TEKSTI: JENNI TOIVONEN
KUVITUS: ROOSA AIRAKSINEN

AALTO-YLIOPISTOSSA KAUPPATIETEIDEN ENSIMMÄISEN vuosikurssin opiskelijat tunnetaan mursuina. Oletko kuitenkaan tietoinen siitä, mistä tämä nimitys on saanut alkunsa – tai mitä tekemistä mursuilla on antiikin mytologian kanssa? Lienee paikallaan tehdä katsaus historiaan.

Mursu-nimityksen etymologiasta ei ole täysin vedenpitävää selvyyttä, mutta sen uskotaan liittyvän KY:n symboleihin. Kuten suomalaisilla akateemisilla symboleilla oli 1900-luvun alkuvuosiin tapana, inspiraatiota kauppatieteiden symboleihin etsittiin antiikin mytologiasta. 

Mikä olisi ollutkaan sopivampi symboli kuin kaupankäyntiä kuvaava jumalhahmo, joka tunnetaan roomalaisessa mytologiassa Mercuriuksena ja antiikin Kreikassa Hermeksenä. Antiikin taiteessa tämä hahmo kantoi kädessään sanansaattajan sauvaa, caduceusta, jota koristaa siipiparin lisäksi kaksi sauvaan kietoutunutta käärmettä.

Niinpä vuonna 1913 kauppakorkeakoulun opiskelijayhdistyksen merkiksi valikoitui Sigrid Wikströmin suunnittelema Pyörre. Tarkkaavaisimmat lukijat osaavatkin jo sanoa, että merkkiä koristaa kuin koristaakin caduceus. Ja samaa teemaa on havaittavissa myös vuonna 1914 valitussa lipussa.* 

Kun oppilasyhdistys muutettiin Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnaksi vuonna 1923, voi akateemisten traditioiden muotoutumisen kulta-ajan katsoa alkaneen. Tuohon aikaan alettiin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita kutsumaan nimityksellä pikku mercurius tai mercuri. Uskotaankin, että pikku mercurius -nimitys vääntyi ajan saatossa lyhyempään muotoon, mursu.

Ensimmäiset viittaukset mursuihin esiintyvät 1931 KY:n toimintakertomuksessa, vaikka termiä käytettiinkin puhekielessä aikaisemmin. Esimerkiksi kylterinalkujen kastajaistraditioiden eli mursujaisten yleistyminen alkoi jo 1930-luvun aikoihin. 

*Vielä tänäkin päivänä, Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n aikana, voit bongata sanansaattajan sauvan mahdin. Vaikkapa dollarin vihreiden haalareiden selkämyksestä.

Kommentit

kommentit