Olisiko uudestaan aika herättää henkiin
pohjoismaalaisten kyltereiden välinen yhteistyö,
pohtii Henrik Kekarainen.

 

TEKSTI HENRIK KEKARAINEN

 

Kaikki yhteydet, jotka lännestä saatiin olivat meille tavattoman tärkeitä. Ne nimittäin osoittivat, että emme olleet muurin takana. Pelasimme ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa grogimaaottelun, harrastimme tarkka-ammuntaa sekä lopuksi totta kai saunoimme. Samalla loimme uuden aikakauden yhteistyötä, joka nostaisi Pohjoismaat maailmankartalle.

Nämä kuvaamani tapahtumat ovat katsaus vuosikymmeniä sitten järjestettyyn NHS-kongressiin, jossa pohjoismaiset kylterihallitukset kokoontuivat yhteen verkostoitumaan ja parantamaan maailmaa. KY:llä ollaan jo kauan tiedetty, että tietyn pisteen jälkeen on suunnattava katseensa ulkomaille, mikäli haluaa liiketoiminnan kasvavan. Ollemme olleet perustamassa AIESEC:iä, järjestämässä Nordiska Veckania ja luomassa suhteita yli maarajojen. Kun KY oli tehnyt uusia avauksia ulkomaille, oli ehkä vielä tärkeämpää pitää hyvää huolta näistä suhteista. Jossain vaiheessa KY kuitenkin päätti jättäytyä sivummalle pohjoismaisesta yhteistyöstä ja keskittyä Suomeen.

Viime vuosina olemme KY:llä heränneet uudestaan kansainväliseen yhteistyöhön. KY:n järjestämä Nordic Forum -seminaari keräsi syyskuun lopussa 44 kauppatieteilijää Pohjoismaista sekä Sveitsistä Suomeen kokemaan, mitä KY:llä, kauppiksella sekä Aallolla on tarjota. Kahden päivän aikana loimme valtavan määrän uusia suhteita ja saimme ison kasan mahtavia ideoita. Tärkeimpänä päädyimme yhteiseen visioon siitä, että tässä yhteistyössä on tulevaisuus.

Yksi tärkeimpiä havaintoja kahden päivän tapahtumasta oli, että pohjoismaiset kauppisjärjestöt jakavat pohjimmiltaan samat haasteet – oli sitten kyse vapaaehtoisten kiittämisestä, uusien ideoiden löytämisestä tai edunvalvonnan parantamisesta. Oli silmiä avartavaa nähdä, miten samankaltaiset toimijat ovat vuosikymmenten aikana tehneet pitkälti samoja asioita, mutta rakentaneet yhteisöään aivan toisesta suunnasta.

Tällä hetkellä kansainvälinen yhteistyö lepää vahvasti KY:n hallituksen harteilla, mutta voisiko se olla jotain enemmän? Olisiko pohjoismaisessa yhteistyössä kuitenkin mahdollisuutta laajempaan kohtaamiseen kuin grogimaaotteluun ja yhteiseen saunomiseen? Pitäisikö ensi vuonna KY:ltä lähteä laivallinen kyltereitä Norjaan verkostoitumaan ja parantamaan maailmaa? Onko Suomi liian pieni paikka KY:lle, tulisiko meidän lähteä koko jäsenistön voimin rakentamaan yhteistä pohjoismaista tulevaisuutta?

Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.

Kommentit

kommentit