TEKSTI: KARI KARTTUNEN

 

Taas on se aika vuodesta, kun kampukset täyttyvät niin uusista opiskelijoista kuin vanhemmista tieteenharjoittajista. Ilmapiirissä on aistittavissa hienoista jännitystä, vanhojen kavereiden näkemistä sekä uusien projektien ja haasteiden odotusta. Vaikka kalenterivuotta katsottaessa ollaan jo loppuvuodessa, on syksy yliopisto-opiskelijoille uuden alkua. Näin lukuvuoden alussa onkin relevanttia pohtia, miksi ylipäätään opiskelemme yliopistossa.

Teknologian tuomat mahdollisuudet ja digitaalisen oppimisen monipuolistuminen ovat muuttaneet tiedonjakoa ja oppimista merkittävästi. Nykyään opintojen suorittaminen esimerkiksi MOOC-kurssien muodossa on helppoa, ja itseltänikin näitä löytyy opintosuoritteestani. Massiiviset avoimet verkkokurssit tuovat opetuksen kätevästi opiskelijan luo ajasta ja paikasta riippumatta. Netin kautta tarjottava korkeakoulutus kehittyy jatkuvasti ja kurssien sisältö on yhä räätälöidympää ja näin ollen relevantimpaa opiskelijan näkökulmasta.

Perinteistä yliopisto-opetusta voidaan puolustaa esimerkiksi argumentoimalla laadun puolesta. Voiko netissä tarjottava analoginen massaopetus olla yhtä hyvää kuin luentojen kontaktiopetus? Valitettavasti oman kokemukseni mukaan kurssien luentojen laatu vaihtelee laidasta laitaan, keskustelua professorin kanssa käydään marginaalisesti ja kurssipalautukset tehdään yksin tai kaverin kanssa – sähköisesti, totta kai.

Itse tarkastelisin aihetta eri näkökulmasta. Ehkei yliopiston ja kauppiksen tärkein tehtävä olekaan varustaa opiskelijoita täydellä arsenaalilla käytäntöä ja teoriaa vaan luoda ihmisten välisen vuorovaikutuksen mahdollistava akateeminen yhteisö. Näen itse opiskelun kokonaisvaltaisena kokemuksena, jonka keskiössä ovat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Koen itseni etuoikeutetuksi, kun olen päässyt tutustumaan ja ystävystymään niin opiskelijoiden, koulun henkilökunnan kuin muidenkin sidosryhmien kanssa. Nämä ihmiset ovat luoneet ympärilleni ympäristön, jossa saa ja pitää kysyä, kyseenalaistaa ja haastaa omaa ajatteluaan. Tätä ei nettiopetus tarjoa. Vielä kun kerran pragmaattisia kauppislaisia ollaan, niin onhan niistä kontakteista hyötyä työurallakin.

Kannustankin kaikkia, varsinkin uusia opiskelijoita, kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti. Tämä ainutlaatuinen ajanjakso elämässä kestää vain muutaman vuoden, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Kommentit

kommentit