Manhattanin bisneskupla on kuin väkivaltainen parisuhde, kirjoittaa Verna Vuoripuro.

 

TEKSTI VERNA VUORIPURO

 

Kun kerroin muuttavani kevääksi työharjoitteluun New Yorkiin, monen ystäväni silmät laajenivat.

”Huh, sähän elät ihan unelmaa”, he totesivat.

Ja niin monella tapaa elänkin. Asun kuplivassa naapurustossa Brooklynissa, työskentelen Midtownissa pilvenpiirtäjien keskellä, tapaan jatkuvasti kiehtovia sekä lahjakkaita ihmisiä ja koluan kattoterasseja afterworkeillä.

En kuitenkaan ole löytänyt isosta omenasta erityisemmin mitään, mitä en Helsingistä saisi.

Verkostoitumistapahtumat ovat Nykissäkin usein hieman vaivaannuttavia ja tuskaisen meluisia, muutaman neliön hähmäisestä huoneesta maksaa vuokraa, jolla asuisi valoisassa yksiössä Bulevardilla, ja metrossa saa kuluttaa enemmän tunteja kuin vuorokaudessa usein ehtii nukkua. Niin, ja esiintymislahjoiltaan häkellyttävät amerikkalaisetkaan eivät ikinä saa powerpointia ensiyrittämällä näkyviin.

Älkää käsittäkö väärin, rakastan tämän kaupungin tarjoamaa adrenaliiniryöppyä. Kun kotiutuu New Yorkiin, voitonriemu on valtava – tämän jättiläisen kesytettyään tuntee selviävänsä mistä vain.

Lisäksi yrityksille maailman kilpailluin markkina on varmasti houkuttava. Tarjonnan lisäksi täällä kun on hurjan paljon potentiaalista kysyntää, ja Manhattanin bisneskupla on hektisyydessään poikkeuksellinen.

Yksityishenkilölle amerikkalaisen unelman täytyy kuitenkin olla valtavan vahva, jotta Nykin oikuttelua jaksaa vuodesta toiseen. Irtisanomissuojaa ei tunneta, pysyvien suhteiden luominen vaatii ennennäkemätöntä sinnikkyyttä, kykysi ja tarinasi eivät kiinnosta oikeastaan ketään, ja koko sirkus pyörii rahalla, jota kaupunkiin muuttavalla harvoin ainakaan aluksi on.

Kuten kämppäkaverini kuvailee, täällä asuminen on eräänlainen abusive relationship: väkivaltainen, loukkaava parisuhde. Siihen voi jäädä koukkuun, vaikka iskuja satelee viikoittain.

Moni kauppislainen keräilee kansainvälisiä kokemuksia vaihto ja työharjoittelu toisensa perään. Uudenlaisten ihmisten ja kulttuurien näkeminen kiinnostaa enemmän kuin koskaan, ja nykyään siihen on varsinkin kyltereillä lukuisia mahdollisuuksia.

Vaikka kansainvälinen kokemus on korvaamattoman arvokasta, haluan muistuttaa, että tätä nykyä Helsinki tarjoaa jo paljon sitä samaa, mitä ulkomailta haemme. Kaupungin startup-skene, koko ajan kasvava tapahtumatarjonta, joka puolelle avattavat kekseliäät ravintolat ja vaivattomuudessaan huippuluokkaa oleva arjen elintaso tekevät pääkaupungistamme koko ajan haluttavamman.

New York on toki intohimoinen ja itsetuntoa hivelevä syrjähyppy, mutta kesällä tuntuu hyvältä palata luotettavan, turvallisen ja toimivan vakisuhteen pariin.

 

Kirjoittaja on Kylterin entinen päätoimittaja, joka istuu todennäköisesti parhaillaan metrossa ja kaipaa aikoja, jolloin pitkä työ- tai koulumatka tarkoitti vartin bussireissua Kampista Otaniemeen.

Kommentit

kommentit