TEKSTI: JUUSO JÄRVINIEMI
KUVITUS: ROOSA AIRAKSINEN


MONTY PYTHON -ELOKUVASSA Brianin elämä Juudean kansanrintama ja Juudealaisten kansanrintama riitelevät keskenään. Samasta ongelmasta ovat kärsineet Brexitiä vastustavat järjestöt vuoden 2016 jälkeen, jolloin kansanäänestys käynnisti Britanniassa edelleen meneillään olevan EU-eroprosessin.

Järjestökentällä hääräävät samaan aikaan Best for Britain, Britain for Europe, Open Britain ja European Movement, jotka eivät aina ole välttyneet kiistoilta. Samalla ympäri maata olevat ruohonjuuritason aktivistit soveltavat Lontoosta annettuja kampanjaohjeita vaihtelevasti. Ammattilaisten tekemät flyerit saattavat lentää roskiin, jos paikallinen porukka on suunnitellut omat materiaalinsa.

”Remain”-liikkeen ongelma on, ettei sille ole muotoutunut yhteistä organisaatiota ja yhtä johtajaa. Meneillään voi olla useampi samanaikainen kampanja, ja kun eri järjestöt rakentavat päällekkäisiä paikallisverkostojaan, samalle paikkakunnalle voi jopa olla tekeillä useampi EU-myönteinen ryhmittymä samaan aikaan. Menestyvät paikallisryhmät ovat pääosin kehittyneet orgaanisesti, ei keskusvetoisesti.

Eri järjestöjen erot ovat näkyneet eritoten poliittisissa viesteissä. Vuonna 2017 Open Britain kannatti vielä ‘pehmeää EU-eroa’, mikä aiheutti eripuraa ulkona sateessa kampanjoivien aktivistien keskuudessa. Kun keväällä 2018 suuret järjestöt – Best for Britainia lukuun ottamatta – loivat yhdessä ”People’s Vote” -kampanjan, vaikutti poliittinen viesti olevan kasassa: Remain-liike tukee nyt uutta kansanäänestystä.

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet. Heinäkuussa suunniteltu March for Change -suurmielenosoitus floppasi täysin, mikä nosti esiin sisäiset jaot ‘Brexitin vastustajien’ ja ‘EU:n kannattajien’ välillä. Tapahtuma pyrki korostamaan nimenomaan EU-myönteistä viestiä. People’s Vote -kampanja ei tukenut tapahtumaa, vaan päinvastoin varasti siltä huomiota ilmoittamalla omista syksyn tapahtumistaan juuri March for Change -tapahtuman markkinoinnin alkaessa.

Kun parlamentissa Brexit-taisto on tänä syksynä ollut kuumimmillaan, People’s Vote -kampanjan johtohahmot ovat jo nyt keskenään riidoissa siitä, miten ”EU-myönteistä” kampanjaa heidän kannattaisi rakentaa mahdollisen uuden kansanäänestyksen toteutuessa. Lokakuun lopussa kiista johti siihen, että 35 kampanjapäämajan työntekijää marssi ulos toimistosta protestoidakseen kampanjanvetäjän toimintaa vastaan.

VUODEN 2016 KANSANÄÄNESTYKSEN jälkeen eri suunnista ilmestyi runsaasti järjestöjä, jotka halusivat toimia Brexitiä vastaan. Yksikään ei ole kuitenkaan onnistunut nousemaan ylitse muiden, eikä yhdestäkään poliitikosta ei ole tullut Remain-puolen johtohahmoa, joka olisi Boris Johnsonin ja Nigel Faragen päävastustaja.

Remain-liikkeeltä on uupunut johtajuutta ja koordinaatiota, mutta sitä ovat tähän mennessä paikanneet aktivistien energia, tahto ja ideat. Satojen tuhansien ihmisten suurmielenosoitukset, joukkorahoituskampanjat ja katuaktivismi on pitänyt huolta, että myös EU-myönteinen näkökulma on pysynyt esillä mediassa.

Tämä kaikki on kuitenkin tapahtunut monesti keskusjärjestöistä huolimatta, ei niiden ansiosta. Huonosti toimiva organisaatio ei pysty ajamaan omia tavoitteitaan, joten jos Brexitin pysäyttäminen jää hiuskarvan varaan, eurooppamyönteisten aktivistien syyttävä sormi saattaa osoittaa paitsi poliitikkoja, myös kampanjan johtohahmoja kohti.

Kirjoittaja on Young European Movement UK:n entinen puheenjohtaja, joka on viime vuosina marssinut kymmeniä kertoja Brexitin vastaisissa mielenosoituksissa.

Kommentit

kommentit