Kun Maija Itkonen esitteli elintarviketieteiden tohtori Reetta Kivelälle ajatuksen visioimastaan kasviproteiinista, sen piti olla mahdoton toteuttaa. Kivelän tutkimuksesta syntyi kuitenkin nyhtökaura, jonka tuntevat kohta kaikki.

 

TEKSTI EMILIA MÄENMAA
KUVAT PETRI ANTTILA

 

”Tässä on Suomelle uusi Nokia.” ”Kenelle kelpaa enää nyhtöpossu?” ”Ai se nyhtökauranainen?”

Tammikuun ensimmäisinä viikkoina sosiaalinen media räjähti, kun nyhtökaura nousi valtakunnan kiinnostavimmaksi innovaatiouutiseksi. Joitakin viikkoja aikaisemmin tähän kaurasta ja pavusta tehtyyn erikoisuuteen oli saattanut törmätä lähinnä tiedostavien vegaaniystävien jääkaapilla. Ensimmäiset testikappaleet myytiin kaupoista minuuteissa loppuun. Starbucksin ja Burger Kingin avattuaan Helsinkiin ensimmäiset ravintolansa suomalaiset jonottivat hölmöläisten tapaan innoissaan siitä, että joku oli huomannut meidät ulkomailla. Siksi nyhtökauran, suomalaisen ja terveellisen tuotteen, jonottaminen oli erityistä. Stockmannin herkun jono kiemurteli kymmeniä metrejä, mikä povasi hyvää.

Nyhtökauran takana on Maija Itkosen ja teknologian keksineen Reetta Kivelän muodostama kaksikko. Itkonen on nainen, joka ei ole startup-kentälle tuntematon. Hän on jo kerran luonut startupin, tehnyt exitin, jäänyt hetkeksi kehittämään yritystä ja lähtenyt perustamaan uutta. Powerkiss, langattoman latauksen mahdollistava laite, oli menestystarina, mutta nyt on Gold&Green Foodsin aika.

’’Kun aika oli sopiva, lähdin Powermatista ja aloin haaveilla taas yrittäjyydestä’’, Maija Itkonen nyt kertoo Gold&Green Foodsin pienessä neuvotteluhuoneessa Lauttasaaressa.

Itkonen on kasvissyöjä, perheenäiti ja erityisen tuottelias ja kekseliäs yrittäjä. Teollisen muotoilijan tutkinnon taideteollisesta korkeakoulusta napannut ja kauppakorkeakoulun IDBM–ohjelmasta valmistunut Itkonen sai idean uudesta tuotteesta huomattuaan tarpeen omassa arjessaan.

’’Minua otti aivan tajuttomasti päähän, kun luin ruokien ainesosaluetteloita ja tajusin, että siellä on puolet jotain kemikaaleja. Varsinkin vegaanituotteissa oli kaiken maailman potassiumklorideja ja titaniumdioksideja.’’

Itkonen ei ollut huolensa kanssa yksin. Puhtaiden ja yksinkertaisten raaka-aineiden arvostus on ollut jo jonkin aikaa kasvava trendi, ja tiedostavat kuluttajat syynäävät aiempaa tarkemmin ruokien ainesosaluetteloita.

Itkonen alkoi pohtia, miten saisi tehtyä kasviproteiinia, jossa saisi hyödynnettyä paremmin puhtaita ja oikeita raaka-aineita. Hän heitti ajatuksen elintarviketieteilijä Reetta Kivelälle, joka oli jo tutkinut kauran ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia.

’’Reetta sanoi aluksi, ettei se ole mahdollista.’’

He ottivat kuitenkin riskin. Maijalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa Reettaan.

’’Eikä Reetalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa itseensä!’’ Itkonen nauraa.

Kaikki tapahtui nopeasti. Reetta Kivelä kokosi tutkimusryhmän ja ryhtyi hommiin.

Riskinotto kannatti.

Kivelä keksi tavan tehdä kaurasta, härkäpavusta ja keltaherneestä proteiiniyhdistelmän, jota Maija oli visioinut – puhdasta, pohjoismaista ja yksinkertaista ravintoarvoiltaan rikasta ruokaa.

’’Oikeastihan meidän tuote on tämä uusi teknologia. Nyhtökaura ja muut tulevat tuotteet ovat vain brändimme ulostuloja.’’

 

’’Tuotteemme osui monien trendien risteyskohtaan.”

 

Gold&Green Foods syntyi maailmaan, jossa lause ’’olet mitä syöt’’ pätee vahvemmin kuin koskaan ennen. Ruokavaliot, ostopäätökset ja tavat laittaa ruokaa ovat keinoja joiden kautta ihmiset identifioivat itseään. Ruoasta on tullut Maijan mukaan lifestyle-juttu, eikä joka kodissa syödä enää vain makkarakastiketta. Hifistelijöitä on ollut aina, mutta nyt ruokaan panostavat nekin, joilla ei ole ollut siihen aikaisemmin tunnesidettä.

’’Tuotteemme osui monien trendien risteyskohtaan. On kasvissyöntiä ja vegaanihaastetta,’’ Itkonen sanoo.

Vaikka Itkonen on itse kasvissyöjä, ei hän halua olla kertomassa kenellekään, miten tulisi elää. Hänellä on ihanan rento ja pingottamaton suhtautuminen siihen, kuinka jokainen voisi tehdä kasvisruokailulle tilaa elämässään.

’’Mielestäni vegepäivä on ajatuksena kohtuullinen – se on kulma joka resonoi meidänkin tuotteen kanssa hyvin.’’

Jokainen pitää joskus vegepäivän – seitsemänä päivänä tai kerran viikossa, joku kerran vuodessa tiedostaen tai tiedostamatta.

’’Haluamme tuoda kasvissyönnin positiivisia puolia esiin, emme saarnata’’, Itkonen sanoo.

 

itkonen2

 

Maija on juuri niitä ihmisiä, joita Aalto-yliopistosta halutaan leipoa – taiteen ymmärtäjä, designin taitaja ja piinkova bisnesnainen. Kun Maija opiskeli Taikissa, oli Aalto-yliopisto vasta ajatuksen tasolla. Vuonna 2006 Itkonen kirjoitti pamfletin ’’Matkalla innovaatioyliopistoon’’ Teknologiateollisuus ry:lle ja oli vahvasti mukana perustamassa Aalto-yliopistoa.

’’En tiedä, mitä minusta olisi tullut, jos poikkitieteellinen yliopisto olisi ollut jo valmiina.’’

Itkonen uskoo etsimiseen, kokeilemiseen ja itse tekemiseen. Esimerkiksi Aallon Design Factoryn perustaminen oli vahvasti lähtöisin opiskelijoista.

’’Menimme Betonimiehenkujalle todellisella vallatun talon meiningillä ja rakensimme hommaa pioneerihengessä.’’

Hänestä Aalto-yliopisto voi onnistua, mikäli toiminta lähtee myös ruohonjuuritasolta. Asioita ei voida vain sanella ylhäältä alas.

’’On ihmisiä, jotka haluavat päästä etsimään. Ei kai kukaan halua lähteä vuorikiipeilemään niin, että jokainen askel on valmiiksi pedattu.’’

 

”Maailma ei kuitenkaan pyöri niin, että jokainen ajattelee, miten juuri minä saisin tehtyä mahdollisimman vähän.”

 

Maija Itkonen ei itse koe olevansa mitenkään erityinen, eikä ymmärrä kysymystä siitä, miten hän pystyy tekemään niin monta asiaa samanaikaisesti.

’’Usein ihmiset on ihan että wau, jos on tehnyt muutamaa juttua’’, Itkonen sanoo.

Hänen mielestään ihmisten tulisi ottaa järki käteen ja lopettaa taivasteleminen. Sitä paitsi hän neuvoo muitakin tekemään mahdollisimman paljon järkeviä asioita, jotka vievät omaa elämää ja maailmaa eteenpäin.

’’Vaikka kaikenlainen down-shiftaaminen on ehkä kivaa, niin maailma ei kuitenkaan pyöri niin, että jokainen ajattelee, miten juuri minä saisin tehtyä mahdollisimman vähän.”

Itkosen oma arki pyörii vaativan työn ja lapsiperhearjen ympärillä.

’’Vastaus on ei. En tunne itseäni mitenkään erityisen ylikuormittuneeksi.’’

Vaikka Itkonen ei tunne itseään ylikuormittuneeksi, hän myöntää, että kiirettä pitää.

’’Joo, onhan tässä ollut vähän säpäkkää’’, hän toteaa, kun kuvaaja räpsii hänestä kuvia väärinpäin käännetyn fläppitaulun edessä.

Kymmenen minuutin jälkeen Itkonen nappaa laukkunsa ja rientää seuraavaan tapaamiseen. Ovella hän huikkaa nauren: ’’Siellä fläppitaululla on sitten meidän maailmanvalloitussuunnitelmat Gold&Green Foodsin suhteen!’’

Jäämme pakkaamaan tavaroitamme kuvaajan kanssa Itkosen livahdettua ovesta. Emme kurkkaa fläppitaululle, vaan odotamme, minkälainen haipakka syntyy, kun nyhtökaura vihdoin saapuu kauppojen hyllyille syksyllä.

Kommentit

kommentit