TEKSTI: TAIKA NUMMI
KUVA: ATTE MAKKONEN

 

Lukion loppuessa en tiennyt mitä haluaisin opiskella, paitsi etten ainakaan kauppatieteitä. Kirjoitusten jälkeen en kuitenkaan jaksanut lukea pääsykokeisiin, joten päätin hakea sinne, minne pääsin papereilla. Vaihtoehtoina oli tuolloin tietojenkäsittelytiede HY:llä ja kansainvälisen liiketoiminnan BScBA-ohjelma Mikkelissä.

Kun sitten sain paikan Mikkelistä, soitin perään peruakseni sen, mutta kukaan ei vastannut puhelimeen. Päädyin siksi lopulta sinne.

Kaksikymppisenä sitä ei oikein jäänyt ajattelemaan. Olen aina ollut kauhea suorittaja, ja siinä ne opiskelut sitten menivätkin. Sisään ja ulos. BScBA:n jälkeen kävin hetken asiakasrahoituksessa töissä, mutta duuni oli todella tylsää. Ala ei ollut omani. Päätin siis lähteä Kanadaan tekemään MBA-tutkintoa. En vieläkään oikein tiennyt mitä halusin uraltani. Olin kuitenkin aina unelmoinut Vancouverista. Siellä kun oli hienot maisemat.

Kanadassa hain kurssiassistentiksi, sillä tarvitsin rahaa. Huomasin, että pidin opettamisesta valtavasti. Oivalluksen jälkeen olo helpottui, kun ymmärsin mihin halusin tähdätä.

Minulla meni kauan löytää, mikä se minun ”juttuni” oikein on. Tavoitteita varten on tehtävä töitä, mutta olen oppinut, että mikään ei pelkällä puskemisella ja pakottamisella onnistu. On hyvä olla suunnitelmia, mutta parhailla asioilla on taipumus tapahtua vaivattomasti. Tärkeintä on irti päästäminen, luottaminen ja levollisuus.

Christa Uusi-Rauva
yritysviestinnän asiantuntija ja vuoden opettaja 2018

Kommentit

kommentit