Seksuaalieetikon mukaan tekniset mullistukset sallivat ihmisten toteuttaa seksuaalisuuttaan vapaasti.

 

TEKSTI EMILIA MÄENMAA
KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI JA ANTTI UKKONEN

 


Virtuaalitodellisuus (VR, virtual reality) on tietokoneohjelmalla luotu keinotekoinen todellisuus, joka koetaan useimmiten virtuaalilasien avulla. Lasit huijaavat käyttäjänsä aivot luulemaan, että hän on toisessa todellisuudessa.


Lisätty todellisuus (AR, augmented reality) lisää teknisten apuvälineiden (esim. lasien, kännykän tai tabletin) avulla elementtejä ja kerroksia siihen, mitä käyttäjä ympärillään näkee.


 

Kun internetporno valtavirtaistui, skeptikot maalasivat uhkakuvia maailmasta, jossa kukaan ei lakkaisi tumputtamasta tai poistuisi asunnostaan oikeaan maailmaan. Mitä tapahtuisi läheisyydelle? Entä realistiselle kuvalle ihmisten välisistä kohtaamisista vällyjen välissä? Kysymykset ovat jälleen ajankohtaisia, kun virtuaalilasit pyyhältävät kuluttajamarkkinoille ja pornon katsominen muuttuu realistisemmaksi kuin ennen. Kylteri kysyi filosofi, seksuaalieetikko ja Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalaselta tuhoaako VR&AR-porno ihmiskunnan.

Mitkä ovat virtuaalitodellisuuspornon ja lisätyn todellisuuden pornon suurimmat mahdollisuudet?

Virtuaaliporno mahdollistaa mitä erilaisimpien identiteettien, kehojen ja tekojen toteuttamisen osana omaa seksuaalista repertuaaria. Virtuaalista pornoa ei sido eettiset eivätkä fyysisen todellisuutemme rajat, joten mitä mielikuvituksellisimpia ja hirveitäkin fantasioita on mahdollista toteuttaa. Parhaassa tapauksessa virtuaaliporno voi tarjota kanavia sellaisille seksuaalisuuksille, jotka olisivat laittomia, mahdottomia tai vaikeasti toteutettavia tosielämässä.

Mahdollisuus toteuttaa seksuaalisia fantasioita ja haluja on yhteydessä hyvinvointiin. Tästä voivat hyötyä erityisesti henkilöt, joilla on harvinaisia seksuaalisia mieltymyksiä. Myös haluja, jotka kohdistuvat tosielämässä laittomiin ja epäeettisiin tekoihin, on mahdollista tyydyttää, kokea ja tutkia virtuaalimaailmassa.

Toki VR-porno on vielä monilta osin vain jännä lelu, joka kärii monista immersio-ongelmista. Tarvitaan pari sukupolvea teknologiaa, ennen kuin sillä alkaa olla todellista merkitystä seksuaalikulttuurillemme.

Minkälaisia eettisiä ongelmia VR & AR -todellisuuteen liittyy? Onko eettiselle ohjeistukselle tarvetta?

Näen aika vähän suoria eettisiä ongelmia, koska virtuaalinen todellisuus ei ole tosielämää, eikä siihen päde silloin myöskään tekojen etiikka kuten tosielämässä. Sen sijaan ongelmia voi syntyä palveluntarjoajien rahastuksen osalta (vrt. peliriippuvuus) tai median väärinkäytön osalta.

Virtuaalitodellisuudessa tapahtuvien kohtaamisten osalta on olemassa riskejä esimerkiksi identiteettivarkauksien, honey pot -ansojen ja huijaamisen osalta. Sitten on myös emotionaalisia riskejä, joiden vastuukysymykset ovat aika hämäriä. Jos esimerkiksi henkilö rakastuu tietokoneen ohjaamaan virtuaalihahmoon, jota luulee ihmiseksi, onko jollakulla vastuu mahdollisesta harhautuksesta?

Katoaako tarve ihmiskontaktille?

Tämä vaikuttaa perusteettomalta uhkakuvalta yleisellä tasolla. Sen sijaan joidenkin addiktioherkkien tai sosiaalisesti rajoittuneiden henkilöiden kohdalla asia voi nousta isoksikin ongelmaksi. Toisaalta pitää myös hyväksyä, että jotkut voivat tehdä elämänvalintoja, joissa VR nousee tosielämää tärkeämmäksi. Se on tiettyyn rajaan asti neutraali muutos, ei välttämättä ongelma.

Sanoisin kuitenkin, että on tärkeää panostaa mediakasvatukseen, tukeen ja elämänpiirin monipuolisuuteen lasten ja nuorten osalta silloin, kun VR on nousemassa merkittäväksi viihteen ja sosiaalisen median foorumiksi. Sen immersiivisyys kun on aika varmasti nykyistä somea paljon voimakkaampi, ja jo nykyinen nettitodellisuus aiheuttaa joillekin ongelmia.

Ihmiskontaktien puutteiden arvioimisessa on tärkeää erottaa, onko kyse ongelmasta (henkilö ei kykene muodostamaan oikean elämän ihmiskontakteja), vai valinnasta (henkilö kykenisi muodostamaan näitä kontakteja, muttei halua ja valitsee toisin). Ongelmiin on perusteltua puuttua ja ainakin luoda tukirakenteita, mutta valintoihin puuttuminen olisi ennakkoluuloista ja sortavaakin. Voisin myös ajatella, että joillekin mahdollisuus täysipainoiseen virtuaaliseen elämään olisi helpotus, koska fyysisiä kontakteja ei tarvitsisi luoda.

Työryhmä kokeili Google Cardboard -laseja ja katsoi niillä tutkivan journalismin hengessä pornovideon. Katselu aiheutti kauhistuksen, ihastuksen ja epäluulon tunteita.

vr_porno_edit2-3

Kommentit

kommentit