Kylteri x FallUp

FallUp on intoa puhkuva opiskelijayrittäjyystapahtuma. Tänä vuonna tapahtumaan oli onnistuttu sisällyttämään myös yrittäjyyden varjopuolet ainaisen Suomi nousuun -puheen lisäksi. Kylteri raportoi tapahtuman yleisöstä ja kulisseista.

 

TEKSTI SONIA EL KAMEL
KUVAT & VIDEO GEORGE ATANASSOV
VIDEOHAASTATTELUT EMILIA MÄENMAA

 

Siistiin villakangastakkiin pukeutunut nuori mies kävelee kohti Musiikkitalon Mannerheimintien puoleista ovea olallaan kangaskassi, jossa lukee anteeksipyytelemättömästi ”Go big or go home.” Astun sisään samalla ovenavauksella.

Kello on varttia yli kaksi. Konserttitalo kuhisee kiireisiä harmaapaitaisia nuoria älypuhelimet kädessään ja tohkeissaan olevia eläkeläisturisteja korvalappustereot korvillaan.

Olen opiskelijayrittäjyystapahtuma FallUpissa. Harmaapaitaiset nuoret ovat vapaaehtoisia tapahtumanjärjestäjiä, joista suurin osa kuuluu Aalto Entrepreurship Societyyn. Aaltoes on startup-ekosysteemi, jonka päämääränä on kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen ja helpottaa prosessia, jossa ideasta kehittyy menestyvä kasvuyritys. FallUp on yksi Aaltoesin vuoden päätapahtumista, jonka järjestelyt on aloitettu jo tammikuussa.

Laskeudun muutaman porrastasanteen verran alaspäin, yrittäjyysekosysteemeille varattuun tilaan. Paikalla on kotikentän edustajan Aaltoesin lisäksi muun muassa Helsinki Think Company ja Laureaesin edustajia. Kaikkien pisteiden ympärillä on havaittavissa pöhinää, eli ”aktiivista ja iloista hössötystä” kuten eräs haastattelemamme ekosysteemin edustaja meille sanan tulkkasi. Tapahtuman markkinoinnissa on käytetty toistuvasti startup-skenelle ominaista pöhinä sanaa – ja luultavasti ilman ironian häiventäkään.

 

Opiskelijatapahtuma on sponsorille mahdollisuus kasvojenkohotukseen

Black Box -nimisen tilan edessä istuu parikymppinen poika uppoutuneena muistiinpanoihinsa. Raotan ovea ja kurkistan sisään. Huoneeseen on levittäytynyt noin kymmenkunta nuorta, kaikki samanlaisessa hartaassa tilassa kuin ulkopuolella kohtaamani poika. Käynnissä on Nordean, tapahtuman pääsponsorin, järjestämä pitching workshop “pitching by <3”.

Suuri punainen sydän ei suinkaan ole eksynyt tapahtuman nimeen sattumalta. Sampsa Laine, Nordean Suomen pk-yrityksistä vastaava liiketoiminnanjohtaja kertoo, että pankkikonsernilla on bränditutkimuksen kautta ilmennyt ”selkeä maineongelma, joka täytyy ratkaista kohtaaminen kerrallaan.” Pankki näyttäytyy etenkin nuorille työnhakijoille kylmänä ja tylsänä työnantajana, ja tätä mielikuvaa ollaan nyt murskaamassa.

“Haluamme olla mukana yrittäjien ja yritysten matkassa alusta saakka. Pyrimme erkaantumaan korporaatiojargonista  ja sen takia tulimme tänne tunneaiheella. Haluamme välittää nuorille lämpöä ja kannustaa nuoria uskomaan siihen, mitä he tekevät yrittäjinä”, kertoo Kia Lund, joka työskentelee Nordean strategian parissa.

”Haluamme olla lähellä opiskelijoita. Emme halua, että Nordea nähdään vain isona korporaationa isoille yrityksille.” Toisin sanoen Nordea on paikalla myös kalastelemassa uusia asiakkuuksia. Nuorten kannustaminen yrittäjyyteen on suhteellisen uutta pääkaupunkiseudun korkeakouluissa – puhumattakaan suurista finanssikonserneista.

Pian ensimmäinen pitchaaja nousee pienelle, korotetulle lavalle muutaman kannustavan taputuksen saattelemana. Joku huutaa ”Hyvä Aleksi!”. Sama poika, joka istui hetki sitten huoneen ulkopuolella, seisoo takarivissä ja liikehtii hermostuneesti. Kynnys osallistumiseen on matala, tunnelma on intiimi ja koko tilanteesta tulee ennemmin mieleen vertaistukiryhmän tapaaminen kuin pohjoismaisen pankkikonsernin tilaisuus Euroopan suurimmassa opiskelijayrittäjyystapahtumassa.

Tämä oli mielestäni tosi hauska ympäristö pitchata. Vaikka minua jännitti, oli jännitys positiivista kutkutusta. Täällä oli tosi vastaanottava fiilis, eikä pitchauksen tarvinnut olla vielä valmista tai jotain tiettyä”, kertoo poika, joka vielä hetki sitten jännitti omaa esiintymistään.

 

Sympaattinen David Helgason rikkoi startup-yrittäjän rokkistaraimagoa

Kun astun ulos Black Boxista, nuoria on valunut joukoin sisään, pöhinä on moninkertaistunut ja  vanhukset ovat kadonneet näköpiiristäni. He ovat ehkä menneet hotellille nukkumaan tai illallistamaan – tai sitten he ovat epähuomiossa seuranneet nuoria sisään konserttisaliin ja istuvat paraikaa kuuntelemassa FallUpin kansainvälistä pääpuhujaa David Helgasonia.

Kun Helgason kipuaa lavalle jostain takaa kuuluu rapinaa. Eräs aiemmin tapaamamme startup-ekosysteemin edustaja mussuttaa munariisipasteijaa takani. Helgason aloittaa puheensa ja yritän parhaani mukaan keskittyä häneen. Parikymppisenä Helgason perusti muutaman kaverinsa kanssa Unity Technologiesin, yrityksen, jonka työkaluilla luotuja pelisovelluksia on ladattu yli 24 miljardia kertaa ja jonka avulla kehitettiin esimerkiksi Pokémon Go.

Rapina kuitenkin yltyy. Helgason kertoo tarinaansa pilveä polttavasta, öisin koodaavasta, neljä kertaa yliopiston keskeyttäneestä jannusta, yhden maailman suosituimman pelimoottorin kehittäjäksi. Puheesta välittyy ujo intohimo, joka jää leijailemaan jonnekkin ensimmäisten rivien tienoille ja vaimenee tyystin takarivin parville saapuessaan. Takanani istuva mies nuolee sormenpäistään viimeiset filotaikinan jäämät, ja Helgason poistuu lavalta kaksikymmentä minuuttia etuajassa.

2016.10 - Fallup

Aitous ja arvot yrittäjyyden pohjana

Helgasonin jälkeen lavalle marssitetaan viisi yrittäjää paneelikeskusteluun. Keskustelua vetää edellisvuoden tapaan Aape Pohjanvirta, primepöhisijä ja Startup Saunan kummisetä. Pohjavirran ote on ilmeisen provosoiva ja juontaja naurattaakin yleisöä piruillen panelisteille lähestulkoon kaikesta mahdollisesta. Ympäriltäni kajahtelevat hörähdykset vaihtuvat kuitenkin epämukavaksi kiemurteluksi ja hämmennykseksi, kun Pohjanvirta iloitsee naisten ja miesten olevan täysin tasa-arvoisessa asemassa Suomessa. Edessäni istuva nainen kääntyy ympäri ja pyöräyttää minulle silmiään. Pyöräytän takaisin.

Paneelikeskustelussa yrittäjyyden romantisointi ja pöhinäkliseet eivät saa jalansijaa, vaikka tilanvarausyritys Venuu:n perustaja ja toimitusjohtaja Jerome Saarinen huudattaakin yleisöä startup-energian nimissä.

”Yks, kaks, kol… JEEEEE!!!”

Trashionista Outi Les Pyyn kauniisti rullalle muotoillut etuhiukset värisevät, kun hän kertoo paneelikeskustelussa luvanneensa itselleen 13-vuotiaana irtisanoutuvansa sinä päivänä kun töihin meno alkaa vituttaa. Les Pyystä tuli vaatetusalan yrittäjä.

Paneelikeskustelun päätyttyä Les Pyy kertoo Musiikkitalon työpaikkaravintolassa ansaitsevansa alle puolet siitä rahamäärästä, minkä hän ansaitsi kun ennen yrittäjyyttään, vaikka hän käytännössä elää töitä. Tunne, että kokee tekevänsä jotain merkityksellistä, on kuitenkin arvokkaampaa kuin palkkakuittien erotus.

 

Hyvä bisnes ei tarkoita välttämättä rahallista menestystä, vaan sitä että yrityksen arvomaailma on kohdallaan.

 

”Se draivi minkä saan siitä, että teen asioita millä koen olevan merkitystä, saa jaksamaan aivan eri tavalla. Ennen en pystynyt seisomaan myymäni tuotteen takana ja se söi minua vuosien varrella elävältä.  Hyvä bisnes ei tarkoita välttämättä rahallista menestystä, vaan sitä että yrityksen arvomaailma on kohdallaan. Se tarkoittaa, että olet valmis sanomaan jollekin keikalle tai asiakkaalle ‘ei’ jos se ei kohtaa yrityksen arvomaailmaa”, Les Pyy sanoo.

Yksi panelisteista, matkailuyritys Duara Travelsin perustaja Johanna Vierros, myöntää Pohjavirran hiillostuksessa kieltäytyneensä erään sijoittajan tarjouksesta, vaikka rahoitus olisi tullut nuorelle startupille tarpeen.

”Paljon tärkeämpää kuin raha on se, mitä ihminen tuo tiimiin.”

Vierros kertoo myös avoimesti olevansa vielä epävarma siitä, lähteekö hänen startupinsa lentoon. Tai siitä onko tässä ylipäätänsä mitään järkeä. Nuoret yrittäjät osoittavat opiskelijoille, ettei yrittäjyys ole vain pöhinää, innovointia ja rahoituksen keräämistä, vaan myös epävarmuutta, burnouteja ja konkursseja.

 

”Päiväni tähtihetki oli, kun kävin ostamassa McFlurryn yläkerran mäkkäristä ja menin pihalle röökille.”

 

Epävarmuudesta tai epäonnistumisesta puhumista ei kaihdeta – päinvastoin, panelistit näkevät epäonnistumisen keskeisenä osana menestystä. Saarinen peräänkuuluttaa epäonnistumisen merkitystä oppimisprosessin kannalta ja toteaa kehityksen loppuvan tyytyväisyyteen. Nuoria suorastaan kannustetaan epäonnistumaan, kokeilemaan keskeneräisiä ideoitaan ja räpiköimään takaisin pystyyn.

Epäonnistumisen ilosanoman julistaminen on kuitenkin vaikeaa konkurssihakemusta täyttäessä. Les Pyy teki ensimmäisen konkurssinsa 23-vuotiaana työskennellessään toiminimellä ompelijana Kluuvin silloin autiossa pohjakerroksessa.

”Päiväni tähtihetki oli, kun kävin ostamassa McFlurryn yläkerran mäkkäristä ja menin pihalle röökille. Tein tappiota joka ikinen päivä puolen vuoden ajan.”

Lopuksi jokainen panelisti antaa hiirenhiljaa kuunteleville nuorille neuvon: Uskokaa itseenne. Epävarmuus on ok. Olkaa aitoja. On ok eksyä. Startup on loistava ensimmäinen työpaikka.

Käännyn kurkistamaan permannolle. Kuuntelijat istuvat  liikahtamatta ja haalivat oppeja.

2016.10 - Fallup

 

Yleisö söi Kyrö Distilleryn Mikko Koskisen kädestä

Seuraavaksi konserttisalin kolmelle massiiviselle ruudulle tunkeutuvat viiden miehen paljaat pakarat. Kuvassa näkyvät istumalihakset kuuluvat maailman parasta giniä valmistavan tislaamon, Kyrö Distilleryn, perustajajäsenille. Kuvassa on myös Mikko Koskinen, yrityksen markkinointivastaava, joka myhäilee päälavalla.

Pohjoismainen viina on virkistävä aihe teknologiaintensiivisen illan loppupuoliskolla. Koskinen kuvailee kieli poskella hullun idean tarinan, joka sai alkunsa poikien huurteisesta saunaillasta. Kehitys tapahtui nopeasti ja sattumanvaraisesti. Koskinen tirskahtelee lavalla omille kommelluksilleen.

Koskinen on loistava tarinoija. Hän on kuin faabelin arvoituksellinen satusetä pitkine partoineen ja vienoine hymyineen. Tekisi mieli kivuta parvelta lähemmäs lavaa istumaan suoraan Koskisen eteen.

2016.10 - Fallup

Ruudulla vilahtelevat nyt pakaroiden sijaan herttaiset maalaisnäkymät, vanhat juustomeijerit ja Aira Samulin tanssimassa kesähämärässä pellolla valkoinen mekko ja leiskuvan punaiset hiukset hulmuten. Pystyn kuvittelemaan käsin tislatun ruisviskin tai puolukoilla ja rosmariinilla terästetyn gin tonicin vivahteet. Syljeneritys suussani tihentyy.

 

Ruudulla vilahtelevat nyt pakaroiden sijaan herttaiset maalaisnäkymät, vanhat juustomeijerit ja Aira Samulin tanssimassa kesähämärässä pellolla valkoinen mekko ja leiskuvan punaiset hiukset hulmuten.

 

Kyrö Distillery profiloituu yleisöä – ja asiakasta – naurattavien tarinoiden avulla suomalaiseksi menestystarinaksi. Markkinoinnin ammattilaisena Koskinen on varmasti tietoinen tarinankerronnan merkityksestä onnistuneen markkinoinnin näkökulmasta.

Jostain yleisön uumenista kumpuaa kysymys siitä, että onko Koskinen kenties erehtynyt ammatinvalinnassaan – eikö hän sopisi pikemminkin stand-up koomikoksi?

Koskinen hymähtää epäonnistuneensa koomikkona, sillä ”viina vei” ja poistuu illan ylivoimaisesti raikuvimpien aplodien saattelemana backstagelle. Konserttisaliin jää leijailemaan epätietoisuus siitä, olisiko Koskisella ollut vielä jotain sanottavaa.

 

Kymmenen vuotta sitten yrittäjyys ei ollut katu-uskottavaa

Kun aurinko on jo heijastanut viimeiset säteensä Musiikkitalon lasisiin seinämiin, startup-yrittäjät Miki Kuusi ja Kristo Ovaska nousevat päälavalle.

Kumpikin vanhoista aaltoesiläisistä muistelee, kuinka heidän kauppisaikojensa alkuvaiheessa yrittäjyydestä unelmoivat olivat epäonnistujia, jotka jäivät tulevien rahishärkien sorkkiin tai KY-talon ulkopuolelle sateeseen paistamaan makkaraa.

Ovaska kuvailee, kuinka Kuusesta olisi voinut tulla perinteinen investointipankkiiri, kuinka hän olisi voinut suorittaa kauppakorkeakoulun vitosen keskiarvolla ja mennä Nordealle duuniin.

”Nyt potentiaalista on kuitenkin saatu satakertainen määrä irti.” Ovaska summaa

“Unelmani ensimmäisen vuoden kauppislaisena oli  yhtäkkiä päästä Nordealle kesäharjoitteluun”, Kuusi jatkaa samalla kun tapahtuman järjestäjät luultavasti huokailevat tuskissaan backstagella – Nordea kun on tapahtuman pääsponsori.

2016.10 - Fallup
Miki Kuusi on startup-yrittäjyyden ilmentymä.

Mikä sai aikaan nopean kulttuurinmuutoksen Suomessa täysin yrittäjävastaisesta ilmapiiristä Ovaskan sanoin ehkä yhteen maailman yrittäjämyönteisimpään ilmapiiriin tällä hetkellä ?

Makrotason muutokset, paljastaa Ovaska myöhemmin haastattelussa.

”Ilman Aalto-yliopiston syntyä ja Design Factoryä, Aaltoesiä ei olisi perustettu. Samaan aikaan kun halutuin työpaikka ja suomalainen unelma Nokia kaatui, joku näytti että on mahdollista menestyä – Rovio ja Supercell lähtivät hurjaan nousuun. Nämä muutokset mahdollistivat sen, että Aaltoesille oli sopiva ilmapiiri syntyä – se olisi voinut ihan hyvin syntyä vaikka puunjalostusteollisuuden edistämiseen.”

Kuusi puolestaan korostaa yksilön merkitystä muutoksen kantavana voimana.

”Aallossa oli ihmisiä, kuten Kristo, jotka näkivät, että Suomeen tarvitaan jotain muutakin kuin ikuinen usko, että Nokia pelastaa meidät kaikki.”

Ovaska uskoo, että jos samanlainen kehitys jatkuu 10-20 vuotta, Suomi on pelastettu.

”FallUp on upea esimerkki. En ole koskaan ollut vastaavanlaisessa tapahtumassa edes kansainvälisesti ajatellen. Kaikki toimii kuin junan vessa. Missään tapahtumassa ei ikinä mikään toimi kuin junan vessa.”

Kylteri x Miki Kuusi & Kristo Ovaska from Kylteri on Vimeo.

Ovaska julistaa, että nuoret tekevät vuosi vuodelta upeampia, isompia ja siistimpiä asioita. Tunnistan, mistä hän puhuu. Vapaa-ajan ja työn rajojen sumentuessa nuoret myös vaativat työltään enemmän kuin edeltävät sukupolvet. Työn on oltava kehittävää, innostavaa ja itsenäistä. Työyhteisöltä kaivataan monikulttuurisuutta, joustavuutta sekä yhteisöllisyyttä – community luncheja ja dinnereitä.

Ajatus siitä, että kaikkia kannustetaan sokeasti yrittäjyyteen tuntuu vieraalta. Kaikista ei ole yrittäjiksi eikä täydykään olla – tarvitsevathan startupitkin työntekijöitä.

Outi Les Pyyn mukaan hänen tuntemansa nuoret voivat paremmin pienissä yrityksissä, kuin megakorporaatioissa.

”Mielestäni mennään pahasti metsään, kun sanotaan että ’sinun pitää ryhtyy yrittäjäksi’ – ei tarvitse. Sinun tulee löytää ympärille sopivat ihmiset keiden kanssa perustaa yritys.”

Vaikka FallUp markkinoi itseään tapahtumana, jossa nuoria kannustetaan yrittäjyyteen, onnistui se jossain muussakin. Tapahtuma nimittäin kannusti nuoria luomaan vankan pohjan terveelle itsetunnolle ja omalle arvomaailmalle, joiden pohjalta toimia elämässä yhteistyössä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa  – vaikka sitten yrittäjinä.

 

KYLTERI JOKA TANSSITTAA KANSAA

Alvar Tallskogin mukaan onnistuneet juhlat syntyvät hyvästä DJ:stä, tilan äänimaailmasta ja avoimin mielin juhlivista ihmisistä.

 

TEKSTI ALBA BUQAJ
KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI

 

Yläasteikäisiä Alvar Tallskogia ja hänen ystäväänsä Otto-Wille Kostea turhautti. He olivat opetelleet soittamaan levyjä ja halusivat kovasti keikalle viihdyttämään ihmisiä, mutta täysi-ikäisyyden vaatimus esti nuorten miesten pääsyn klubeille soittamaan. Kolme vuotta tuntui pitkältä ajalta odottaa, joten he päättivät ryhtyä itse toimeen.

“Päätimme, että tekisimme niin siistejä juttuja kun oli silloin mahdollista”, Tallskog sanoo nyt kuusi vuotta myöhemmin.

Hän on sittemmin soittanut levyjä kymmenissä juhlissa, isännöinyt Bassoradion Starboard-ohjelmaa, järjestänyt suosittuja tapahtumia ja aloittanut vuonna 2014 opinnot kauppakorkeakoulussa. Parhaillaan 21-vuotias Tallskog opiskelee kauppakorkeakoulun markkinoinnin kandidaattiohjelmassa.

 

alvar_1

 

Keväällä 2015 Tallskog oli mukana järjestämässä Uusi Aalto -tapahtumaa, joka järjestettiin Aalto Design Factoryllä.

“Mietin siihen aikaan sitä, että Aallossa on tosi paljon porukkaa, joka ei hirveästi lämpene perusopiskelijabileille”, hän kertoo.

Tapahtuman järjestäminen oli kokeiluna vaivan arvoinen ja toteutus onnistunut. Tapahtuma keräsi hyvää palautetta, mutta loppujen lopuksi siihen laitettua panosta ei palkittu tarpeeksi suurella kysynnällä jatkosta, mikä olisi motivoinut kehittämään konseptista jatkuvamman.

Tallskogille hyvä meininki on ollut tärkeää kaikissa projekteissa, mutta määrätietoisuus on ollut aina ajavana taustavoimana. Hän haluaa jatkaa niiden asioiden parissa, joista on intohimoinen mutta silti pitää bisneslähtökohdat mielessä.

“Vaikka haluan tarjota ihmisille hyvän kokemuksen, kaikki tekeminen ei voi olla pelkästään hyväntekeväisyyttä”, hän sanoo. Luovaan ja kulttuuripainotteiseen työhön kauppakorkeakoulu luo Tallskogin mielestä mahdollisuuden toteuttaa omaa intohimoa ja silti tehdä siitä kannattavaa.

“Bisnesosaaminen tuo tekemiseen lisäarvoa.”

Tulevaisuudessa hän ei halua olla vain graafikko tai tapahtumatuottaja vaan työskennellä samojen aiheiden äärellä enemmän ylätasolla – siihenkin hän tietää kaupallisen osaamisen olevan välttämättömyys.

alvar_2

 

Vuosi sitten Tallskog ystävineen osallistui viime tingassa ideakilpailuun, jonka avulla haettiin uutta päävuokralaista Valkoiseen saliin, historialliseen juhlatilaan Helsingin torikortteleihin.

“Tein todella kalliista paperista taidelehden, jossa esittelimme konseptimme. Taitoin sitä 23 tuntia putkeen, juoksin aamulla painoon ja vein toimistolle juuri ennen sen sulkeutumista.”

Spontaani mahdollisuuteen tarttuminen johti toivottuun lopputulokseen. Syyskuun 15. päivänä puhelin soi ja Tallskog ystävineen toivotettiin tervetulleeksi torikortteleihin.

 

’’Tällä tasolla tekeminen ei millään olisi ollut mahdollista, jos ei olisi uskonut vähän liikaakin itseensä.’’

 

Valkoinen sali on toteutunut haave Tallskogille.

“Unelma omasta paikasta on toki kummitellut takaraivossa, mutta olen jotenkin ajatellut, että se ei ole realistista ainakaan tällä hetkellä.”

Toden totta – harvalla 21-vuotiaalla on vapaat kädet luoda jotain täysin omaa arvokiinteistössä kaupungin ytimessä.

“Tällä tasolla tekeminen ei millään olisi ollut mahdollista, jos ei olisi uskonut vähän liikaakin itseensä”, hän toteaa.

Toiminta Valkoisessa salissa alkaa näillä näkymin tämän vuoden syyskuussa ja pyrkimyksenä on tarjota mahdollisimman laajaa ja kiinnostavaa kulttuurisisältöä kaupunkilaisille. Yksityiskohdat muotoutuvat vielä, mutta varmaa on, että jotain erityistä on tulossa.

 

alvar_3

 

Valkoinen sali ei kuitenkaan ole hänen ainoa lähitulevaisuuden projektinsa. Parhaillaan Tallskogin pitää kiireisenä bilekonsepti Sumatra. Ideana on järjestää säännöllisesti joka kerta eri tilaan sijoittuva ja erilaisen teeman ympärille rakentuva tapahtuma, johon on kerätty iso kasa lahjakkaita musiikintekijöitä. Ensimmäinen Sumatra järjestettiin Teurastamon Kellohallissa huhtikuun alussa. Yhden aikaan yöllä jono oli kymmeniä metrejä pitkä ja moni joutui kääntymään ovella – Sumatra oli siis menestys.

 

Yhden aikaan yöllä jono oli kymmeniä metrejä pitkä ja moni joutui kääntymään ovella.

 

Teini-ikäisistä asti yhdessä soittaneet Tallskog ja Koste tekevät edelleen keikkoja yhdessä. He kuitenkin vaihtoivat jokin aika sitten nimensä Hemo DJ:stä Alvar & OW:ksi uusiakseen imagonsa muuttuneen musiikkityylin mukaiseksi. Tallskog kertoo tämän vaativan taas uutta pohjatyötä, mutta muutos oli tarpeellinen, jotta alkuajoilta asti läsnä ollut Nu Disco –leima saataisiin karistettua. DJ-töiden ja tapahtumanjärjestämisen kautta Tallskog varmasti tietää, mistä hyvät juhlat syntyvät. Kaikki lähtee kuulemma avoimin mielin juhlivista ihmisistä ja hyvästä DJ:stä.

“Myös asiat, kuten tilan värit, miten tilaan tullaan, miten ihmisvirta liikkuu tilassa sekä missä kohtaa baari ja narikka ovat vaikuttavat tunnelmaan ja viihtyvyyteen. Näistä jutuista oppii enemmän sitä mukaan kun näitä hommia tekee”, Tallskog sanoo.

 

 

MAAHANMUUTTOKRIITIKKO

Manhattanin bisneskupla on kuin väkivaltainen parisuhde, kirjoittaa Verna Vuoripuro.

 

TEKSTI VERNA VUORIPURO

 

Kun kerroin muuttavani kevääksi työharjoitteluun New Yorkiin, monen ystäväni silmät laajenivat.

“Huh, sähän elät ihan unelmaa”, he totesivat.

Ja niin monella tapaa elänkin. Asun kuplivassa naapurustossa Brooklynissa, työskentelen Midtownissa pilvenpiirtäjien keskellä, tapaan jatkuvasti kiehtovia sekä lahjakkaita ihmisiä ja koluan kattoterasseja afterworkeillä.

En kuitenkaan ole löytänyt isosta omenasta erityisemmin mitään, mitä en Helsingistä saisi.

Verkostoitumistapahtumat ovat Nykissäkin usein hieman vaivaannuttavia ja tuskaisen meluisia, muutaman neliön hähmäisestä huoneesta maksaa vuokraa, jolla asuisi valoisassa yksiössä Bulevardilla, ja metrossa saa kuluttaa enemmän tunteja kuin vuorokaudessa usein ehtii nukkua. Niin, ja esiintymislahjoiltaan häkellyttävät amerikkalaisetkaan eivät ikinä saa powerpointia ensiyrittämällä näkyviin.

Älkää käsittäkö väärin, rakastan tämän kaupungin tarjoamaa adrenaliiniryöppyä. Kun kotiutuu New Yorkiin, voitonriemu on valtava – tämän jättiläisen kesytettyään tuntee selviävänsä mistä vain.

Lisäksi yrityksille maailman kilpailluin markkina on varmasti houkuttava. Tarjonnan lisäksi täällä kun on hurjan paljon potentiaalista kysyntää, ja Manhattanin bisneskupla on hektisyydessään poikkeuksellinen.

Yksityishenkilölle amerikkalaisen unelman täytyy kuitenkin olla valtavan vahva, jotta Nykin oikuttelua jaksaa vuodesta toiseen. Irtisanomissuojaa ei tunneta, pysyvien suhteiden luominen vaatii ennennäkemätöntä sinnikkyyttä, kykysi ja tarinasi eivät kiinnosta oikeastaan ketään, ja koko sirkus pyörii rahalla, jota kaupunkiin muuttavalla harvoin ainakaan aluksi on.

Kuten kämppäkaverini kuvailee, täällä asuminen on eräänlainen abusive relationship: väkivaltainen, loukkaava parisuhde. Siihen voi jäädä koukkuun, vaikka iskuja satelee viikoittain.

Moni kauppislainen keräilee kansainvälisiä kokemuksia vaihto ja työharjoittelu toisensa perään. Uudenlaisten ihmisten ja kulttuurien näkeminen kiinnostaa enemmän kuin koskaan, ja nykyään siihen on varsinkin kyltereillä lukuisia mahdollisuuksia.

Vaikka kansainvälinen kokemus on korvaamattoman arvokasta, haluan muistuttaa, että tätä nykyä Helsinki tarjoaa jo paljon sitä samaa, mitä ulkomailta haemme. Kaupungin startup-skene, koko ajan kasvava tapahtumatarjonta, joka puolelle avattavat kekseliäät ravintolat ja vaivattomuudessaan huippuluokkaa oleva arjen elintaso tekevät pääkaupungistamme koko ajan haluttavamman.

New York on toki intohimoinen ja itsetuntoa hivelevä syrjähyppy, mutta kesällä tuntuu hyvältä palata luotettavan, turvallisen ja toimivan vakisuhteen pariin.

 

Kirjoittaja on Kylterin entinen päätoimittaja, joka istuu todennäköisesti parhaillaan metrossa ja kaipaa aikoja, jolloin pitkä työ- tai koulumatka tarkoitti vartin bussireissua Kampista Otaniemeen.

PANKKIIRIN KAUNIS ELÄMÄ

Kylteri selvitti rahishärkien puolesta, pitävätkö mielikuvat hohdokkaasta pankkiirin elämästä paikkansa. Ranjit Mathur kertoo, mitä pankkiirius on ja mitä se toisaalta ei ole.

 

TEKSTI EMILIA MÄENMAA & ALEKSI LINTUNEN
KUVAT ALEKSI LINTUNEN

 

Pankkiirit, nuo kapitalismin kaupparatsut, jotka juoksevat dollareiden kiilto silmissään nuoleskelemassa asiakkaitaan, jotta voisivat iltaisin istua Teatterin vipissä nainen kainalossaan, ja elää kuin viimeistä päivää. Asiaan perehtymättömälle termi “pankkiiri” saattaa kuulostaa kutakuinkin tältä. Kylterin toimitus käväisi tarkistuskierroksella ihan oikeassa pankkiiriliikkeessä, ja todisti nämä ennakkoluulot ainakin osittain vääriksi.

Ranjit “Rankku” Mathur, Taaleri Oyj:n yksityispankkiirien johtaja, on nähnyt liike-elämän monet puolet ulkomaanvuosinaan. Hän asuu valtavassa nelikerroksisessa asunnossa Uudenmaankadulla, käyttää Rolexia ja ajaa upeita autoja. Siihen kuitenkin loppuvat Mathurin kohdalla pankkiireihin yhdistettävät kliseet.

 

pankkiiri1

 

Mathurin alaan kuuluvat Suomen varakkaimpien ihmisten varojen hoito. Ennen hän teki sitä itse yksityispankkiirina, mutta nykyään hän johtaa Taaleri Oyj Helsingin yksityispankkiireita.

Taaleri Oyj syntyi, kun vuonna 2007 Mandatum varainhoidosta lähti kolmekymmentä pankkiiria perustamaan uudelle konseptille pohjautuvaa varainhoitoyritystä. Huhtikuun 1. päivä yritys nousi First North-listalta Helsingin pörssin päälistalle. Mathurilla ja Taalerilaisilla siis menee hyvin.

Yksityispankkiirin työssä keskiössä on erittäin varakkaiden ihmisten rahojen hoitaminen. Omien rahojen laskeminen toisen käsiin on äärimmäinen luottamuksen osoitus. Esimerkkitilanne voisi Mathurin mukaan olla eläkkeelle jäävä suomalainen, joka on päättänyt myydä K-kauppansa.

“Sitten sillä tyypillä on muutama miljoona, ja kysymys kuuluu: mitäs näillä tehdään?”

Ja tämä on se hetki, jolloin pankkiiri astuu kuvioihin.

Vaikka epäilevien mielikuva pankkiireista voikin koostua itsekkyydestä, piittaamattomuudesta ja oman edun tavoittelusta, ovat menestyneen pankkiirin rakennusainekset täysin vastakkaiset. Mathurin mukaan sosiaaliset taidot vaikuttavat suuresti menestykseen alalla, jolla asiakkaat ovat lähtökohtaisesti hyvin epäileväisiä. On siis välttämätöntä ansaita asiakkaan luottamus. Tämä johtaa hyvään maineeseen, mikä on puolestaan tapa saada lisää asiakkaita.

“Jos on vähänkin ketunhäntä kainalossa, luottamusta ei synny.”

Mathur toki myöntää, että alalla on aika paljon niitäkin nilkkejä, joihin negatiiviset mielikuvat perustuvat.

“Pitäisi kyetä katsomaan asiakasta silmiin ja sanomaan, että tämä on parasta mitä voin sinulle tarjota, ja oikeasti tarkoittaa sitä.”

Mikäli nuhteeton ja arvostettu maine on ensisijainen tapa saada uuden asiakkaan varoja hoidettavaksi, herää kysymys, mistä saada edes ensimmäiset hoidettavat varat, joiden avulla saada hyvää mainetta?

 

pankkiiri3

 

Pankkiirin päivä kostuu vaihtelevasta määrästä prospektointia eli uusasiakashankintaa ja olemassa olevien asiakkaiden tapaamisesta. Mathurin mukaan ’’märkäkorvat’’ joutuvat soittamaan paljon puheluita, kun taas satoja miljoonia euroja hoitava pankkiiri ei. Asiakkaiden etsiminen ja hankkiminen onkin raakaa kilpailua.

“Moni tämän alan opiskelija on varmaan jo mielessään sijoittamassa sitä kahta miljoonaa, mutta mistä sen rahan aikoo kaivaa äärimmäisen kilpaillulta alalta? Se on se olennainen kysymys,” Mathur toteaa.

 

“Minun kokemukseni mukaan täytyy olla kiinnostunut elämästä, maailmasta ja ihmisistä – itse asiassa hemmetin kiinnostunut ihmisistä pärjätäkseen.”

 

 

Mathur sanoo itse olevansa poikkeustapaus, koska ei ole kertaakaan vielä soittanut niin kutsuttua kylmäpuhelua – hän on soittanut aina lähtökohtaisesti vain tutuille. Kontaktien ja asiakkaiden hankkimiseksi hän sanoo ulospäin suuntautuneisuuden olevan tärkeä ominaisuus pankkiirille. Verkostoituminen, jonka lähtökohtana on vain hyötyminen ei kuitenkaan riitä.

“Minun kokemukseni mukaan täytyy olla kiinnostunut elämästä, maailmasta ja ihmisistä – itse asiassa hemmetin kiinnostunut ihmisistä pärjätäkseen.”

Näiden määritelmienhän mukaan pankkiirit kuulostavat aika kivoilta tyypeiltä.

“Meidän yksityispankkiirit ovat suoraan sanottuna kaikki todella hurmaavia persoonia”, Mathur sanoo.

Mathur on hieman ihmeissään siitä, että rahoitukseen on kauppakorkeakoulussa niin kova hinku. Se ei hänen mukaansa todellakaan ole ainoa tie pankkiiriksi.

“Minä olen kiinnostunut palkkaamaan kaikenlaisia persoonia: luovia ihmisiä, juristeja ja vaikkapa niitä rahoituksen lukijoita. En kuitenkaan halua palkata vain rahoituksen opiskelijoita.”

Mathurin mukaan myös Taalerin pankkiireilta löytyy monipuolisia taustoja.

Vaikka pankkiireilla on laaja ymmärrys markkinoista ja sen liikkeistä, täytyy yksityiskohtainen ammattitaito ja osaaminen alihankkia omasta yrityksestä. Mathurin mukaan varojen hoito on ryhmätyötä ja koostuu monenlaisesta osaamisesta.

“On tyyppejä, jotka ovat nenä kiinni ruudussa, on salkunhoitajia ja sitten on asiakaspinta. Jälkimmäiseen vaadittavat ominaisuudet ovat paljon ihmistaidoista kiinni. Onhan private banking oikeastaan perhelääkärihommaa.”

 

pankkiiri2

 

“Olen kyllä vähän allerginen rahishärille. Minneköhän ne meinaa mennä töihin?”, Mathur haastattelun päätteeksi kysyy.

“Lontooseen tietysti”, valokuvaaja vastaa.

“Niin, niin, Lontooseen”, Mathur nauraa.

Eikö tosiaan mitään ökyilyä tai pröystäilyä, ihan todellako?

“Joo, aloitinhan minä kuntoilun. Mutta tehdäkseni sen, piti ensin ostaa osa siitä yksityisestä kuntoklubista.”

MOMENTUM HAASTAA VERKKOLEHTIEN ANSAINTALOGIIKAN

Klikkijournalismille vastaiskun tehneet ystävykset uskovat, että verkkolehtien nykyinen ansaintalogiikka ei kannusta laadukkaaseen journalismiin.

TEKSTI SUSANNA MANNERKOSKI
KUVA JESSE SALO

 

Kesäkuussa 2015 Lauri Skön sai idean Facebook-sivusta, joka paljastaa uutissivujen niin sanottujen ”klikkiotsikoiden” sisällön ilman, että otsikkoa tarvitsee edes avata. Syntyi Klikinsäästäjä, jonka pyörittämiseen liittyivät myöhemmin mukaan hänen ystävänsä Kouvola-ajoilta Markus Hav, Tom Himanen ja Deniz Kaya.

100 000 Facebook-tykkääjän ja mediamylläkän jälkeen Klikinsäästäjän taustalla olevan ideologian pohjalta on nyt syntymässä Momentum-applikaatio, joka näillä näkymin lanseerataan suurelle yleisölle ensi syksynä. Momentum tuo eri verkkolehtien mielenkiintoisimmat uutiset käyttäjälle yhdelle feedille personoidusti. Myös mainokset määrittyvät käyttäjän klikkaamien otsikoiden mukaisesti. Applikaatiossa esillä olevat informatiiviset otsikot sisältävät avainsanoja, joiden perusteella algoritmi valitsee käyttäjälle häntä todennäköisesti kiinnostavat mainokset. Näin sekä kuluttaja että mainostaja hyötyvät kohdennetusta markkinoinnista, eikä median tarvitse kalastella sivujen avaamisia epäinformatiivisilla otsikoilla.

Deniz Kaya näkee, että Momentum tarjoaa alustan, jonka avulla kuluttaja pystyy kokoamaan kaikki tarvitseman sa uutiset yhteen paikkaan. Näin tarve usealle applikaatiolle pelkkää uutisten lukemista varten poistuu.

“Momentum on myös ehdottomasti kannanotto sitä ansaintalogiikkaa kohtaan, joka verkkomainonnassa nykypäivänä on”, kauppakorkeakoulussa opiskeleva Markus Hav kertoo.

 

Suuryritykset Google ja Facebook ovat harrastaneet personoituja mainoksia jo pitkään. Momentum-applikaation käyttäjä voi kuitenkin päättää, mitä tietoja antaa mainostajien käyttää, tai kytkeä mainokset kokonaan pois. Käyttäjän on myös mahdollista valita, minkälaisia ja mihin aiheeseen liittyviä mainoksia hän tahtoo nähdä. Sovellus siis perustuu käyttäjän vapaaehtoisuuteen, ja siihen, että käyttäjä on sovelluksen todellinen hyötyjä.

“Kaiken ytimessä on se, ettei kuluttaja koe itseään huijatuksi. Jos kuluttajalle ei kerrota, että mainos on mainos, niin se on väärin. Koen, että tämä on tärkeä viesti”, Hav kertoo.

Sekä Hav että Kaya toivovat Klikinsäästäjän ja Momentumin toimivan keskustelun avaajana kuluttajien, median ja mainostajien välillä. Momentumin perustajat eivät halua syyllistää medioita, vaan osoittaa, että markkinointia voidaan myös toteuttaa uudenlaisella tavalla. He haluavat tuoda verkkolehdille parempia mahdollisuuksia mainostaa, jotta lehdet voisivat keskittyä olennaiseen, eli laadukkaaseen ja todenmukaiseen sisältöön.

Klikinsäästäjä on purrut kansaan – Facebook-sivun 100 000 tykkääjän raja ylittyi helmikuussa. Viikottain Klikinsäästäjä parhaimmillaan tavoittaa jopa 500 000 suomalaista. Siksi Momentumin lähtökohdat ovatkin startup-yritykselle poikkeukselliset, koska potentiaalinen applikaation käyttäjäkunta ja yleisö ovat jo valmiina. Suurin ja tärkein haaste on kuitenkin saada ihmiset todella kuuntelemaan. Ajatus Momentumin kaltaisesta sovelluksesta syntyi viime syksynä, ja applikaatiolle etsitään parhaillaan testikäyttäjiä. Hav ja Kaya myöntävät, että 100 000 tykkääjään tuki on antanut rohkeutta projektin työstämiseen. Suuri yleisö ei ole heille itseisarvo, mutta se on luonut luottamusta, jonka pohjalta he ovat uskaltaneet priorisoida aikaansa ja keskittyä applikaation työstämiseen. Suuren yleisömäärän tuoma valta on ollut myös toimiva keino saada mediat keskustelemaan heidän kanssaan.

“Kaiken ytimessä on se, ettei kuluttaja koe itseään huijatuksi.”

 

“Tuntuisi väärältä olla käyttämättä tätä tilaisuutta hyväkseen”, Hav sanoo.

Vaikka tykkäyksiä olisikin vähemmän, olisi applikaatio silti syntynyt. He uskovat kuitenkin, että se olisi silloin syntynyt hitaammin, ja että heidän tekemänsä liiketoimintaratkaisut olisivat hyvin erilaisia. Rohkeutta on tuonut myös ihmisten positiivinen suhtautuminen applikaation mainontalogiikkaa kohtaan. He ovat avoimesti kertoneet applikaation mainoksellisuudesta, eikä soraääniä toistaiseksi ole kuulunut.

Onko kuitenkin mahdollista, että personoituja uutisia lukiessaan applikaation käyttäjän on niin sanotusti helppo kuplautua?

“Pyrimme kyllä siihen, ettei näin tapahtuisi”, Hav sanoo. Käyttäjä pystyy itse säätelemään oman profiilinsa personointia, jos hän tuntee uutisten olevan liian yksipuolisia.

“Minä käytän vain muutamia uutislähteitä, eli olen jo valmiiksi kuplautunut tiettyjen medioiden luetuimpiin uutisiin”, Kaya toteaa. Hänen mielestään myös yksittäisten medioiden uutistarjonta voi olla hyvin yksipuolista.

Koska Momentumin tarkoituksena on yhdistää kiinnostavimmat uutiset tiiviiksi paketiksi, joutuu käyttäjä hyväksymään, etteivät kaikki uutiset voi valikoitua uutisvirtaan.

 

Momentum-applikaation takana olevaa nelikkoa yhdistää journalismin suurkulutus, huumori sekä maailman parantaminen saunan lauteilla. Perustajajäsenten laaja akateeminen tausta

käsittää kaupallisia aineita, koodausta, opettajankoulutusta sekä näyttelijäntyön opintoja. Työn jakaminen onnistuu luontevasti eri osaamisalueiden ja kiinnostuksenkohteiden perusteella. Kaikki osallistuvat Facebookin Klikinsäästäjä-sivun pyörittämiseen. Skönillä on toimitusjohtajana vahva näkemys sivuston sisällöstä, Himanen toimii koodaajana, ja kauppakorkeakoulua käyvä Hav on keskittynyt bisnespuolen kehittämiseen sekä rahoituskeskusteluihin. Näyttelijänopintoja suorittava Kaya puolestaan työskentelee markkinoinnin puolella. Tässä vaiheessa työtehtävät menevät kuitenkin vielä iloisesti sekaisin.

Vaikka porukan ammatilliset tavoitteet eroavatkin suuresti toisistaan, he kokevat yhteisten vuosien Kouvolassa lähentäneen heitä enemmän kuin korkeakouluopinnoissa vietetty aika muiden opiskelijoiden parissa. Kaya myös uskoo heidän erilaisten taustojensa tuovan paljon hyvää yritykseen näkökulmien moninaisuuden kautta.

“Näen, että applikaation kehitystyössä siitä on paljon hyötyä. Se on suuri vahvuus.” ■

KENEN KOULUA KÄYT?

“Kylteri, heitä vitonen Aallolle, siitä on sinulle hyötyä”, sanoo enkelisijoittaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vuoden alumni Riku Asikainen. Samalla hän kertoo, kuka oikeasti omistaa Kauppiksen ja millaisia vastuita ja mahdollisuuksia omistajuuteen liittyy.

 

TEKSTI ELINA IKOLA
KUVAT ALEKSI LINTUNEN JA JESSE SALO

 

”Kauppis on meidän koulumme, eikä sillä ole kenellekään muulle samaa merkitystä kuin meille”, Riku Asikainen sanoo.

“Meidän tehtävämme on vaatia koulua viemään tätä yhteiskuntaa eteenpäin.”

Asikaista kannattaa kuunnella, sillä hän on paitsi Kauppakorkeakoulun Vuoden alumni, myös monessa mukana ollut sijoittaja. Sitä paitsi keskustelu Kauppakorkeakoulun merkityksestä on erittäin ajankohtainen.

Yliopistojen toimintaympäristö on murroksessa. Vuoden 2010 yliopistouudistus lisäsi yliopistojen taloudellista vastuuta, ja viime vuonna hallitus päätti merkittävistä yliopistosektoriin kohdistuvista leikkauksista. Aalto-yliopistoon kohdistuvien leikkausten osuuden arvioidaan nousevan noin sataan miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.

Valtio kannustaa yliopistoja varainhankintaan valtion vastinrahalla, joka maksimissaan kolminkertaistaa kerätyn potin yhteensä 150 miljoonaan euroon saakka. Keräyskierros on jo toinen. Tällä kierroksella keräysaikaa on vuoden 2017 kesäkuun loppuun saakka. Aalto-yliopiston tavoitteena on kerätä 20 miljoonaa euroa.

Alumnien panosta pidetään tärkeänä. Haasteita kampanjoinnille asettaa se, että alle kymmenen tuhannen euron lahjoituksia voi vastinrahakampanjan sääntöjen mukaan tehdä vain yliopistotasolla. Aalto-yliopisto on varsin tuore yliopisto, johon sen kolmen koulun alumnit eivät ehkä samaistu samalla tavalla kuin omaan kouluun. KY osallistui varainhankintakampanjaan keräämällä pienempiä lahjoituksia Kauppakorkeakoululle, mutta järjestely todettiin sääntöjen vastaiseksi.

Mutta miksi nykyisten ja entisten opiskelijoiden pitäisi avustaa omaa yliopistoa? Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, joissa varainhankinta kuuluu luontevasti alumnitoimintaan, Suomessa ei samanlaista lahjoituskulttuuria ole. Vuoden alumni Riku Asikaisen kertoo, miksi Kauppiksen menestyminen myös tulevaisuudessa on alumnien suuressa intressissä.

“Koulutusta voidaan hahmottaa omistamisen kontekstissa”, Asikainen aloittaa.

“Se sopii teemana hyvin Kauppakorkeakouluun, ja uskon, että meidän opiskelijat hetken mietittyään sanoo, että niinhän sen täytyy olla.”

asikainen

Asikaisen mukaan eräs suomalaisen koulutuspolitiikan ongelmakohta on, että meillä on sinänsä taitavasti järjestetty ilmainen koulutus, mutta haittapuolena tulee sen ottaminen itsestäänselvyytenä. Verovaroin toteutettua koulutusta vaivaa yhteismaan ongelma.

“Me emme ymmärrä, kuka oikeasti omistaa koulun. Me käymme siellä ja jostain tulee ilmaista rahaa, eikä kukaan kiinnitä siihen kauheasti huomiota.”

Asikainen vertaa tilannetta siihen, miten kotoa pois muuttaessamme odotamme, että aina palatessamme äiti odottaa kotona, vanha huoneemme on siivottu ja pöydässä on pullaa. Samalla tavalla odotamme, että koulu on ja pysyy ilman, että kenenkään tarvitsee tehdä mitään sen eteen.

“Mutta juuri meidänhän siihen pitäisi kiinnittää huomiota”, Asikainen sanoo. Alumneille ja nykyisille opiskelijoille on eniten merkitystä sillä, että Kauppakorkeakoulusta osana Aalto-yliopistoa tulee mahdollisimman korkeatasoinen. Kun yliopistossa tehdään myös tulevaisuudessa yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta, nousee myös tutkintoon tehdyn investoinnin arvo. Siksi alumnit, mukaan lukien nykyiset opiskelijat, ovat Asikaisen mukaan koulun laajin omistajakunta ja luontevin taho sanomaan, mitä koululle nyt kuuluu ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää.

 

“Kun yliopistossa tehdään myös tulevaisuudessa yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta, nousee myös tutkintoon tehdyn investoinnin arvo.”

 

Koulutuksen hahmottaminen omistamisen kontekstista liittää siihen ajatuksen omistajan vastuusta ja hyödystä. Jos kerran omistan jotain, minun on huolehdittava siitä. Toisaalta taas huolehtiminen kasvattaa omistukseni arvoa, mistä on minulle suoraa hyötyä. Siksi alumnien tehtävä omistajina on vaatia koulua viemään suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin.

“Meidän pitää astua esiin ja sanoa, että tämä on minun kouluni, että tämä koulu on poikkeuksellinen ja että tämän koulun pitää olla parempi kuin muiden koulujen”, Asikainen sanoo painokkaasti.

Vastuu- ja hyötynäkökulmasta tarkasteltuna avustukset voi nähdä yhtenä tapana harjoittaa omistamista. Avustukset antavat koululle lisäjoustoa, mikä valuu myös alumnien hyödyksi. Avustusten avulla yliopisto pystyy kehittämään joustavammin niitä toimintoja, joita se itse haluaa kehittää, esimerkiksi lähettämään opiskelijoita vaihtoon parempiin yliopistoihin. Kyse on sekä taloudellisesta että henkisestä huolenpidosta, koulusta saadun hyvän siirtämisestä sukupolvelta toiselle.

Asikaisen mukaan ennen kaikkea kyse on kuitenkin yhteisöllisyyden rakentamisesta. Jos tuhat ihmistä antaa koululle rahaa, se tarkoittaa, että ainakin tuhat ihmistä on ollut sitä mieltä, että se on heidän koulunsa.

“Avustukset ovat kokonaisbudjetista hyvin pieni osa. Mutta jos emme osallistu, emme lähetä viestiä siitä, että olemme vakavissamme tämän koulun suhteen. Ja se on minun viestini alumneille ja nykyisille opiskelijoille. Laittakaa vaikka vain vitonen, mutta osoittakaa, että se on minun kouluni.”

Aallon varainhankinta on käynnissä 30.6.2017 saakka.