TEKSTI: MINTTU AARNIOVUORI
KUVA: ATTE MAKKONEN

 

Kun muotisuunnittelija Sasu Kauppi ei suunnittele kenkiä Kanye Westin Yeezy-merkille Los Angelesissa tai työstä omaa SSU-vaatemallistoaan Helsingissä, hän kaivaa läppärin esiin ja tekee musiikkia suomalaisille artisteille.

 

Mistä inspiroidut?
Viime aikoina olen työstänyt uusia printtejä omaan mallistooni ja tietoisesti yrittänyt tehdä jotain luovempaa ja erilaista kuin muut merkit. Olen ammentanut inspiraatiota erityisesti 80-luvun pyöräilyskenen väreistä ja grafiikoista. Pyöräilen paljon ja haluan tehdä vaatteita, jotka oikeasti sopivat urheiluun sen sijaan, että vain näyttäisivät siltä.

Mistä ostat omat vaatteesi?
En juuri osta vaatteita, vaan saan lähes kaiken jostain. Ebaysta saatan tilata vintage-vaatteita, kuten oikeasti Havaijilla valmistettuja havaijipaitoja. Lisäksi ostelen Santa Cruzin T-paitoja keräilyhengessä. Kenkiä ostan melko paljon, ainakin kymmenen paria vuodessa. En halua enää käyttää high fashion -merkkejä, sillä tuntuu, että niiden aika oli kymmenen vuotta sitten. Nykyään workwear-tyylinen rennompi pukeutuminen on kovempi juttu. Tästä esimerkkinä se, miten monet skedekaupat myyvät nykyään entisiä työvaatemerkkejä, kuten Dickiesiä.

Mikä muodissa mättää?
Olen itse luopunut vaatealalle tyypillisestä kausiajattelusta, jossa merkkien on lanseerattava tietty määrä mallistoja vuodessa. Pidän sitä todella vanhanaikaisena ja jopa älyttömänä systeeminä. Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi saada uudet vaatteet puolen vuoden tai jopa kolmen kuukauden välein? Myös suunnittelijat kärsivät liian nopeasta kierrosta, sillä työtahti on nopea. Toivoisin, että valta siirtyisi jälleenmyyjiltä enemmän merkeille itselleen ja uusia mallistoja myytäisiin vain muutaman viikon ajan, kuten esimerkiksi Supreme jo tekee.

Jotain vuosia sitten yleistyi ajatus, että “mä voin postata tän kuvan, kun mulla on varaa tähän tuotteeseen”. Ennen se oli sellaisen vanhemman jengin, yli 40-vuotiaiden juttu, että vedetään luikkareissa ja chaneleissa. Nyt se on tuotu katumuotiin Vetementsin kaltaisten merkkien kautta. Musta se on vaan jotenkin väärin. Ainoa syy, miksi mä voin pitää Yeezyjä tai postata niistä kuvia on se, että mä olen itse messissä siinä ja suunnittelen niitä.

Miten suomalaisella muodilla menee?
Tuntuu edelleen, ettei muotia arvosteta Suomessa yhtä paljon kuin muuta muotoilua kuin jotain aaltovaaseja. Muotoilu jakaantuu tavallaan kahteen: on kovaa muotoilua, kuten teollinen muotoilu ja pehmeää muotoilua, kuten muotisuunnittelu. Pehmeää muotoilua arvostetaan aina vähemmän. Suomessa on paljon taitavia tekijöitä, jotka ovat lähteneet maailmalle tekemään uraa isoissa kansainvälisissä muotitaloissa. On hassua, että Aallosta valmistuvat suunnittelijat esittelevät loppunäytöksessä jonkun aivan holtittoman ja todella erikoisen malliston ja sitten päätyvät töihin Tom Fordille tekemään hyvin erilaista suunnittelua.

Miten suomalaiset pukeutuvat?
Helsingissä nuoret pukeutuvat nykyään ihan hyvin. Kun itse olin 16, pukeutuminen oli tapa osoittaa kuuluvansa johonkin tiettyyn ryhmään, kuten hevarit tai skeittarit. Siinä ei oikeastaan siis ollut kyse muodista. Nykyään nuoret pukeutuvat enemmän muodin mukaisesti. Muistan, kun jokunen vuosi sitten takaisin Suomeen ulkomailta, ja yhtäkkiä kaikilla pissiksillä oli pilottitakit, jollaisia itsekin tein omaan mallistooni jo vuonna 2006. Olin silleen että häh. En tällä hetkellä yhtään kestä nähdä niitä. Ehkä taas 10 vuoden päästä.

Kommentit

kommentit