Mistä tulee ihmismielen tarve lokeroida itseämme ja toisiamme? Entä mistä syntyy tunne kansallisuudesta ja kulttuurista? Kylteri kutsui kauppakorkeakoulun opiskelijat Pavel Tcherenkovin, Egzon Delijan ja Eric Wongin pohtimaan suhdettaan kulttuuriinsa. Koska kulttuuriset identiteetit ovat ideologisia konstruktioita, ei ole yksikään tässäkään jutussa esitetty väite kaikille tosi, mutta totta keskustelijoiden mielissä.

 

TEKSTI EMILIA MÄENMAA
KUVAT HANNA KIM

 

Pavel Tcherenkov on kolmannen vuoden markkinoinnin kandidaattiopiskelija. Hänellä on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus. Hänen molemmat vanhempansa ovat venäläisiä, mutta Pavel on asunut valtaosan elämästään Suomessa. Pavel työskentelee tutkimusassistenttina markkinointitutkimusyrityksessä.

Egzon Delija on kolmannen vuoden Business Technologyn opiskelija. Hän muutti kuusivuotiaana Kosovosta Suomeen perheensä kanssa. Hän tekee projektiluontoisia töitä yrittäjänä.

Eric Wong opiskelee Aallossa taloustiedettä maisterivaiheessa. Yhdysvalloissa kasvaneen Ericin äiti on brittiläis-kiinalainen ja isä Hong Kongista. Eric aloitti 18-vuotiaana suomen kielen ja kulttuurin sivuaineopinnot Columbian yliopistossa. Hän puhuu sujuvaa suomea ja työskentelee Demos Effect -konsultointiyrityksessä.

photos-2

Jokainen teistä voisi vastata monella eri tavalla, kun kysytään, mistä olet kotoisin. Mitä vastaat tänään, kun sinulta kysytään, mistä olet kotoisin?

Eric: Piilaaksosta! Olen amerikkalainen, mutta vanhempani ovat muualta. Äitini on brittiläis-kiinalainen ja isäni Hong Kongista. Muutin New Yorkiin 18-vuotiaana opiskelemaan Columbia Universityyn, jossa opiskelin neljä vuotta suomen kieltä. Tulin Suomeen puolitoista vuotta sitten opiskelemaan taloustiedettä Aalto-yliopistoon.

Pavel: Kun minulta kysytään, mistä olen kotoisin, vastaan aina Lappeenrannasta. Synnyin Venäjällä, mutta muutin Lappeenrantaan kuusivuotiaana. Espooseen muutin muutama vuosi sitten opiskelemaan.

Egzon: Kosovosta! Tulin kuusivuotiaana Suomeen, kun Kosovoon oli syttymässä sota. Vanhempani tekivät päätöksen lähteä silloisesta Jugoslaviasta pois. Kasvoin Salossa yläasteikäiseksi asti, kunnes muutimme Vantaalle.

Kuulostaa siis siltä, että tunne kotimaasta tai “identiteetin kodista” ei riipu syntymäpaikasta vaan pikemminkin siitä, mistä paikasta tai kulttuurista tuntee ylpeyttä ja missä tuntee olonsa luontevaksi. Mikä merkitys on äidinkielellä, kulttuurisilla arvoilla, perheellä tai esimerkiksi juuri sillä, missä on asunut pisimpään kulttuurin tai kansallisuuden identiteetin muodostumisen kannalta?

Eric: Piilaakso on kansainvälinen paikka, jossa voi tavoitella omia unelmiaan. Haluaisin oikeasti sanoa joskus, että olen sydämessäni suomalais-amerikkalainen. Haluan kuulua myös suomalaisuuteen. Pidän suomalaisesta luonnosta ja sisusta ja toisaalta amerikkalaisesta itsevarmuudesta.

Egzon: Arvoni ovat länsimaiset ja suomalaistuneet. Elän kuitenkin kahden kulttuurin ja samalla kaksien arvojen välillä..Tunnen itseni täysin kosovolaiseksi. Olen syntynyt Kosovossa, vanhempani ovat Kosovosta, puhun albaniaa kotona. Olen kuitenkin yhdistänyt molempia piirteitä sellaiseksi yhdistelmäksi, että elämäni on omannäköinen.

Pavel: Itse en ole yhdistänyt suomalaisuutta ja venäläisyyttä mitenkään. Käyttäytymiseni on todella suomalaista ja olen jo pitkään puhunut suomea paremmin kuin venäjää. Koen kuuluvani suomalaiseen ympäristöön. Rauhallisuus, vähäpuheisuus ja itsekriittisyys ovat minulle positiivisia suomalaisuuden tuntomerkkejä, joihin myös samaistun.

photos-7

Kulttuurien kohtaaminen siis vaikuttaa jokapäiväisessä toiminnassa ja päätöksenteossa eri tilanteissa. Miten kulttuurien kohtaaminen on näkynyt esimerkiksi tavoissa?

Eric: Koska meillä on todella monipuolinen tausta, meillä ei ole mitään rajoja. Eivät ihmiset ole stereotyyppejä, joten ei suomalaisuus tarkoita että täytyy olla vain suomalainen mentaliteetti. Minulla on amerikkalainen “can do” asenne ja toisaalta haluan ottaa aasialaiseen ja suomalaiseen tapaan kengät pois, ennen kuin menen toisen kotiin. Identiteettini ei tule vain kolmesta erillisestä osasta, vaan niiden synergiasta.

Egzon: Kulttuurien kantaminen on ikään kuin jatkuvassa pelissä elämistä. On päätettävä tilanteen mukaan, kummasta kulttuurista peräisin olevia piirteitä käyttää. Minun kohdallani tietynlainen rohkeus pelata kovaa pohjautuu kosovolaisuuteen, kun taas analyyttisyys tulee suomalaisen ympäristön vaikutuksesta. Vien siis tilanteet läpi kosovolaisella mentaliteetilla mutta luon strategian suomalaisella.

Eric: Olen samaa mieltä tuosta, että valitsee eri kulttuureista puolia tilanteen mukaan.

Pavel: Se on kuin identiteetin evoluutio!

Egzon: Ihminen ei kuitenkaan muutu – joissakin tilanteissa jokin piirre vain korostuu toista enemmän.

Pavel: Konkreettinen esimerkki kulttuurien kohtaamisesta arjessani on se, kun teitittelen tuntemattomia. Suomalaiset eivät ole tottuneet siihen vaan pyytävät sinuttelemaan todeten, etteivät he ole vanhoja. En ole vieläkään tottunut sinutteluun.

photos-5

Millainen on suhteenne kotimaahanne?

Pavel: Yläasteikäisenä ikään kuin irrottauduin venäläisyydestä mielessäni, kun tajusin, että venäläisyyden mukana tulee paljon mielikuvia. Tuntuu, että ihmiset ajattelevat venäläisten olevan aggressiivisia, vihaavan homoja ja palvovan Putinia.  Useinhan näin onkin. En kokenut venäläistä kulttuuria enää omakseni. Välttelin venäjän puhumista julkisissa paikoissa. En nähnyt, että olisin voinut jäädä mielessäni venäläisyyteen, sillä en samaistunut sukulaisiini tai muihin venäläisiin tai heidän arvoihinsa. En osannut erottaa niitä venäläisyydestä. Minulle ei olisi menetys eikä mikään antaa Venäjän kansalaisuutta pois. Sen pitämisen riskinä on taas joutua sinne armeijaan. Olen syntynyt siellä, mutta tunnen ja käyttäydyn kuin suomalainen.

Egzon: Lapsena suomalaistuin todella nopeasti, kun opin kielen. Aloin välttämään kosovolaisuutta ja albanian kieltä. Kun pääsin Salosta Vantaalle ympäristöön, jossa oli enemmän diversiteettiä, ymmärsin mikä vahvuus on siinä, ettei ole kuin kaikki muut. Kun ei kuulu massaan, on voimaa vaikuttaa ympäristöönsä.

Ystäväni sanovat, että sähän olet Egzon ihan suomalainen. Korjaan, että olen otettu, että pidätte minua suomalaisena, mutta en ole suomalainen – olen Suomen kansalainen mutta en suomalainen. Minua on aina ärsyttänyt esimerkiksi se, että hyvin menestyneet maahanmuuttajaurheilijat hyväksytään suomalaisina, mutta rikoksen tehnyt maahanmuuttaja ei sitten kuulu joukkoon.

Eric: Stereotyyppinen aasialainen insinööriperhe Piilaaksossa ei ole aina yhteydessä paikallisen kulttuurin kanssa, vaan kaikki ovat omassa kuplassaan. Minä halusin olla enemmän vuorovaikutuksessa paikallisten ihmisten kanssa. Haluaisin näyttää, että olen kokonainen ihminen ja minulla on monimutkainen identiteetti.

photos-11

Onko teillä ikinä sellainen tunne, ettei teidän anneta olla suomalaisia? Miksei kaikille riitä, että joku sanoo olevansa suomalainen vaan tivataan “mistä sinä oikeasti olet kotoisin”?

Pavel: Minulta ei ikinä kysyttäisi, mistä olen oikeasti kotoisin sen jälkeen kun olen sanonut olevani Lappeenrannasta. Se liittyy varmasti ulkonäkööni. Mutta ymmärrän kuitenkin ihmisten halun lokeroida muita. Eric, tunnetko olevasi amerikkalainen, brittiläinen vai kiinalainen?

Eric: Amerikkalainen.

Pavel: No niin, minulla syttyy heti jonkinlainen mielikuva sinusta. Fiilis on, että olet itsevarma ja tiedät mahdollisuutesi elämässä. Jos olisit vastannut kiinalainen, minulle olisi tullut aivan toisenlainen tunne. Se johtuu siitä, että kiinalaisilla on ihan erilaiset arvot. Kiinan sananvapaustilanne ja muutkin ihmisoikeusongelmat ovat tämän tunteen takana. Venäläiset sukulaiseni eivät Venäjän ihmisoikeusongelmia oikein edes tiedosta. Heidän mielestään kaikki on hyvin ja muut maat outoja, kun niissä homoja ei syrjitä.

Kuinka paljon kulloinenkin ympäristö vaikuttaa siihen, kuinka vahvasti identifioituu kansallisuuden tai kulttuurin kautta?

Eric: Olen kotoisin paikasta, jossa 30% ihmisistä on aasialaistaustaisia. En huomannut olevani vähemmistöä omassa yhteisössäni Piilaaksossa. Toisaalta tiesin teoreettisella tasolla kuuluvani vähemmistöön maanlaajuisesti. Olin juuri käymässä NYC:ssä, missä minut esitellään aina sillä kärjellä, että olen Suomesta. Kun olen Suomessa, minut aina esitellään heidän kaverinaan jenkeistä. Kaverini usein tykkäävät nostaa esille erikoisen taustani ja siten rakentaa keskustelua.

photos-3

Miksi ihmiset haluavat kysyä toisiltaan jatkuvasti mistä kukin on kotoisin?

Eric: Luin Benedict Andersonin kirjan Imagined Communities, jossa kuvattiin, kuinka ihmiset aloittavat sotia kansakuntien takia ja etsivät eroja itsestään ja toisistaan tunteakseen itsensä turvalliseksi omassa kuplassaan.

Egzon: Mitä Eric ajattelet ihmisistä, jotka tulevat kysymään, mistä olet kotoisin?

Eric: Minusta tuntuu, että minulla on vastuu selittää muille. En loukkaannu vilpittömästä tietämättömyydestä.

Egzon: Ihmisten ei mielestäni tulisi aloittaa kysymystä sanoilla “Anteeksi, kun kysyn, mutta…” Anteeksi pyytämisen sijaan kysymys tulisi mielestäni esittää innostuneesti tai neutraalisti. Mitä anteeksipyydettävää siinä on, jos on aidon kiinnostunut toisesta ihmisestä. Ilmapiiri muodostuu kiusalliseksi, kun pyytelee anteeksi sitä.

photos-6

Kuinka paljon kulttuurinne vaikuttaa identiteettikäsitykseenne? Minkä linssien läpi näette itsenne?

Egzon: En koskaan anna kosovolaisuuden pelata roolia, enkä toisaalta myöskään suomalaisuuden. Menen tilanteisiin aina aivan toisella kärjellä, painottaen ainoastaan persoonaani ja unohtaen taustaani.

Eric: Kun edustan itseäni sanon, että olen ihminen. Jos Egzon sanoo olevansa tänään Kosovosta ja huomenna Yhdysvalloista I blink and don’t give a shit. Kansallisuuden ja kulttuurin ajatteleminen määrittävänä tekijänä on vain yksi tapa monista, mutta mielestäni sille ei pitäisi antaa niin paljon painoarvoa. Ihmiselle kansallisuuden kysyminen on laiska tapa määrittää nopeasti, millainen toinen on.

Egzon: Erilaisuus on mielestäni aluksi epämukavuustilassa elämistä. Epävarmuus ihmisten suhtautumisesta tulee kääntää voitoksi keskittymällä siihen, millaisen identiteetin itselleen haluaa rakentaa ja millainen ihminen haluaa olla. Poikkeavilla ja vahvoilla persoonilla on mahdollisuus vaikuttaa ja muuttaa ympäristöään, jossa he toimivat. Kannustan kaikkia vahvistamaan omaa minäänsä ja olemaan aitoja.

Monipuolisten kulttuuri-identiteetillä varustettujen ihmisten voi nähdä olevan toisaalta yhä kansainvälistyvän maailman ilmentymiä ja toisaalta samanaikaisesti sen edistäjiä. Maailma sellaisena kuin vanhempamme sen tuntevat on poissa. Syistä riippumatta maailma ja sen kansalaiset ovat liikkeessä, mikä tarkoittaa, että löydämme itsemme jatkuvasti määrittämässä itseämme suhteessa muihin, myös muiden ominaisuuksien kuin kansallisuuden kautta. Monisyinen kulttuuri-identiteetti voi parhaimmillaan antaa työelämässä kykyä mukautua tilanteen mukaan ja arvokasta ymmärrystä siitä, ettei kaikki ole aina joko-tai.

photos-8

Kommentit

kommentit