TEKSTI EMILIA MÄENMAA

 

Soitan tammikuisena lauantaipäivänä summeria Erottajankadulla. Olen lähtenyt mukaan ystäväni houkuttelemana juttukeikalle seuranaiseksi tietämättömänä määränpäästämme. Summeri pirisee, meidät päästetään sisään ja nousemme jugend-talon viidenteen kerrokseen. Ovella vastaan juoksee kaksi pientä polvenkorkuista värityskynät käsissään. Eteinen pursuaa kenkiä ja eteeni levittäytyvä näkymä on intiimi.

Huoneessa istuu ihmisiä keskittyneen näköisinä ison ruudun edessä. Bassomusiikki soi, ja silmälasipäinen mies tokaisee: ”Moi, tervetuloa. Me koodataan musiikkia.” Ovet ovat auki, he eivät tunne minua, mutta kutsuvat pöytään.

Minulle pian selviää, että olemme saapuneet noviiseille koodia opettavan mehackit-yrityksen koodausiltapäivään. Ystäväni avaa tietokoneen tottuneesti, silmäilee koodia ja alkaa naputtaa läppäriään. Jään yksin. Ihmiset rupattelevat keskenään ja koodaavat menemään. Nämä koodaajat eivät ole mitään geneerisiä nörttejä vaan kauniita kaupunkilaisia. Pöytään on katettu viisitoista läppäriä ja brunssi.

En tunne oloani mukavaksi, nolottaa. Nämä ihmiset puhuvat kieltä, jota en ymmärrä. Tuntuu samalta kuin aikoinaan Ranskassa, kun en ymmärtänyt, mitä ruokapöydässä puhuttiin.

# Welcome to Sonic Pi v2.9
live_loop :guit do
with_fx :echo, mix: 0.3, phase: 0.25 do
sample :guit_em9, rate: 0.5 end

Näin alkaa koodin ensimmäiset käskyt, ja olen päässyt alkuun.

Mehackitin perustajan Henrietta Kekäläisen mielestä kauppislaisten on tärkeää ymmärtää koodia – kun ymmärtää algoritmit, ymmärtää syvällisesti, miten esimerkiksi eCommerce toimii.

”On jännä, että joku on niin passiivinen maailmassa, jossa elää”, hän pohtii.

Henrietalle maailma avautui erilaisena kuin koskaan ennen, kun hän alkoi opetella koodausta. Minäkin haluan tietää jotain tuosta maailmasta. Puhun suomea, englantia, ranskaa ja ruotsia, mutta en sanaakaan koodia. Kielet ja tekstit tekevät maailmasta meille ymmärrettävämmän, eikä koodin kieli ole poikkeus.

Puhun suomea, englantia, ruotsia ja ranskaa, mutta en sanaakaan koodia.

 

Huippukoodaria minusta ei tarvitse tulla, mutta koodia tulee kuitenkin ymmärtää pystyäkseen syvällisesti osallistumaan tulevaisuuden liike-elämään. En halua havahtua maailmaan, josta olen jäänyt auttamattomasti jälkeen – nuoren ihmisen ammattiosaamisen kannalta se olisi traagista.

Tehdessämme tämän lehden pankkiirista kertovaa juttua eksyimme haastateltavan Rankku Mathurin kanssa puheissamme sivuraiteille. Kävi ilmi, että pankkiirinkin tulee jo nyt ymmärtää koodia, koska tämän tulee tietää, mikä on mahdollista ja mikä ei. Oikiksessa opiskelevaa poikaansa Mathur kannustaa koodaukseen lakiopintojen lisäksi. Samoin aion tehdä minä – yksiulotteisten ammattien aika on ohi.

Ohjelmoinnin perusteet -kurssi järjestetään seuraavan kerran syksyllä 2016 Aalto yliopistossa.

Kirjoittaja on Kylterin päätoimittaja. Kirjoitus on julkaistu Kylterin 2/2016 numerossa.

Kommentit

kommentit