Antero Vartia uskoo, että politiikka on mahdollista parantaa. Oman tulevaisuutensa hän aikoo kuitenkin omistaa ilmastonmuutoksen torjunnalle.

 

TEKSTI: MARKUS NIEMINEN
KUVAT: JAAKKO KAHILANIEMI

 

Eduskunnan pikkuparlamentin aula on hiljainen paikka iltapäivällä kello neljä, kun Antero Vartia astuu sisään sovittuun haastattelupaikkaan. Ulkona on yksi talven pahimmista lumimyrskyistä, eikä Vartia ole ehtinyt syömään sitten aamupalan, mutta ohjaa vieraansa suoraan tyhjään kokoushuoneeseen. Hiukset ovat vielä vähän sekaisin myrskystä.

Kovin pitkää aikaa ei Vartialla ole enää jäljellä tässä rakennuksessa. Maaliskuun puolivälissä eduskunta siirtyi vaalitauolle ja poislähtevät kansanedustajat voivat aloittaa oman työhuoneensa pakkaamiseen. Heidän joukkoonsa kuuluu myös Vartia, joka viime syksynä monen yllätykseksi kertoi jättävänsä päivänpolitiikan.

Vielä vuosi sitten Vartia uskoi, että olisi tänä keväänä ehdolla, jos ei Arkadianmäelle niin ainakin Brysseliin. Sen jälkeen suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet. Tosin missio, Vartia sanoo, on säilynyt ennallaan.

Vartian lähtö eduskunnasta ei ole ollenkaan niin erikoista kuin se, että hän alun perin päätyi politiikkaan. 2000-luvun alkupuolella Vartia opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa. Siellä pääaineeksi valikoitui yritysjuridiikka mutta se, mikä todella innosti, oli taloustiede. Jo lukioikäisenä Vartia oli lukenut läpi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johdossa toimineen setänsä kirjoittamia kirjoja Suomen kansantaloudesta ja 1990-luvun lamasta. Talouden liikkeet tuntuivat tärkeiltä, sillä vapailla markkinoilla päätökset ja niiden aiheuttamat seuraukset eivät olleet aina kovin suoraviivaisia.

Omaa oppia markkinataloudesta toivat vanhempien pyörittämät vaatekaupat ja Kauppatorilta vuokrattu telttapaikka, jossa Vartia opiskelukesinä myi matkamuistoja, rihkamaa, turisteille. Valmistumisen jälkeen vuonna 2007 yrittäjäksi lähteminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Päätöksen sinetöi Kaivopuiston rannalla sijainnut tontti, jota kaupunki lähti valmistumisen aikoihin vuokraamaan huutokaupalla. Vartia voitti isänsä kanssa tekemällä tarjouksella.

Kaupungin ajatuksena oli, että paikalle perustettaisiin kioski. Paikka oli kuitenkin niin ainutlaatuinen, että sen sijaan että siellä myytäisiin Saludo-kahvia ja eskimo-puikkoja, ajattelin, että se pitää saada paremmin ihmisten käyttöön. Kunnianhimon taso kasvoi suunnitelmien edistyessä.

Ravintolayrittäjäksi lähteminen oli askel vieraalle maalle, eikä suunnitteluprosessi ollut helpoimmasta päästä. Kaupunki oli tarkka sen suhteen, minkälaisen rakennelman merenrantaan saisi tehdä. Huutokaupan jälkeen kesti yli kaksi ja puoli vuotta ennen kuin rakennustyöt pääsivät alkamaan.

Kun oli vain kalliita suunnitelmia eikä mitään päätöstä rakennusluvasta, niin kyllä siinä mietti, mitenköhän tässä lopulta käy.”

                 

Mattolaituri-niminen terassiravintola aukesi lopulta vuonna 2011. Se toi töitä kesäksi, ja talvet Vartia kiersi ympäri maailmaa. Nuoren miehen haaveena oli elää ikuista kesää, mutta ennen pitkää liika vapaus alkoi tuntua yhä raskaammalta.

Sitä kuvittelee, että kun on vapaa-aikaa, niin lukisi paljon kirjoja ja eläisi terveellisesti. Maailman hiekkarannat näyttävät kuitenkin melko samanlaisilta ja kun elämästä puuttuvat vastuut ja velvoitteet, niin samalla sen merkityksellisyys jää vajaaksi.”

Merkityksellisyyden kaipuusta syntyi halu aloittaa jotain uutta. Kun liiketoiminnan kasvattaminen tai muille töihin lähteminen eivät houkutelleet, vaihtoehtoja ei jäänyt kovin paljoa. Politiikka alkoi houkutella, kun siellä olisi varmaan tarvettakin tekeville ihmisille. Vartia liittyi Vihreisiin ja pääsi nopeasti mukaan politiikanteon henkeen. Eurovaaleihin hän tarjoutui omasta aloitteestaan alle puoli vuotta puoluekirjan hankkimisen jälkeen.

Vartia innostui kevään 2014 eurovaaleista toden teolla. Vaalibudjetti paisui, mutta tuloksena oli yli 14 000 ääntä, poikkeuksellinen määrä politiikan untuvikolle. Paikka Brysseliin ei auennut, mutta päätös eduskuntaehdokkuudesta syntyi nopeasti tämän jälkeen.

Samaan aikaan Vartia päätyi mukaan vielä toiseen suureen projektiin: Hernesaareen rakennettavaan saunakompleksiin, jonka osaomistajaksi Vartia lähti yhdessä ystävänsä Jasper Pääkkösen kanssa. Kompleksi avautui vuonna 2016 nimellä Löyly.

Kyllä se hirvitti, kun oli tuollainen projekti, tuollaisella paikalla ja aikataululla ja samaan aikaan vaaliehdokkuus. Siinä piti kyllä toistella itselleen: ’no guts, no glory’.”

Ei siinä tilanteessa ollut toisaalta mitään muuta vaihtoehtoa. En olisi antanut itselleni ikinä anteeksi, jos olisin jättänyt Löylyn tekemättä ja toisaalta vaalejakaan ei voinut jättää väliin.”

                 

Kansanedustajana Vartia on profiloitunut markkinatalouden puolestapuhujana. Erityisen paljon näkyvyyttä ovat tuoneet kiistat apteekkilainsäädännöstä ja yritystukien leikkaamisesta. Myös ilmastonmuutoksen torjunta on Vartian mukaan tehokasta tehdä juuri markkinoiden kautta, esimerkiksi päästökaupan muodossa. Juhana Vartiaisen hän on nimennyt yhdeksi lempipoliitikokseen.

Tuntuu, että monet Vartian kannattamista asioista – paikallinen sopiminen, sunnuntailisien poistaminen ja julkisen talouden tasapainottaminen, muun muassa – olisivat sopineet paremmin hallituspuolueen edustajalle. Onko Vartia kokenut olonsa yksinäiseksi oppositiopuolue Vihreissä?

Yksinäisemmäksi olisin kokenut itseni muualla. Vihreiden kanssa jaan arvot täysin, ja vaikka toimintakeinot eroavat, voin olla niistä eri mieltä. Kaikissa puolueissa eri mieltä oleminen ei ole yhtä helppoa.

”Oppositiossa oleminen ei kuitenkaan sovi mun luonteelle. Mieluummin olisin hallituksessa puolustamassa sitä, että on tehty asioita, vaikka olenkin eri mieltä monien hallituksen toimien kanssa.”

Tekemään lähteminen kuvaa kieltämättä Vartian luonnetta hyvin. Äidin puolelta islantilainen Vartia viittaa itse islantilaiseen verenperintöön, jossa kokeileminen ja yrittäminen ovat ainoat tekijät, joilla pieni eristyksissä asuva kansa on pystynyt menestymään.

Maailma on kyllä täynnä loistavia ideoita, mutta usein puuttuu se, että lähdettäisiin vain tekemään. Ja kun on kerran aloitettu, on paljon vaikeampi enää pakittaa.

”Oppositiossa oleminen ei sovi mun luonteelle.”

Vartian antama kuvailu politiikan rakenteista tuo mieleen Vihreiden entisen kansanedustajan ja Vartian oman ikonin Osmo Soininvaaran. Kirjassa Jäähyväiset eduskunnalle Soininvaara kuvaili politiikan muuttuneen julkisuuspeliksi, jossa puolueet eivät pyri hakemaan yhdessä parhaita mahdollisia ratkaisuja.

Vartia ymmärtää Soininvaaran kritiikin, mutta ei täysin jaa sitä. Myös yksittäisellä kansanedustajalla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Päätöksenteon ongelmat, Vartia uskoo, on mahdollista ratkaista.

Kaikki arvokas syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Meidän pitäisi luoda puitteet sille, että asioita voisi pohtia yhdessä. Workshopata, jotta löydettäisiin, mikä on oikeasti tärkeää. Nykyään kansanedustajan työ on hämmentävän yksinäistä.”

Hallitus-oppositio-jako ei ole tätä päivää. Kaikkien ajatuksia tarvitaan, kun tehdään isoja päätöksiä. Kritiikkiäkin pitää olla, mutta meidän pitäisi ottaa oppositiossa huomioon pullan muutkin osat kuin rusinat.

 

Viime lokakuussa Vartia ilmoitti jättävänsä eduskunnan voidakseen keskittyä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Samaan aikaan Vartia myös myi osuutensa Löyly-ravintolasta. Sosiaalinen media selvitti nopeasti, että Vartia oli jo kesällä perustanut Kompensäätiö-nimisen säätiön, jonka tarkoitukseksi oli kirjattu ilmastonmuutoksen torjuminen.

Vartia myöntää myyneensä Löylyn voidakseen rahoittaa uutta säätiötä. Hän ei kuitenkaan halua vielä kertoa julkisesti, mitä säätiön toiminta tulee tarkkaan ottaen pitämään sisällään. Aika ei ole vielä oikea tähän, ja Vartia pelkää, että keskeneräiset suunnitelmat on liian helppo ampua alas.

Vierailleen Vartia kuitenkin valottaa säätiön toimintaa. Hänen pitchinsä tuo selväksi ainakin yhden asian: Vartia on varma siitä, mitä tavoittelee. Hänen esityksensä ei ole poliitikon puhetta, joka pelottelee vastapuolella tai rakentaa pilvilinnoja. Se on call for action, joka on tarkoitettu koskemaan jokaista ihmistä.

Ihmisellä on vastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta, koska ei täällä loppupeleissä ole ketään muuta. Valtiot ja yritykset – ne ovat pohjimmiltaan vain ihmisten muodostamia joukkoja

Viimeisen vuoden aikana Vartia on esitellyt hankettaan laajasti niin Suomessa kuin ulkomailla. Poissaoloja eduskunnasta on tullut niin, että Vartia miettii, milloinkohan löytää itsensä Iltalehden otsikoista.

Poissaolojen takana on kuitenkin hyvä syy, sillä ilmastonmuutos ei ilman tekoja lopu. Vartia uskoo, että säätiönsä kautta hän pystyy vaikuttamaan ilmastonmuutokseen paljon enemmän kuin yksittäisenä kansanedustajana. Yksityisellä säätiöllä on enemmän vapausasteita toiminnan järjestämiseen kuin viranomaisilla.

”Ihmisellä on vastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta. Ei täällä loppupeleissä ole ketään muuta.”

Maailman muuttaminen vaatii sekä rohkeita unelmoijia että järjestelmällisiä suunnittelijoita. Näistä Antero Vartia edustaa epäilemättä ensimmäistä ryhmää. Hän myöntää itsekin, ettei viihdy pitkään yksityiskohtien ääressä. Jo opiskeluaikana taloustieteen enempi lukeminen jäi, kun derivaattojen pyörittäminen ei jaksanut innostaa.

Ihmisten kohtaaminen on sen sijaan Vartian ominta aluetta. Erilaisista tapaamisista hän uskoo saaneensa eniten uusia ajatuksia ja inspiraatiota. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Vartia uskoo vuorovaikutuksen olevan keskeistä politiikanteon kehittämisessä.

Vuorovaikutusta toki helpottaa, kun ympärillä on oikeilla taidoilla ja asenteella varustettuja ihmisiä. Kompensäätiössä, Vartia kertoo, on tällä hetkellä kahdeksan työntekijää, vaikka säätiö ei ole avannut edes vielä nettisivuja.

Tekijöiden määrä kasvaa, kunhan toiminta pääsee kunnolla käyntiin. Vartia ei halua, että säätiö jää mielikuvissa vain hänen hankkeeksensa, sillä tärkeintä on taustalla oleva asia.

Jossain kohtaa voi käydä niinkin, että Vartia huomaa löytäneensä itseään paremmat ihmiset toiminnan pyörittämiseen. Silloin ravintolayrittäjänä, tv-juontajana, poliitikkona ja säätiönjohtajana toiminut Vartia tarvitsee uuden hankkeen, joka tarvitsee voimakastahtoista edistäjää.

Ja kun uusi mahdollisuus aukeaa – silloin pitää vain lähteä tekemään.

 

Kommentit

kommentit