Jodel tarjoaa suomalaisen
ujon tavan olla anarkistinen,
kirjoittaa Joona Kosloff.

 

TEKSTI JOONA KOSLOFF

 

”Se on vähän niin kuin anonyymi Tinder.” Näin hämärästi minulle mainostettiin Jodelia viime syksynä, joten olihan se pakko ladata. Jodel on siis sovellus, jossa omia ajatuksiaan voi suoltaa anonyymisti lähiympäristöönsä vessanseinäkirjoittelun sijaan.

Päivitykset eli jodlaukset ovat parhaimmillaan nerokkaan viihdyttäviä ja herkän samastuttavia. Useimmiten ne ovat kuitenkin sellaista vähän tylsähköä sosiaalipornoa. Eihän sellaisesta kukaan kehtaa myöntää ääneen tykkäävänsä. Paitsi ilmeisesti turkulaiset, joista usealle Jodel on kuin Raamattu.

Toisaalta, kyllä Aallon kylterikin osaa. Kolmannen jakson tenttiviikon kynnyksellä kylterien prokrastinaatiot ja sisäiset patoumat saavuttivat melkoisen kliimaksinsa, kun Jodelin KY-kanava rupesi keskustelemaan alun perin Nesun rahojen käyttöön liittyen. Päivässä keskustelu sai aikaan yli tuhat vastausta. Tuhat. Sehä eskaloitu yhtäccii.

Opiskelijajärjestötoiminta on toki herättänyt aiemminkin suuria tunteita. SYL julistautui feministiseksi järjestöksi viime marraskuun liittokokouksessaan, mikä oli kuin kutsuhuuto anonyymeille arjen sankareille. Anonyymit perustelevat usein vihapuheeksikin yltävää kommentointiaan sananvapauteen ja huumoriin vedoten. Rajanveto on joskus todella vaikeaa.

Mutta palataan vielä hetkeksi tähän Nesugateen. Patouman purkautuminen oli nimittäin erinomainen asia.

KY:n ummehtunut ilmapiiri kaipasi selkeästi uutta, avointa tuulahdusta. Onhan se nyt myönnettävä, ettemme edes me kylterit, nuo netwörkkaamisen ammattilaiset, osaa keskustella avoimesti ilman viisasten juomaa. Siksi kiitos Jodelille, joka tarjoaakin ihanan suomalaisen ujon tavan olla anarkistinen, purkaa sydäntään ja kertoa miltä itsestä oikeasti tuntuu.

Älkäämme siis peukuttako Jodelia alas. Sillä on anonyymiydestä mitä mieltä tahansa, tuntuu se vaikealta sivuuttaa kokonaan. Jostain kai sekin kertoo, että Jodelissa rivikylterin ja ”norsunluuhallituksen” välille luodaan rakoa, joka on leveämpi kuin Suomen levein katu, Arkadiankatu.

Mielestäni avoin keskustelu on aina ghostaamista parempi vaihtoehto. Silläkin uhalla, että seurauksena olisi syviä haavoja. Haavat nimittäin paranevat. Joskus, toivoisin.

Kaikille meille lapsenmielisille haluan kuitenkin vielä sanoa, ettei nimettömänä trollaaminen ole suurikaan saavutus. Mutta yritäpä samaa omilla kasvoillasi. Silloin kimpussa on ainakin Klikinsäästäjä.

Kirjoittaja on rahoituksen opiskelija ja edustajiston jäsen. Hän oli kirjoittamassa ensin kolumnia ajankäyttöongelmistaan, kunnes tajusi niiden johtuvan Jodel-karmasta.

Kommentit

kommentit