Miten tässä taas näin kävi?

Lukuvuosi alkoi vasta hetki sitten, mutta silti olen jo ehtinyt palauttaa ensimmäiset keskeneräisiksi jääneet harjoitukset. Samalla viikolla olin töissä niin huolimaton, että palautetta tuli aina pomoilta ulkomailta. Ja olisi tämä lehtikin voinut olla varmasti tuhannella tapaa parempi.

Välillä tuntuu, että epäonnistumisia tulee vastaan sellaisella tahdilla, ettei niitä kaikkia ehdi edes huomata. Siksi löysin vahvasti toivoa Panu Erästön ajatuksesta (s. 42): “Jos tuntuu, että ei koskaan mokaa, kannattaa tarkistaa istuuko sohvalla turvavyö päällä ja kypärä päässä.”

Totuus on, että suurin osa erilaisista tavoitteista tulee epäonnistumaan tavalla tai toisella, olipa kyseessä sitten kurssiprojekti, työnhaku tai parisuhde. Uutisia seuraava huomaa että monien poliitikkojen ja päättäjien pyrkimykset tuntuvat menevän jatkuvasti päin prinkkalaa, ja yrityksissä suurin osa tuotekehityshankkeista ei koskaan täytä niille asetettuja odotuksia.

Silti asioiden tekemättä jättäminen ei voi olla vaihtoehto. Ei vaikka typerien, amatöörimäisten tai ihan vain nolojen mokien jälkeen tekisi mieli vain jäädä kotiin ja lopettaa kaikki.

Virheiden tekeminen on inhimillistä, mutta niiden johdosta luovuttaminen ei ole. Opiksi ottaminen on suotavaa, mutta tavoitteista tai omantunnonarvosta luopuminen ei.

Kun tämän ensin sisäistää itselleen, on seuraava oppi, ettei muidenkaan mokia kohtaan pidä olla liian ankara.

MARKUS NIEMINEN
PÄÄTOIMITTAJA

Kommentit

kommentit