Startupit ovat trendikkäitä juttuja myös Aalto-yliopistossa. Kasvuyrittäjyys ei ole yhtä kuin Slush, painottavat Kutsuvat sitä pöhinäksi – Tositarinoita kasvuyrittäjyydestä -kirjan kirjoittaneet Annaleena Kuronen, Katariina Helaniemi ja Venla Väkeväinen.

 

TEKSTI: KATRI NIEMI
KUVAT: RENJA NURMI

 

Kerran vuodessa, marras-joulukuun tienoilla, koko Suomi kohahtaa: Messukeskuksesta kuuluu kummia. Slush-lentokone lennättää Suomeen San Franciscosta 300 sijoittajaa, yrittäjää, yritysjohtajaa ja toimittajaa. Rahasummat seuraavat parhaita ideoita ja innovaatioita, kaikki on kiiltävää, isoa ja kiinnostavaa. Valot vilkkuvat, sosiaalinen media laulaa.

Kasvuyrittäjyyden näkyvin osa, pöhinänä tunnettu startup-hype, kerää joka vuosi Slush-tapahtuman aikaan kattavaa medianäkyvyyttä. Suomalaiset heräävät keskusteluun siitä, mitä startupit ja kasvuyrittäjyys ovat, mikä niiden merkitys on ja ”hei, mites nää tulevaisuuden teknologiat?”

Pöhinä-sanalla on negatiivinen kaiku – jossain ympyröissä sen koetaan tarkoittavan lähinnä yleishyödytöntä pyöriskelyä. Harva tietää, mitä kasvuyrittäjyys ihan oikeasti on.

Kauppakorkeakoulusta valmistuneet Annaleena Kuronen, Katariina Helaniemi ja Venla Väkeväinen, kaikki kolme slushilaisia suoraan kasvuyrittäjyyskentän ytimestä, huomasivat suomalaisten vaikeudet kasvuyrittäjyyden käsitteeseen tarttumisessa. Tästä havainnosta syntyi kirja, maaliskuussa julkaistava Kutsuvat sitä pöhinäksi – Tositarinoita kasvuyrittäjyydestä.

Naiset halusivat jakaa kasvuyrittäjyyspiireissä omaksumaansa tietoa sekä kertoa niitä tarinoita, joita kasvuyrittäjyydestä ei ollut vielä kerrottu. Kirja on rakennettu jäljittelemään startup-yrityksen elinkaarta. Haastateltavien osuudet nivoutuvat yhteen kokonaisuudeksi siitä, miten startupeja perustetaan, miten onnistuneet tiimit kootaan ja millainen on kasvun vaihe. Haastatteluissa käsitellään vastoinkäymisiä sekä henkisiä ja psyykkisiä paineita, joita startup-yrittäjä saattaa kohdata.

Ajatus kirjasta syntyi Töölön kampuksen ravintolassa, opiskelijalounaan äärellä. Helaniemi ja Kuronen olivat lopettamassa työt Slushilla ja kolmikko harmitteli yhteisten projektien loppumista. Harmittelua kesti vain hetken, sillä jo saman lounaan aikana naiset alkoivat pohtia, mitä voisivat vielä tehdä yhdessä.

”Ajatus kirjasta oli alussa vain hullu idea – vähän sellainen, että ei kai me voida?” Kuronen naurahtaa.

Kun alustava kustannussopimus Otavan kanssa syntyi, tunnelma oli kauhistunut. ”Pitääkö meidän nyt oikeasti kirjoittaa se kirja? Istuttiin hiljaa ja kukaan ei puhunut mitään. Se oli vähän jännä hetki”, kuvaa Helaniemi tuntemuksia sopimuksen synnyttyä.

”Kaikista ei todellakaan tarvitse tai pidäkään tulla yrittäjiä, mutta on todella tärkeää, että ihmiset ymmärtävät mistä kasvuyrittäjyydessä ja startupeissa on kyse”, sanoo Helaniemi.

Tietoa tihkuu nykyään laajalti myös kentän ulkopuolelle, sillä startupeista uutisoidaan paljon. Startup-kenttään on syntynyt laaja liiketoiminnan sanasto, jota kentän ulkopuolisen on aluksi vaikea ymmärtää.

 

”Ajatus kirjasta oli alussa vain hullu idea – vähän sellainen, että ei kai me voida?” Kuronen naurahtaa.

 

Avainkäsite startup-yritysten ymmärtämiseen on skaalautuvuus. Se tarkoittaa, että yritys kykenee toimimaan entistä suuremmalla tehokkuudella ilman resurssien lisäämistä. Toisin sanoen tuottojen kasvaessa kulut eivät kasva samassa suhteessa. Startup-yritys on innovatiivisesti ja teknologisesti suuntautunut alkuvaiheen yritys, jonka tavoitteena on skaalautuminen ja nopea kasvu.

Startup-skene on valloillaan myös Aallossa: Aalto Entrepreneurship Society järjestää monenlaisia tapahtumia ja on näkyvä osa Aalto-yhteisöä esimerkiksi Aalto-yliopiston markkinointimateriaaleissa.

Kaiken tämän toiminnan mahdollistaa Startup-säätiö, joka masinoi ja rahoittaa opiskelijoiden pöhinäpuuhailua tavoitteenaan luoda edellytyksiä yrittäjyydelle sekä edistää yrittäjämyönteistä ilmapiiriä. Säätiön perustajina on iso joukko suomalaisen liike-elämän tunnetuimpia nimiä aina Risto Siilasmaasta Peter Vesterbackaan ja Anssi Vanjokeen.

Ulkopuolisen silmään Aallon startup-ekosysteemi saattaa vaikuttaa pienen piirin jutulta. Onko täysin ulkopuolisen helppo päästä mukaan? Kurosen, Helaniemen ja Väkeväisen mielestä on; riittää, kun näyttää kiinnostuksensa hommia kohtaan ja on innokas ja aktiivinen. Jos haluaa, saa vastuuta.

Mutta kenelle kiinnostus ja innostus pitää esittää? Mistä lähteä liikkeelle?

”Totta kai ymmärrän kysymyksen, että mitä pitää lähettää ja kenelle, jos on kiinnostunut tulemaan mukaan”, sanoo Helaniemi. ”Startup-kenttä on kasvanut niin laajaksi, että aina joku kuitenkin tuntee jonkun, jolle voi kertoa haluavansa tulla mukaan.”

Mukaan kaivataan kaikenlaisia tekijöitä. Kasvuyrittäjyyden ei haluta kuuluvan ainoastaan stereotypian mukaisille nuorille miespuolisille tietotekniikan ammattilaisille. Joukkoon halutaan kaikkia sukupuolia, ikäryhmiä ja koulutustaustoja. Tällä hetkellä suomalainen startup-kenttä on vahvasti teknologiapainotteinen, mikä vinouttaa jakaumia.

Stereotypiassa huppari päällä koodaavasta startup-miehestä saattaa olla osittain perää, sillä suomalaisista startup-yrittäjistä alle 10 prosenttia on naisia. Helaniemi, Kuronen ja Väkeväinen uskovat tämän johtuvan tietotekniikan alan opiskelijoiden miesenemmistöstä.

 

Kasvuyrittäjyyskenttä tuntuu elävän esikuvista. Menestyneitä startup-yrittäjiä seurataan tarkasti ja ihannoidaan. Naisten ongelmallisen pieneen osuuteen kirjan kirjoittajat mainitsevat ratkaisuksi roolimallien, siis menestyneiden nais-startup-yrittäjien, määrän kasvua.

Jonkin verran esimerkkejä löytyy jo, kuten Jenny Wolfram, jonka perustama BrandBastion-yritys puolustaa yritysten brändejä sosiaalisessa mediassa, sekä nyhtökaurafirma Gold&Greenin perustaja ja toimitusjohtaja Maija Itkonen.

Itkosta haastatellaan myös kolmikon kirjassa. Jokaisessa haastattelussa oli kirjoittajien mukaan ollut oma taikansa, mutta Kurosen mieleen Itkosen haastattelu on jäänyt erityisesti. Kolmikko tapasi Maija Itkosen hänen kotonaan, kun Itkosen nuorimmat lapset, kesällä syntyneet kaksoset, olivat vasta muutaman kuukauden ikäisiä. “Meidän oli tarkoitus mennä yhdessä kävelylle, mutta lopulta päädyimme heidän kotiinsa tekemään haastattelua. Vauvat nukkuivat taustalla haastattelun aikana. Se oli osoitus siitä, millaista kasvuyrittäjän arki käytännössä on”, Kuronen kertoo.

Kiireisyys tuntuu yleiseltä elementiltä kasvuyrittäjyydestä keskusteltaessa. Puhe pöhinästä, innokkaasta oleilemisesta, saattaa hyvinkin olla peräisin tästä. Rahoitusteknisistä syistä startup-yrittäjillä on tekemisissään tarkkaan rajattu aika sekä selkeä tavoite.

”Tämän takia kasvuyrittäjät tekevät paljon ja motivoituneesti. Se saattaa ulospäin näyttäytyä pöhinänä”, kertoo Helaniemi.

 

Pöhinä herättää tunteita suuntaan jos toiseenkin. Jotkut tahot eivät kykene katsomaan kasvuyrittäjyyttä poistamatta paljon melua tyhjästä -asennettaan, kun taas toiset vaikuttavat välillä jopa ahdistavan yli-innokkailta hehkuttaessaan meininkiä Startup Saunalla ja opiskelijavetoisissa kasvuyrittäjyystapahtumissa.

Kurosen, Helaniemen ja Väkeväisen mielestä pöhinän sijaan pitäisi keskittyä siihen, kuinka paljon yrityksiä Suomessa perustetaan ja miten yrityksiä voitaisiin parhaiten tukea. Kasvuyrittäjyydessä ei ole kyse vain yritysten kasvusta numeroiden valossa vaan myös ihmisten henkisestä kasvusta ja uuden oppimisesta – ihmisetkin skaalautuvat.

Kommentit

kommentit