TEKSTI EMILIA MÄENMAA
KUVA ANTTI UKKONEN

 

Kohta entisenä päätoimittajana ja seuraajani rekrytoinnin juuri tehneenä haluan käyttää viimeisen pääkirjoituksen avautuakseni: opiskelijoille suunnatut LinkedIn-klinikat aiheuttavat minussa vilunväristyksiä. Väristykset perustuvat niissä tehtailtuihin geneerisiin profiileihin, jotka syntyvät, kun ihmiset vetävät arvalla hatusta määreitä, kuten strategic mindset, goal-oriented, enthusiastic, motivated ja self-driven, ilman että sanoja tarvitsee perustella. Kuulostaa ihan kivalta, mutta kukapa ei itseään kuvaisi mairittelevilla sanoilla. Ilman sopivaa työkokemusta on kuitenkin vaikea todistaa olevansa mitään edellisistä. LinkedIn-profiilin ja CV:n rakentaminen muuttuu kilpavarusteluksi siitä, kenellä on pisin lista adjektiiveja kuvaamaan sitä, mitä uskoo olevansa tai haluaisi olla.

Useimmat työhaastattelut alkavat haastateltavan mahdollisuudella esitellä itsensä vapaamuotoisesti. Samoin juhlissa jutun juureen yritetään päästä kysymällä niin mitä sä teetkään elämässä. Itsensä voi esitellä ammatillisesti eri tavoin. Voi kertoa, millaisten hommien tekemiseen suurin osa viikosta menee, minkä tekemisestä saa rahaa tai mistä haluaisi saada rahaa. Itsensä ammatillinen esittely on vastaajan ikioma mahdollisuus vaihtoehtoisille totuuksille.

 

Itsensä ammatillinen esittely on vastaajan ikioma mahdollisuus vaihtoehtoisille totuuksille.

 

Esimerkiksi vuonna 2011 kaikki ympärilläni olivat yhtäkkiä DJ:itä. Pääkaupunkiseudulla oli kuitenkin niin vähän menomestoja, ettei ollut mitenkään mahdollista, että heistä jokainen olisi elättänyt itsensä levyjen pyörittämisellä. Vastatessaan kysymykseen mitä sä teet he halusivat identifioitua DJ:yden kautta ja kertoa, mitä pitävät tärkeänä, vaikka minä halusin tietää, missä he ovat niin hyviä, että siitä maksetaan heille rahaa. Voiko sanoa olevansa DJ, vaikka pyörittää levyjä vain kerran kuukaudessa? Saako itsestään väittää mitä tahansa?

Ympäripyöreiden LinkedIn-kuvauksien ja työhaastatteluvastauksien vastalääke on konkretia.

”Stressaan, mutta sietokykyni on hyvä”, olen aiemmin sanonut haastattelussa. Ehkäpä voisin kuvata realistisemmin stressiin määrää sanomalla, että saan hommat hoidettua hyvin, mutta joudun hankkimaan yöksi purukiskot, koska stressin vuoksi narskutan hampaani rikki. Olen myös kertonut haastatteluissa olevani rohkea ja ennakkoluuloton tekijä. Uuden konkretiaan, ja siten totuudenmukaisuuteen, keskittyvän vastaustekniikan omaksuttuani voin tulevissa työhaastatteluissa sanoa: Mulla on niin paljon munaa, että laitoin konservatiivisen kauppiksen lehden kanteen BDSM-ankan.

Tämä on Emilia Mäenmaan viimeinen pääkirjoitus Kylterissä. Uutena päätoimittajana aloittaa keväällä Sonia El Kamel.

Kommentit

kommentit