Julia Thurén

Keskivertokuluttaja

Keskiverto-kuluttaja

Toimittaja ja bloggaaja Julia Thurén päätti, että rahasta pitää puhua avoimemmin. Nyt hän on julkaissut aiheesta kaksi suosittua kirjaa ja on tuttu vieras rahaa ja kuluttamista käsittelevissä ohjelmissa. Häntä kuunnellaan, sillä häneen on helppo samaistua.

Ei Julia Thurénista alun perin oikeastaan pitänyt tulla raha- ja sijoittamisvaikuttajaa.

Kaikki alkoi vuonna 2017 Thurénin Juliaihminen-blogin Minä puhun rahasta postaussarjasta, jossa hän kertoi avoimesti omasta rahankäytöstään. Muutamaa vuotta myöhemmin hän on kirjoittanut kaksi huippusuosittua tietokirjaa aiheesta, pitää Melkein kaikki rahasta -podcastia Ylellä ja on yleinen vieras monissa rahaa ja kuluttamista käsittelevissä ohjelmissa.

Kun Thurénin esikoisteos, Kaikki rahasta (Gummerus 2018), ilmestyi, se saavutti heti suuren suosion. ”Oli sellainen sweet spot ja tavallisiakin ihmisiä oli alkanut kiinnostaa sijoittaminen”, hän kuvailee kirjan ilmestymishetkeä. Lisäksi omakohtainen ja helppolukuinen kerronta talouden perusasioista auttoi tavoittamaan laajalti erilaisia ihmisiä.

Juuri tavallisuutta Thurén kuvaa vahvuudekseen. ”Olen niin sellainen keskiverto”, hän kuvailee itseään nauraen. Perspektiivi ja keskusteluyhteys moneen suuntaan ovat auttaneet ymmärtämään eri tulotasojen ongelmia.

Thurénin iloinen puheenparsi ja yhteisöllinen työhuone kalliolaisessa kellarissa poikkeavatkin aika tavalla siitä, millaisia talousasiantuntijoita esimerkiksi televisiossa on totuttu näkemään. ”Pohjimmiltaan se on edelleen täysin pukumiesten maailma”, hän tiivistää itsekin. Toisaalta talouspuhe on kovaa vauhtia tasa-arvoistumassa ja moninaistumassa, minkä osoittavat juuri Julia Thurénin kaltaiset uudenlaiset vaikuttajat ja samaistuttavat esikuvat.

”Ei nämä ole mitään sellaisia juttuja, että ihmisen päässä olisi se tieto. Ne pitää jotenkin saada selville.”

Thurénin mukaan on tärkeää ymmärtää, että talous on kaikkien ihmisten asia. Vallalla olevan kulttuurin mukaan kaikki pitäisi joko osata, tai asiasta ei saisi puhua lainkaan. Hän tähdentääkin, että kaikilla pitäisi olla oikeus kysyä tyhmiäkin kysymyksiä, sillä ei asioita muuten voi oppia. ”Ei nämä ole mitään sellaisia juttuja, että ihmisen päässä olisi se tieto. Ne pitää jotenkin saada selville.”

Julia Thurén on myös itse elävä esimerkki siitä, että sijoittamista voi opetella kuka tahansa. ”Mun perhepiirissä ei missään tapauksessa harrastettu sijoittamista. Siitä puhuttiin melkein kasinolla pelaamisena”, lama-ajan perheessä kasvanut Thurén kertoo. Käänteentekevänä esimerkkinä hän kuvaa oman asunnon ostamista ja siitä saatuja myyntivoittoja. ”Jotenkin siinä tajusi, että rahaa voi ansaita ilman, että on tehnyt itse töitä sen eteen.”

Ylipäätään Thurén kuvailee olleensa aina varsin pihi raha-asioissa. ”Mieluummin kävelin kolme kilometriä kuin maksoin kolme euroa bussista”, hän kertoo nauraen. Niukka lapsuus loi rahan ympärille negatiivisen ilmapiirin. Hän on vasta myöhemmin alkanut suhtautumaan rahaan myönteisemmin, asioiden mahdollistajana. Silti Thurén korostaa olevansa edelleen turvallisuushakuinen rahankäyttäjä, jolla on aina jonkin verran tallessa sukanvarressa.

”Kuluttamisesta puhumisessa on sellainen jeesustelun vaara niin läsnä. Että huutelee miten täydellinen itse on, vaikkei kukaan tietenkään voi olla.”

Avoimesta rahapuheesta on muodostunut Julia Thurénin tavaramerkki. ”Raha-asiat voivat olla välillä todella kiusallisia. On sydäntä särkevää nähdä, mitä kaikkea se aiheuttaa ihmisille, kun ei voi myöntää, jos ei ole varaa johonkin.” Häntä turhauttaa, kun yritetään esittää kaikkien olevan samalla viivalla, vaikka todellisuudessa ihmisten lähtökohdat voivat olla hyvinkin erilaiset. Thurénin mukaan eron myöntäminen ääneen olisi tärkeää ja voisi helpottaa kaikkien asemaa. ”Se avaisi näkökulmia toisten ihmisten elämään, enkä koskaan usko, että olisi haitaksi kenellekään ymmärtää toisten ihmisten asemaa paremmin.”

Sijoittamisen lisäksi Thurénin puheessa toistuu säännöllisesti myös vastuullisempi kuluttaminen, tai pikemminkin turhan kuluttamisen vähentäminen. Aihepiiriin keskittyykin hänen viime syksynä julkaistu kirjansa Kaikki kuluttamisesta (Gummerus 2021), joka ylsi myös Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Tuoreimman kirjan kirjoittaminen oli Thurénin mukaan paljon vaikeampaa kuin esikoisteoksen. ”Kuluttamisesta puhumisessa on sellainen jeesustelun vaara niin läsnä. Että huutelee miten täydellinen itse on, vaikkei kukaan tietenkään voi olla.”

Kirjan kimmokkeena toimi räikeä kulutuskeskeisyys erityisesti sosiaalisen median alustoilla. ”Pitäisi miettiä, mitä vaihtoehtoja tälle on. Voiko olla kivaa elämäntyylimeininkiä, mutta järkevämmin ja kestävämmin? Toivoisin, että ihmiset miettisivät enemmän sitä, mitä osaan ja millainen tyyppi olen kuin sitä, mitä omistan.”

Julia Thurén

”Mun perhepiirissä ei missään tapauksessa harrastettu sijoittamista. Siitä puhuttiin melkein kasinolla pelaamisena”,  Thurén kertoo. Kuva: Atte Makkonen

Muutosta on kuitenkin jo ilmassa. Thurén onkin ilahtunut siitä, että ilmastotietoinen ajattelu on nykyään jo lähestulkoon valtavirtaa. Lisäksi kiinnostus kuluttamisen vähentämiseen on herännyt. ”Tuntuu, että korona on vähän kalibroinut ihmisten odotuksia siitä, millaista hyvä elämä voi olla.”

Thurén muistuttaa, ettei kaikki ole kuitenkaan vain yksilön vastuulla, vaan tarvitaan myös isompia muutoksia. ”On tosi kurjaa laskea omaa elämäntasoaan ja katsoa, kun muut porskuttavat vieressä”, hän sanoo. Thurén liputtaakin somekanavillaan voimakkaasti esimerkiksi EU:n yritysvastuulain puolesta, joka toteutuessaan velvoittaisi yrityksiä huolehtimaan yhä enemmän toimintansa vastuullisuudesta

“Pitäisi miettiä, mitä vaihtoehtoja tälle on. Voiko olla kivaa elämäntyylimeininkiä, mutta järkevämmin ja kestävämmin?”

Toisin kuin asiaan perehtymätön saattaisi luulla, sijoittaminen ja vastuullinen kuluttaminen eivät ole toistensa vastakohtia, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. ”Ihmisillä on tapana kuluttaa kaikki raha, mitä pankkitilillä on. Sijoittaminen onkin hyvä tapa myös vähentää omaa kulutusta”, Thurén vinkkaa.

Vastuullinen kuluttaminen saattaa helposti kuulostaa kaikesta luopumiselta. Kuluttamisen rajoittamisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa elämänlaadun heikkenemistä. Thurénin mukaan kuluttamisessakin on pohjimmiltaan kyse rahan ja ajan välisestä vaihtokaupasta. Niukempi kuluttaminen voi esimerkiksi mahdollistaa työnteon vähentämisen ja sitä kautta enemmän vapaa-aikaa.

Thurén innostuukin silminnähden, kun pääsee kertomaan pappansa vanhasta huvilasta, jota on alkanut kunnostaa. ”Sinne saa kyllä upotettua aivan kaikki rahat. Vaikka kyseessä onkin kakkosasunto ja mieletön luksus, se on kuitenkin jo olemassa, enkä rakenna mitään uutta itselleni sitä varten. Sitä paitsi sinne pääsee julkisilla ihan perille saakka, eikä ole enää mitään suurta matkakuumetta lentää johonkin lämpimään.”

Thurénin kanssa jutellessa nousee useasti esiin ajatus siitä, että nykyisenkaltainen kulutusyhteiskunta on paitsi kestämätön, myös tarpeeton.

”Ei kuitenkaan ole mitään patenttivastausta, vaan jokaisen täytyy käyttää mielikuvitusta, ja miettiä, mikä on se elämisen arvoinen tulevaisuus, mihin aikansa haluaa laittaa. Maailma on täynnä ekologisesti kestäviä asioita, joista nauttia.”

05/2022 | Henkilöt

 

Teksti: Kiisa Uusitalo

Kuvat: Atte Makkonen

Haluatko kirjoittaa tai kuvata Kylteriin? Onko sinulla juttuvinkki?

Näköislehti