Tarja Halonen on presidentti, esikuva ja kissaemäntä. Hän uskoo, että nuorten kannattaa kuunnella vanhempia sukupolvia, mutta tehtävä omat johtopäätöksensä.

 

TEKSTI: VIVI KIUKKANEN
KUVA: MATTI TANSKANEN

 

Olette entinen tasavallan presidentti. Mitä teette nykyään?
Virallisesti olen eläkkeellä presidentin virasta, mutta käytännössä jaan työni kotimaisen ja kansainvälisen politiikan välille. Kansainvälisesti työskentelen pääsääntöisesti YK:lle. Kotimaassa toimin muun muassa Helsingin yliopiston ja Kansallisgallerian hallitusten puheenjohtajina. Olen myös viiden lapsen isoäiti, kahden lapsen äiti, puoliso ja kissaemäntä.

Teidät tunnetaan lasikattojen rikkojana. Mitkä ovat suurimmat haasteet tasa-arvolle tänä päivänä?
Suurin haaste on ymmärrys. Kestävä kehitys ja siihen liittyvä tasa-arvo eivät ole projekteja, vaan tarkoittavat pysyvästi uudenlaista parempaa elämää. Toinen uhka tasa-arvolle on kansainvälisen yhteistyön arvostuksen lasku. Totuus on, että olemme riippuvaisia toisistamme, vaikka osa valtioiden johtajista olisivat siitä eri mieltä.

Olette Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Mikä on koulutuksen rooli tasa-arvon edistämisessä?
Tyttöjen koulutusaste on vielä joissain maissa erittäin huono, mutta tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien maissa pojat ovat vaarassa jäädä tyttöjen jalkoihin. Kun tytöille korostetaan kotona koulutuksen arvoa, opetetaan pojille vielä vanhanaikaista roolia. Poikien haaste on löytää oma roolinsa tulevaisuuden tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Vaarana yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisessä on radikalisoituminen negatiivisella tavalla. On hyvä tiedostaa, että nykyaikaisessa yhteiskunnassa tämä koskee yhtä lailla tyttöjä kuin poikia.

Ovatko tasa-arvo ja feminismi synonyymejä?
Ne ovat päällekkäisiä käsitteitä. Feminismi on kiinnittänyt erityisesti huomiota sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Tasa-arvo on laajempi käsite ja pitää sisällään esimerkiksi taloudellisen, kulttuurillisen ja sosiaalisen tasa-arvon.

Olette monien nuorten esikuva. Minkä neuvon antaisitte 20-vuotiaalle itsellenne?
Kehottaisin kuuntelemaan ja oppimaan vanhemmilta sukupolvilta, mutta tekemään omat johtopäätöksensä. Intohimoa on hyvä olla olemassa, mutta pitää muistaa myös olla sitkeä ja kärsivällinen. Harvat asiat muuttuvat hetkessä ainakaan hyvään suuntaan.

Mikä kirja on vaikuttanut teihin eniten?
Luin uudestaan Reko Lundánin kirjan Ilman suuria suruja ja sain uudenlaisen näkökulman sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen. Sukupolvien välinen vuorovaikutus olisi monissa asioissa hyödyllistä. Toinen kirja on yhdysvaltalaisen entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin kirja Fascism: A Warning. Kirja muistuttaa, että fasismi voi tulla valtaan demokraattisesti. Amerikkalaiset ovat huomanneet tämän omassa poliittisessa kehityksessään, mutta sama ilmiö on olemassa Euroopan eri maissa. Saavutetut edistyksen askeleet eivät säily itsestään. Niitä täytyy puolustaa ja kehityksen myötä myös uudistaa.

Kommentit

kommentit