksun.

Hopeaharkot jäivät, tuli Bitcoin. Ainakin verkossa Pietilä tunnetaan nykyään paremmin nimellä rpietila. Se on hänen nimimerkkinsä Nakamoton aiemmin ylläpitämällä BitcoinTalk-nettifoorumilla, jossa bitcoinista kiinnostuneet ihmiset voivat jakaa ajatuksiaan. Googlaamalla Pietilän yhteystietoja BitcoinTalk-foorumin lisäksi löytyy ainoastaan Twitter- ja Facebook-tilit.

Kuvahaku herättää mielikuvan eksentrisestä miehestä, joka nauttii äveriäästä elämäntyylistä. Ensimmäisessä kuvassa Pietilä poseeraa raskaan, punaisen verhon edessä kietoutuneena majesteettisesti kirjailtuun kankaanpalaan. Toisessa hän istuu raajat velttoina sohvalla hautautuneena erilaisiin hopeaesineisiin: pikareihin, lautasiin ja maljakoihin. Päässään Pietilällä on laakea hopeakulho. Kolmannessa hän nojailee kiiltävän, vaaleanpunaisen Rolls Roycen etupuskuriin.

Koska Pietilän Twitter-tilille ei voi laittaa yksityisviestiä, Facebook jää ainoaksi yhteydenottokanavaksi. Profiilikuvassa parrakasta ja väsyneen näköinen Pietilää ei ole tunnistaa Googlen kuvahaun kuvista. Facebook-esittelyssä hän luonnehtii itseään seuraavasti: His Imp & Galactic Highness, hänen pirullinen ja galaktinen korkeutensa.

Henkilöllisyydestä ei kuitenkaan voi erehtyä. Pietilä poseeraa heikosti valaistussa selfiessä avoimenaan repsottavan passinsa kanssa. Vaikka Pietilän tiedot henkilötunnusta myöten ovat siinä, kaikkien nähtävillä, syntyy miehestä entistäkin arvoituksellisempi kuva.

Lähetän Pietilälle haastattelupyynnön Facebook Messengerissä. Ehdotan, että haastattelu tehtäisiin joko kasvokkain tai puhelimitse. Seuraavana päivänä puhelimeni värähtää:

”Oletko tulossa käymään mun linnaan vai mikä oli mielessä”, Pietilä vastaa.

Pietilä kuuluu bitcoinin onnekkaisiin ensikäyttäjiin eli niihin, jotka tajusivat takoa, kun rauta oli kuumaa. Vuonna 2014 Pietilä osti Bitcoin-sijoituksistaan saamillaan voitoilla 1400-luvulla rakennetun linnan Viron Mallasta, noin sata kilometriä Tallinnasta sijaitsevasta kaupungista, jonka asukasluku on alle sata.

Linna on hieno ja niin on sen nimikin: Bitcoin Supernode Perpetual Conference Center. Pietilä kaavaili linnasta kansainvälistä keskusta Bitcoinista kiinnostuneille ihmisille. Hän kertoo Messengerissä, että linna on tätä nykyä noin kahdeksan hengen kommuuni.

”Lähikuukausina asukasluvun on tosin tarkoitus laajentua jopa kahteenkymmeneen”, Pietilä jatkaa.

Kylteri_BitcoinKuvitus_NETTILAATU_©JaakkoKahilaniemi-

Syyskuussa 2008 Wall Streetin pörssi romahti voimakkaasti, ja lokakuun viimeisenä päivänä Nakamoto paljasti bitcoiniksi kutsumansa projektin. Bitcoin syntyi finanssikriisin pahinta vajoumaa edeltävään maailmaan, jossa ihmiset pian pelkäisivät omaisuutensa puolesta.

Bitcoinin käyttöä ei voisi yksikään taho ohjata tai estää, eikä sen kysynnän ja tarjonnan perusteella määräytyvää arvoa heikentää luomalla valuuttaa tyhjästä. Arvometallien tapaan bitcoinien määrä on rajallinen, ja ehkä juuri siitä syystä virtuaalivaluutan luomista nimitetään louhinnaksi. Nakamoton kehittämän kaavan mukaan uusi erä bitcoineja syntyy keskimäärin kymmenen minuutin välein yhdelle bitcoin-ohjelmaa tietokoneellaan ajavalle louhijalle. Kaavan mukaan verkon ylläpitämisen sivutuotteena syntyvien bitcoinien määrä puolittuu neljän vuoden välein automaattisesti. Ennen pitkää bitcoinien enimmäismäärä, 21 miljoonaa, tulee täyttymään.

Ostaessani bitcoineja en pelkää seuraavaa talouskriisiä tai pankkien kaatumista, vaan toivon, että sijoitukseni arvo moninkertaistuisi – ja mielellään hyvin nopeasti. Rahalla voisin tehdä paljon. Ensin pieni, mutta sympaattinen, vuokrakimppakämppäni vaihtuisi hienompaan omistusasuntoon. Uudessa asunnossani olisi kylpyamme, ja kylpyhuoneen messinkisessä naulakossa roikkuisi itseironinen leopardikylpytakki. Kakkoskämppä olisi kiva, esimerkiksi New Yorkista. Tai ehkä sittenkin Tokiosta. Ilokseni kurssi on nousukiidossa. Jään myhäilemään sijoitukseni nousua.

Vuonna 2010 bitcoineja louhittiin lähinnä hupimielessä. Virtuaalivaluutta oli pienen porukan sisäpiiripuuhastelua ja yhtä varteenotettava maksuväline kuin Monopolin paperiset setelit.

Tämä oli siis ennen kun virtuaalivaluutan oivallisuus anonyymiytensä puolesta ymmärrettiin Tor-verkossa toimineella Silkkitiellä, jossa bitcoinia käytettiin huumekaupan maksuvälineenä. Samalla virtuaalivaluutan maine sai kolhun, ja kriittiset tahot taas uuden perusteen vastarinnalleen.

Pelkästään Helsingissä bitcoineilla on voinut maksaa fine dining ravintola Murussa, Verkkokauppa.comissa sekä muutamissa K-marketeissa. Syyskuun alussa Aaltoesin ja HKI Tech Meetupin yhdessä järjestämä Blockchain & Cryptocurrencies -tapahtuma veti Senaatintorin laidalla sijaitsevan Valkoisen Salin täyteen bitcoinista ja muista virtuaalivaluutoista kiinnostuneita kuulijoita.

Bitcoinin jälkeen uusia virtuaalivaluuttoja on syntynyt tuhansia. Yhtäkään virtuaalivaluuttaa ei kuitenkaan lueta valuutaksi, vaan rahalle vaihtoehtoiseksi vaihdannan välineeksi. Viralliset valuutat kun ovat määritelmällisesti viranomaisen liikkeellelaskemia.

Vaikka kryptovaluutat ovat jossain määrin arkipäiväistyneet, jotkut näkevät bitcoinin yhä mitättömänä näpertelynä tai alamaailman masinoimana pyramidihuijauksena. Syyskuun alussa bitcoinin kurssi kääntyi jyrkkään laskuun, kun maailman suurimpiin rahoitusalan yrityksiin kuuluvan amerikkalaisen JP Morganin toimitusjohtaja Jamie Dimon totesi digivaluutan olevan petos ja sopivan ainoastaan huumekauppiaiden, murhaajien ja Pohjois-Korean kaltaisissa valtioissa asuvien ihmisten käyttöön. Dimonin maalaamista uhkakuvista huolimatta JP Morgan osti kurssin notkahdettua bitcoiniin sidottuja arvopapereita.

Huomaan nopeasti, että puheet bitcoinin arvaamattomuudesta ovat paikkansapitäviä. Sijoitukseni ei lähdekään toivomaani kasvuun, vaan nousee hieman ja laskee sitten muun muassa Dimonin antaman lausunnon seurauksena jyrkästi. Virtuaaliomaisuuteni arvo pomppii päivästä toiseen. Sijoitukseni arvo heittelee viidenkymmenen ja reilun seitsemänkymmenen euron välillä, mikä on paljon esimerkiksi pankkien matalariskisiin rahastoihin verrattuna.

Kylteri_BitcoinKuvitus_NETTILAATU_©JaakkoKahilaniemi- kopio

Bitcoinin valuuttakurssi jutun kirjoittamisen aikana. Pystyakseli kuvastaa yhden bitcoinin arvoa dollareissa.

 

Bitcoinilla on libertaristiset lähtökohdat, ja alussa se olikin vain muutaman libertaarin unelma pankittomasta maailmasta. Libertaarit tavoittelevat mahdollisimman laajaa itsemääräämisoikeutta ja sananvapautta suosimalla niin poliittisia vapauksia, yksilön oikeuksia kuin vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhdistymisvapautta. Yksi kryptovaluutan periaatteista on irtaantua kolmansista osapuolista ja sitä kautta palauttaa tavalliselle ihmiselle valta omien rahojensa hallinnasta. Kuluttajien tai yritysten bitcoin-tilejä ei voi jäädyttää toisin kuin pankkitilejä tai luottokortteja.

Onkin paradoksaalista, että monet ostavat bitcoininsa välikäsien, kuten virtuaalivaluuttapörssien, kautta. Syyt ovat selkeät: se on helpompaa kuin esimerkiksi louhiminen. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että omaisuutensa saisi bittiavaruudesta takaisin, jos virtuaalivaluuttapörssi kaatuisi tai välittäjäfirma lopettaisi toimintansa, sillä mikään laki ei seiso bitcoineja omistavien takana. Niinpä virtuaalivaluutan ostaminen ja käyttö luo bitcoininsa kolmansien osapuolten kautta hankkivalle saman riippuvuussuhteen, jota bitcoinin kehittämisessä haluttiin alkujaankin välttää.

Virtuaaliomaisuutensa koskemattomuuden voi kuitenkin turvata siirtämällä bitcoin-lompakkonsa verkottomalle tietokoneelle ja printtaamalla lompakon avainkoodit paperille. Oikeastaan printtaaminenkin on riski: joku voi löytää avainluvut ja päästä omaisuuteen käsiksi. Fyysiset todisteet kannattaa siis varmuuden vuoksi tuhota ja tunnusluvut opetella ulkoa.

 

Luja kivilinna pysyy pystyssä, vaikka virtuaalivaluutta olisi ailahteleva ja arvaamaton.

 

Ostettuaan linnansa Pietilä kertoi Helsingin Sanomille (2.6.2014) halunneensa jotakin, mikä olisi bitcoinin vastakohta. Luja kivilinna pysyy pystyssä, vaikka virtuaalivaluutta olisi ailahteleva ja arvaamaton. Pietilän bitcoin-linna voisi hyvin olla erityisen vainoharhaisten libertaarien selviytymisbunkkeri.

Itseasiassa koko touhusta syntyy survivalistinen vaikutelma. Tuntuu siltä kuin bitcoiniin hartaasti uskovat pyrkisivät valmistautumaan poikkeustilanteeseen luomalla uuden valuutan, joka on teoriassa irrallinen finanssikriisin kaltaisista kansainvälisistä katastrofeista. Vähän kuin varautuisi hätätilanteisiin survivalistien tapaan erilaisilla aseilla, varaamalla ruokaa tai rakentamalla maanalaisia tunneleita ja rakennuksia.

Jatkan keskustelua Pietilän kanssa. Hän kertoo aikeistaan tulla lähipäivinä vierailulle Suomeen. Ehdotan tapaamista Helsingin keskustassa. Hän lupaa palata pian, kunhan saa aikataulunsa varmistettua.

Vastausta ei kuulu. Muutaman päivän kuluttua kysyn Pietilältä tapaamisesta uudestaan. Hän kertoo viiveellä, että aikataulussa on vielä muutamia liikkuvia osia. Hän kirjoittaa palaavansa, kun aikataulut selviävät. Hän ei kuitenkaan palaa, vaan lakkaa vastaamasta kokonaan. Ehkä Pietilä ei halunnut enää ulkopuolisia linnaansa.

Siitä huolimatta, että bitcoinin kurssi on hyvin epävarma ja oikukas, jätän sijoitukseni tilille seisomaan. Survivalistinen suhtautuminen virtuaalivaluuttaan saattaa vaikuttaa liioittelulta, mutta toisaalta se herättää kyseenalaistamaan itsestäänselvinä pidettyjä yhteiskunnallisia rakenteita. Bitcoin on lopulta monelle kaltaiselleni kokeilunhaluiselle vain jännittävä sijoituskokemus tai haave nopeasta rikastumisesta – ei niinkään ennakoiva kriisiriitti lopunaikojen varalta.

Kylteri_BitcoinKuvitus_NETTILAATU_©JaakkoKahilaniemi--2

Kommentit

kommentit