Valokuvaaja ja bloggari Janita Autio on näkyvä kasvo sosiaalisessa mediassa. Yhteistyötarjouksia tulee paljon, ja Autio valitsee yhteistyökumppaneikseen ne, jotka oikeasti kiinnostavat.

 

TEKSTI: KATRI NIEMI
KUVAT: ATTE MAKKONEN

 

Miten olet päätynyt ammattiisi?

Valokuvaus on pääasiallinen työni, mutta se, että minut tunnetaan, on osaksi sosiaalisen median ansiota. Valokuvaan, kirjoitan blogia ja sometan sekä omilla että yhteistyöyritysteni sometileillä.

Olen kotoisin Raahesta ja siellä asuessani en ikinä voinut kuvitella, mitä valokuvaajan työ voisi olla. Luulin, että se on pääasiassa yksivuotiaiden studiokuvausta. Muutin Helsinkiin ja tajusin, että sosiaalisen median ollessa näin iso juttu, kuvia tarvitaan kaikkialla. Aloin laittaa ihmisille Instagramissa viestejä, että ”Moi, mä oon Janita ja oon muuttanut Helsinkiin. Tykkään kuvata, voitaisko kuvailla?”. Tosi monet vastasivat, että ”Joo, todellakin”, ja näin alkoi yhteistyö esimerkiksi monen bloggarin ja Mikael Gabrielin kanssa. En silloin aluksi saanut kaikista kuvauksista palkkaa, mutta tykkäsin tutustua uusiin ihmisiin ja kuvailu oli kivaa.

Mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta?

Hienointa siinä on, että kuka tahansa pystyy olemaan yhteydessä kehen tahansa. Se lähentää ihmisiä ja mahdollistaa uusia tuttavuuksia. Toisaalta se on myös hyvin vaarallinen paikka: itseäni ahdistaa, jos joku ajattelee sosiaalisen median perusteella jonkun toisen elämän olevan täydellistä. Eihän kenenkään elämä ole täydellistä, mutta asiasta kuin asiasta saa kauniin kuvan. Somessa feikkaaminen on helppoa, mutta mielestäni siellä pitäisi olla aito. Suunnittelin ennen todella tarkkaan, mitä esimerkiksi Instagramiin postasin, mutta viime aikoina minussa on herännyt tämän suhteen vähän kapinahenkeä.

Teet somessa näkyvästi yhteistyötä erilaisten yritysten kanssa ja päivittelet välillä esimerkiksi Marimekon Instagram-tiliä. Miltä tuntuu somettaa edustaen jotain muuta kuin itseään?

Mietin tosi tarkkaan, missä kaupallisissa yhteistöissä olen mukana. Tarjouksia tulee paljon, joten valitsen mieluiten ne, jotka minua oikeasti kiinnostavat. Välillä mietityttää, mitä ihmiset ajattelevat postauksista, jossa kerron kaupallisen yhteistyön kautta saaduista tuotteista. Jos tykkään tuotteesta tosi paljon, saattaa postauksen teksti vaikuttaa kunnon mainostekstiltä ja herättää seuraajissa epäilyksiä. Saan firmoilta yleensä postauksia varten valmiiksi hashtagit, mutta kirjoitan kaikki tekstit itse.

Yleensä jos joku firma ottaa jonkun vastaavaan somekanavistaan, tälle annetaan aika vapaat kädet tuottaa sisältöä. Firmat haluavat, että somettaja laittaa oman persoonansa likoon ja tuottaa enemmänkin itsensä kuin firman näköistä sisältöä.

Minkälaisia paineita koet työssäsi?

Somettajana pitää koko ajan kehittyä ja ideoida jotain uutta ja erikoista. Sometus työnä on sinänsä loputonta, sillä aina voi kehittyä ja keksiä jotain uutta. Kyllä minua pelottaa, loppuuko inspiraationi joskus ja onko tämänhetkinen menestykseni vain hetken huumaa. En jaksa hirveästi stressata, sillä uskon, että keksin aina jotain uutta tekemistä.

Lyökö somettaminen leiville?

Joo, kyllä sillä elää. Riippuu tietenkin, kuinka ahkerasti sitä tekee ja onko se niin sanottu pääduuni. Teen paljon erilaisia somehommia: tietysti valokuvaan ja sitten projektiin saattaa liittyä esimerkiksi Instagram-postaukset tai Instagram-tarinat. Tällaisista laajemmista paketeista ja kokonaisuuksista saa tietysti enemmän rahaa. Teen myös pidempiaikaisia sopimuksia, esimerkiksi vuoden diilejä, johon sisältyy tietty määrä kuvia ja postauksia. En oikein ajattele tätä koko juttua rahan kautta, vaan laskutan – sitten joskus.

Kommentit

kommentit