TEKSTI EMILIA MÄENMAA
KUVAT GEORGE ATANASSOV

 

”Ihmisten toiminta sekä sanallinen ja sanaton viestintä rakentavat yhteisöjä, joissa erottuvat ‘minä’, ‘me’ ja ‘muut’. Mietin usein, millainen osuus yliopisto-opiskelijoiden kokemassa kiusaamisessa on yhteisöön kuulumisella – tai oikeastaan sillä, että jätetäänkin ulkopuolelle. Yritän omassa työssäni vähentää opiskelijoiden kielteisiä kokemuksia esimerkiksi muodostamalla itse työryhmät kursseillani osittain siksi, että kukaan ei joutuisi kokemaan ehkä kouluvuosilta tuttua tunnetta siitä, että tulee valituksi viimeisenä sählyjoukkueeseen. Tiedetään, että opiskelussa joukkoon kuuluminen parantaa motivaatiota, itseluottamusta ja tehokkuutta. Nyt vasta, kun kiusaaminen on laajasti tunnistettu ja tunnustettu ilmiö sekä kouluissa että työpaikoilla, olen oivaltanut, että olen ollut itse tällaisen hienovaraisen, sivistyneeltä vaikuttavan kiusaamisen kohde varsinkin kouluvuosinani. Myös työpaikoilla saatetaan huomaamatta tai rajallisesti tiedostaen ylläpitää ulkopuolelle jättämisen ilmiötä esimerkiksi ohittamalla jonkun puheenvuoro kokouksessa tai jättämällä tervehtimättä joitakuita; eräät, nyt jo eläköityneet professorit alkoivat tervehtiä minua vasta väiteltyäni tohtoriksi, vaikka olimme olleet samassa korkeakoulussa töissä ja tekemisissä vuosia.”

Marja-Liisa Kuronen, organisaatioviestinnän vanhempi yliopistonlehtori, Vuoden opettaja ja Vuoden paras kurssi -valinnat (KY), Vuoden opetusteko -palkinto yhdessä prof. Ikäheimon kanssa

Kommentit

kommentit