TEKSTI EMILIA MÄENMAA

 

Puolivälissä tämän lehden tekoprosessia näytti siltä, että jokainen tässä numerossa esiintyvä henkilö tulisi olemaan mies. Pitkätukkainen urheilija tai toimitusjohtaja, uransa alussa tai jo kokenut – monella mittapuulla todella erilaisia tyyppejä, silti kaikki miehiä. Kun huomasin tämän, menin paniikkiin. Kysyin muilta – ja lähinnä itseltäni – voinko todella julkaista kokonaisen lehden, jossa ei esiinny minun lisäkseni yhden ainutta naista?

Olin juuri aloittanut päätoimittajakauteni Kylterissä, ja aikomuksenani oli tehdä kiinnostavaa ja vastuullista lehteä. Löysin kuitenkin itseni jo alkumetreillä tilanteesta, jossa toimittamani lehti ei täyttänyt standardeja, joita olin itselleni alitajuisesti asettanut.

Paniikkiratkaisuni oli soittaa yhdelle tämän numeron kirjoittajista ja pyytää häntä vaikka väkisin etsimään nainen yhdelle lehden palstoista. Etsimme yhdessä, mutta emme kiireessä löytäneet sopivaa kandidaattia. Meille parin päivän aikana tuodut ehdotukset olivat bisneksinä ja tarinoina mielestäni epäkiinnostavia, mutta minusta tuntui silti vaikealta viedä eteenpäin lehteä, jonka en ajatellut kestävän tarkastelua.

 

 

Toimittamani lehti ei täyttänyt standardeja, joita olin itselleni asettanut.

 

 

Luultavasti yhteiskunnassa parhaillaan käytävät keskustelut olivat juuri otollisia herkistämään tällaiselle pohdinnalle. Kysymykset yritysten hallituksien naiskiintiöstä pohdituttavat Suomessa yritysjohtoa, ja ’’Congratulations, you’ve got an all male panel’’ –tyyppiset blogit leviävät maailmalla.

Lopulta luovuin pakosta, kun ymmärsin, että oikeasti omaa tarkasteluani ei olisi kestänyt lehti, johon olisi valittu nainen vain koska – noh, nainen. Se ei olisi ollut reilua ketään kohtaan. Minusta ainakin olisi kamalaa tulla valituksi johonkin ainoastaan naiseuteni vuoksi.

Meillä oli tiukka aikataulu, joka pakotti nopeisiin ratkaisuihin – muutama lisäpäivä olisi tuonut varmasti valintatarjottimelle kiinnostavia yrityksiä, joista osan takana olisi ollut nainen.

Kun päätös oli tehty, tulikin joitakin tunteja myöhemmin vielä yksi vaihtoehto – ja ylivoimaisesti paras sellainen. Kanteen päätyi startup-kunigatar Maija Itkonen (s.18).

Pohdin myös, mitä olisi käynyt, jos päätoimittaja olisi ollut mies ja lehti täynnä miehiä. Olisiko tätä pääkirjoitusta voinut kirjoittaa mies? Olisiko miespäätoimittaja voinut sanoa, että on tärkeämpää valita kiinnostavuuden kuin sukupuolen perusteella?

Toivon, että elämme jo sellaisessa Suomessa, jossa ei tarvita kiintiöitä lehtien sivuille tai hallituksiin. On kuitenkin tärkeää ensin herkistyä näille kysymyksille, jotta päästään tilanteeseen, jossa sillä todella ei ole enää mitään väliä. Dear lukija, huomaathan nämä jutut.

Kirjoittaja on Kylterin päätoimittaja. Kirjoitus on julkaistu Kylterin 1/2016 numerossa.

Kommentit

kommentit