Edetään etäkoulusta suoraan moderniin kouluun

Teksti: Joonas Remes

Etäkoulu – uusi juttu, joka tuli tutuksi koronan myötä. Nyt luennot istutaan ruudun ääressä. Läsnäolopakkoja on helppo noudattaa. Nukkuminen ja kutominen onnistuvat paremmin kuin ennen. Vaikka harva meistä niitä pääsykokeisiin pänttäsi, eli yo-kisoihin.

Mutta ei etäkoulu ideana ole lainkaan uusi. Jo ennen koronaa, moni opiskelija puhui videoluentojen puolesta. Nyt puhutaan live-lähetysten nauhoittamisen puolesta. 

Teknologia on jo saatavilla, napin painalluksen päässä. Investointien kustannus nolla. Hyötyinä aika- ja paikkariippumaton opiskelu: opiskelijan joustava ajankäyttö eli opintojen, työelämän ja perheen yhteensovittaminen.

Mistä kiikastaa? Yleisin vasta-argumentti tuntuu olevan, että opiskelijat eivät sitten osallistu luennolle. Mutta miksi osallistua luennolle livenä, jos voi katsoa saman nauhalta? Samalla opettajat pääsevät kysymästä, onko nopeus hyvä. Jokainen voi näet säätää sen itselleen sopivaksi. Menikö jotain ohi? Kelaa taaksepäin. Onko tämä jo tuttua? Kelaa eteenpäin. Sanotaan Pareto-parannukseksi. Mutta sitten  puuttuu vuorovaikutus. Vai puuttuuko? Youtube, Instagram ja Facebook toimivat kaikki “offline”, jos näin voisi sanoa, mutta puuttuuko vuorovaikutus? 

Kommenttikenttä voi olla varsin vuorovaikutteinen, vaikkei siellä yhtä aikaa hillutakaan. 

Tarvitaan vain uusia tapoja tehdä vanhoja asioita. Ja paljonko olet vuorovaikutusta live-luennoilla nähnyt, Zoomissa tai salissa? Luulisi, että kommenttikenttä olisi monelle luontevampi paikka kysyä kuin suuri sali. 

Voisiko luennon hioa huippukuntoon kuten tutkimusartikkelin? Hyvin tehty luento kestää aikaa. Kerran nauhoitettu, levittämisen rajakustannus nolla. Ensi vuoden kurssilla jäisi sekin aika tutkimuksen tekemiseen. Olisiko kannattava investointi?

Jos MIT pystyy ylläpitämään OpenCourseWarea, niin miksi Aalto ei ClosedCourseWarea? 

Breakout room -ahdistusta

Suihkun tuoreena, alasti. Luento alkamassa ja heti jako ryhmiin. ”Kamerat ja mikit päällekuuluu professorin suusta, koira haukkuu ja kämppä on sotkuinen. Sopivaa taustaa ei meinaa löytyä. Opiskelukavereita ei ole tullut nähtyä viikkoihin. Deadlinet painavat päälle. Tuntuu että luennoista ei saa mitään irti, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä ryhmissä olisi tarkoitus tehdä. Olisi vain pitänyt jäädä nukkumaan. Näytön sulkeminen tuntuisi helpolta ratkaisulta, eihän kurssilla ole läsnäolopakkoakaan. 

Vuosi 2020 toi mukanaan suuren digiloikkauksen, kun maailmanlaajuisesti levinnyt koronavirusepidemia järjesti koko maailman, kuten myös opiskelijaväestön arjen, täysin uudenlaiseksi. Uudenlainen arki on mahdollistanut opiskelun, halutessaan vaikka alasti kotisohvalta käsin, mutta nähtäväksi jää, onko etäopiskelu kuitenkaan yhtä tehokasta ja osallistavaa kuin perinteisemmät opiskelumuodot.

Uuden arjen seurauksena luennot ja kokoukset siirtyivät Zoomiin ja pari- ja ryhmätyöt kiusallisuutta huokuviin ”breakout roomeihin”. Harppaus opetuksen digitalisoitumisessa on iso: viime vuosina yleistyneiden verkkokurssien osuus oli aikaisemmin hyvin marginaalinen opiskelijoiden kurssikokonaisuudessa. 

Pandemian seurauksena tilanne on kuitenkin kääntynyt täysin päälaelleen, ja vain harvat ja valitut kurssit järjestetään paikan päällä tartuntatilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi. Etäopetuksen muuttuminen pääasialliseksi opetusmetodiksi on vielä verrattain tuore, mutta sen on jo nyt havaittu tuoneen mukanaan sivuvaikutuksia, niin oppimisen, jaksamisen kuin sosiaalisten suhteidenkin kannalta.

Videopuhelussa puhuminen, monien pienien kuvaruutujen ja oman kuvan tuijottaminen on harvalle luontainen tapa kommunikoida. Esimerkiksi videokeskustelupalvelu Zoomissa kamerakuva näyttää keskustelukumppanin vain kaulasta ylöspäin. Tällöin kommunikaatiosta suodattuu helposti pois olennaisia nonverbaalisen viestinnän muotoja, kuten kehon asento, eleet ja liikkeet. 

Videon laadun ollessa huono ilmeiden tulkitseminen vaikeutuu, jolloin luennon seuraaja on vain ja ainoastaan puheen varassa; aivot kuitenkin yhdistävät ihmisen kasvot tämän verbaaliseen ja nonverbaaliseen ulosantiin.

Aivot pyrkivät siis muodostamaan kokonaisuuden yhdistämällä eri kommunikaation muotoja. Kokonaiskuvan tulkitsemiseksi aivot joutuvat tekemään enemmän alitajuista työtä, yrittäessään metsästää edes joitakin nonverbaalisia vihjeitä siitä, mitä toinen henkilö pyrkii viestimään. Tällöin keskittyminen itse asiaan jää vähemmälle, mikä vaikuttaa siihen, kuinka hyvin opiskelija oppii. Eikä tätä helpota se, että keskittymiskyky etäluennoilla on muutenkin tiukilla monipuolisempien aistiärsykkeiden takia.

Sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa uutisissa on alettu puhumaan ilmiöstä nimeltä ”Zoom fatigue”, suomennettuna Zoom-uupumus tai -väsymys. Moni kokee, että erityisesti keväällä, kun koko elämä siirtyi nettiin, oli olo työpäivän tai luennon jälkeen paljon väsyneempi. Koettu väsymys perustuu siihen, miten paljon enemmän aivot kuormittuvat kommunikoidessaan videokuvan kautta. Nähtäväksi jää, tulevatko aivot lopulta tottumaan Zoomin aiheuttamaan kuormitukseen tai millaisia vaikutuksia kuormituksella on esimerkiksi oppimistuloksiin.

Jaksamisen lisäksi oppimisen on havaittu olevan koetuksella etäopiskelun takia. Harppaus aikaisemmasta opetustyylistä nykyiseen oli uusi ja nopea niin opettajille kuin opiskelijoillekin.

Asioiden opettaminen videon välityksellä vaatii opetushenkilökunnalta erilaisia pedagogisia metodeja verrattuna perinteisiin luentoihin. Mikäli näiden metodien soveltaminen etäopetuksessa jää vajaaksi, voi oppisisältöjen sisäistäminen vaikeutua, mikä voi altistaa opintosuoritusten heikentymiselle.

Etäluennoilla luennoitsijan ja opiskelijan välille ei synny luonnollista vuorovaikutusta, mikä on kriittistä oppimisen kannalta. Luokassa puhuessaan luennoitsija voi ilmeiden ja eleiden perusteella havainnoida ympärillä olevaa tunnelmaa ja aistia, onko opetettu asia mennyt perille. Ongelmia syntyy erityisesti etäluentojen isoissa kurssiryhmissä, joissa opiskelijoita voi olla useita kymmeniä, jopa satoja. Näillä kursseilla opiskelijoilla on harvemmin kameraa päällä, minkä seurauksena ryhmän tunnelmaa on mahdotonta arvioida.

Mikäli yleisön vastakaiku ja reaktiot kurssilla käsiteltäviin aiheisiin jäävät vähäisiksi, on opetuksen laatu vaarassa heikentyä.

Vuorovaikutus jää vähäiseksi siitäkin syystä, että Zoom-luennoilla tunnelma on usein piinaava, ja opiskelijoiden kynnys esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä on suurempi. Tällöin riski tietoaukkojen muodostumiseen kasvaa. Vielä vähäisemmäksi vuorovaikutus opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välillä jää, jos luennot on nauhoitettu etukäteen.

Vielä ei ole tietoa siitä, milloin koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset heltyvät. Pahimmassa tapauksessa virus jää seuraksemme vielä pitkäksikin aikaa.

Millaisia työntekijöitä meistä tulee, jos opiskelemme suuren osan tutkinnostamme etänä? Etätyön määrän on uskottu lisääntyvän pysyvästi tautitilanteen helpottaessakin, mutta miten käy opiskelun? Tuleeko etäopiskelusta pysyvää vai palaammeko vielä luentosalien penkeille istumaan? 

Huolestuttavinta on kuitenkin nähdä, millaisia vaikutuksia etäopiskelulla on opiskelijoiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Luonnollisia väyliä ylläpitää jo olemassa olevia ystävyyssuhteita tai mahdollisuuksia tehdä uusia tuttavuuksia ei Zoomin kautta pääse syntymään. Opiskelijat eivät pääse tutustumaan toisiinsa, esimerkiksi luennon jälkeisen lounaan yhteydessä tai paritehtävien välissä.

Harva jaksaa pitkän välimatkan takia matkustaa kampukselle syömään, eikä Zoomin breakout roomeissa tunnu luonnolliselta kysyä tuntemattomilta tehtävään liittymättömiä asioita.

Yliopistoelämä on useimmille paljon muutakin kuin pelkkää opiskelemista. Se on elinikäisten ystävien löytämistä ja lukuisten muistojen luomista. Opiskelijat ja erityisesti ensimmäisen vuoden mursut, jotka joutuivat tutustumaan toisiinsa ja professoreihinsa pääosin Zoomin välityksellä ovatkin siitä syystä erikoisessa asemassa. He eivät ole vielä löytäneet paikkaansa KY:n monipuolisessa yhteisössä, eivätkä ole päässeet kokemaan kaikkia opiskelijaelämän tarjoamia puolia. Jos tilanne on pitkäkestoinen, ovat mursut vaarassa jäädä kovin yksin, kokea yksinäisyyttä ja yhteen kuulumattomuuden tunnetta, mitkä voivat pahimmillaan heijastua opintosuorituksiin ja opiskelijoiden mielenterveyteen.

Epävarmuus tulevasta synnyttää lukuisia kysymyksiä, joihin on tällä hetkellä lähes mahdotonta saada vastauksia. Kaikki ovat omalta osaltaan pistäneet normaalin elämänsä pitoon, mutta sen vaikutus on kaikista suurin opiskelijoihin, joiden elämä on vasta muotoutumassa. Nähtäväksi jää, milloin saamme elämämme takaisin.

Arvosanoista avain menestykseen?

TEKSTI: MARKUS NIEMINEN

KUVITUS: ROOSA AIRAKSINEN

Opintomenestys on tyypillinen kriteeri työnhaussa. Numeroiden vaikutus valituksi tulemiseen on kuitenkin kaukana ratkaisevasta, kertovat rekrytoijat.

Kun huomaat aivojesi pysähtyneen keskellä työhaastattelun case-tehtävää, pidä mielessäsi yksi asia: etsi numeroita.

Numerot ovat selkeitä. Ne voi asettaa janalle, laittaa yhteen, jakaa osiin, muuntaa ja verrata. Niiden avulla on helppo havainnollistaa nykytilaa ja muodostaa tavoitteita. Numeroilla pystyy vakuuttavasti perustelemaan omia argumentteja.

Kilpaurheilun viehätyksestä varmasti osa johtuu sen numerovetoisuudesta: sekunneista ja senteistä, jotka saavat paljon symboliarvoa. Myös liike-elämä on täynnä numeroita, joskin ne vaativat usein enemmän tulkintaa. Taksikuitit ja poissaolotilastot ovat median keino tuoda numeroita helpottamaan politiikan uutisointia.

Mutta palataan takaisin työhaastatteluun. Jo sellaiseen pääseminen on pieni saavutus, mikä kertoo tiukimman karsintavaiheen läpäisemisestä. Haastateltavien valitseminen satojen hakemusten joukosta on raskas prosessi, jossa työnantajat tarvitsevat mukaan selkeyttä ja vertailtavuutta. He tarvitsevat numeroita.

We are looking for an excellent academic track record…” (EY)

In addition to an outstanding academic track record…” (SEB)

We appreciate candidates who embody [–] top academic achievements.” (Nordea)

You have outstanding academic records” (Boston Consulting Group)

Työnhaussa arvosanat ovat yksi datapiste, jonka avulla työnantajat arvioivat hakijoiden kykyjä ja kiinnostavuutta tehtävään. Arvosanojen vaatiminen korostuu erilaisissa konsultointiyrityksissä ja rahoitusalalla, jossa hakijamäärät ovat suuret ja rekrytointi seuraa kansainvälisiä käytäntöjä.

Pankkikonserni SEB:n harjoitteluohjelmista vastaava Anne Tervala kertoo tarkastelevansa opiskelumenestystä ja käyttävänsä sitä mittarina kuvaamaan rahoitusalalla tärkeitä ominaisuuksia, kuten pitkäjänteisyyttä, oppimiskykyä ja motivaatiota.

Elina Salminen, joka vastaa EMEA-alueen rekrytoinneista konsulttiyhtiö Bain & Company:lla pitää arvosanoja selkeänä tapana verrata suurta hakijajoukkoa keskenään. Muuten hakupapereita läpikäyvät ovat paljon alttiimpia tiedostamattomille näkemyksille ja ennakkoluuloille.  

Vaikka opiskelumenestyksellä on epäilemättä jonkin verran painoarvoa ainakin tietyillä aloilla, opiskelijoiden on ollut vaikea päästä selville niiden todellisesta roolista rekrytoinnissa. Monen käsityksissä tämä rooli on saanut suuren painoarvon, sillä ovathan numerot absoluuttisia ja vaatimukset eksplisiittisiä.

“Luennoilla kysellään, pitääkö jokin asia osata tentissä. Tulee mieleen, halutaanko silloin aidosti oppia vai saada vain hyvä numero kurssista”, kertoo Ella Tuukkanen, joka aloittaa syksyllä neljännen vuoden opinnot taloustieteessä.

Kauppakorkeakoulun sisällä moni henkilökunnan edustaja uskoo, opiskelijoiden käsityksissä arvosanojen merkitys on ylikorostunut. Tämä voi luoda riskitekijöitä opiskelijoiden hyvinvoinnille. AllWell?-kyselyn perusteella opiskelijoiden burn-out riski kauppakorkeakoulussa on huomattavasti maan keskiarvon yläpuolella.    

“Mursut kertovat tuutorien opettavan, että kauppiksessa menestyy kunhan on hyvät arvosanat,” toteaa opintoasiainpäällikkö Pia Lahti.

Viime keväänä rahoituksen tutkinto-ohjelmien johtajana professori Elias Rantapuska kehotti opiskelijoita olemaan keskittymättä arvosanoihin. Tenttien uusimista hän piti ajanhukkana verrattuna niiden tuomaan hyötyyn ja treffejä tai vapaailtaa todennäköisesti järkevämpänä valintana kuin muutaman lisätunnin käyttämistä harjoitusten viilaamiseen.

“Hyöty arvosanojen nostamisesta on marginaalinen suhteessa siihen, että opiskelija pääsee eteenpäin opinnoissaan ja elämässään”, Rantapuska kommentoi tuolloin Kylterille

Osasyy numeroiden korostumisen taustalla voi olla epävarmuus, joka liittyy työnantajien epämääräisiin vaatimuksiin erinomaisesta tai poikkeuksellisesta opintomenestyksestä. Harva opiskelija voi olla varma näiden täyttämisestä.

Työnantajat eivät kuitenkaan pysty tai halua asettaa selkeitä numerovaatimuksia, sillä hakijan opintomenestys tulkitaan aina suhteessa muihin saavutuksiin.

“Loppujen lopuksi pelkät arvosanat eivät kanna työnhaussa kovin pitkälle. Me tarkastelemme aina hakijan koko profiilia,” toteaa SEB:n Anne Tervala.

Boston Consulting Groupin rekrytointia Helsingissä johtava Katariina Komi kertoo arvosanojen olevan vain yksi opintomenestyksen osa-alue. Numeroiden lisäksi BCG tutkii myös opintojen tavoitteellista edistymistä, laaja-alaisuutta sekä kurssisisältöjä. Tämän päälle tulevat vielä muiden saavutusten, kuten työkokemuksen, arviointi

“En aidosti usko, että työssä suoriutumisen kannalta on väliä, onko keskiarvo 4,8 vai 4,2.”

Kokonaisvaltainen arviointi on luontevaa, mutta läpinäkymätöntä. Hakijan on usein mahdotonta päästä selville, miksi paikka haastattelukierrokselle jäi saamatta, saati oppia parantamaan hakemuksiaan.

Läpinäkyvyyden lisäämiseksi Bain & Company:n Elina Salminen avaa Kylterille omaa metodiaan hakemusten läpikäymiseksi. Ensimmäisenä vuorossa on opintosuoritteiden ja CV:n lukeminen. Vain jos hakija vaikuttaa näiden perusteella potentiaaliselta, jatkaa hän cover letteriin.

BCG:n Katariina Komi kertoo aloittavansa hakemuksen läpikäynnin CV:sta ja käyvänsä aina läpi myös arvosanat ja cover letterin. Tahti on kuitenkin kova erityisesti harjoitteluhauissa, joissa yhden hakijan papereihin on mahdollista käyttää vain muutama minuutti. Tällöin helppolukuisuudesta tulee valttia. 

“Usein jo hakemuksen ulkomuodosta voi päätellä, missä sen tekijä opiskelee. Opiskelijajärjestöjen CV-pohjista on monesti hyötyä, sillä lukija tietää suoraan, mistä minkäkin kokemuksen löytää.”

Sisällön puolesta kaikki rekrytoijat korostavat katsovansa hyvällä myös muilta aloilta peräisin olevia kokemuksia. SEB:n Anne Tervala näkee tämän olevan joissain tilanteissa jopa hakijan etu.

“Meille on tärkeää, että tiimeissä on ihmisiä erilaisilla taustoilla ja kokemuksilla. Valmista rahoitusalan osaamista tai koulutaustaa ei tarvitse olla, jos motivaation alaa ja yritystä kohtaan voi tuoda muuten esille.” 

Ennen rekrytointipäätöksiä SEB pyytää hakijoita tekemään loogista, analyyttistä päättelykykyä mittaavan testin. Bain & Company:lla vastaavat testit ovat toistaiseksi käytössä muun muassa Sveitsissä ja Isossa-Britanniassa ja harjoittelurekrytointien parissa työskentelevä Salminen uskoo yhä useamman yrityksen myös Suomessa turvautuvan niihin tulevaisuudessa.

Työnantajat kertovat ymmärtävänsä opiskelijoiden stressin, joka työnhakuun liittyy. Opiskelijayhteistyöllä ja ekskursioilla he pyrkivät saamaan suoran yhteyden opiskelijoihin, jolloin vääriä mielikuvia yrityksestä, sen toiminnasta ja rekrytointivaatimuksista on mahdollista korjata. 

Epävarmuuden ja stressin lievittämiseksi Elina Salminen kehottaa opiskelijoita miettimään tulevaa uraansa jo opintojen varhaisessa vaiheessa. “Jos tulevaa työuraa ja omaa hakijaprofiilia alkaa miettimään vasta maisteriopinnoissa, voi tulla paniikki.”

Katariina Komin vinkki on kilpailuasenteen sijaan tuen hakeminen kanssaopiskelijoita jo hakemuksia tehdessä.

“Muiden avulla on mahdollista löytää omia henkilökohtaisia vahvuuksia. Ja samalla huomaa, etteivät muutkaan töitä ja harjoitteluja hakevat ole mitään superihmisiä.”

Hei mursu!

TEKSTI: JENNI TOIVONEN
KUVA: PÄÄTOIMITTAJA KUVA-ARKISTO

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia .                                                      

Siksi mekin Kylterin toimituksessa päädyimme tekemään jotakin poikkeuksellista. Tai jos tarkkoja ollaan, ennennäkemätöntä. Ja todiste siitä on silmiesi edessä: Kylterin erikoispainos, joka on suunnattu juuri Sinulle, mursu.                                                             

Mikäli mursu tuo mieleen vain syöksyhampaisen hyljettä muistuttavan nisäkkään, suosittelen aluksi lukemaan nimityksen alkuperästä kertovan artikkelin. Jutusta löytyy muuten ripaus KY:n vaiherikasta historiaa; niin opiskelijayhdistykselle valikoituneesta merkistä kuin akateemisten traditioiden muodostumisesta.

Mursujen ohella kauppakorkeakoulun käytävillä saattaa kuulla puheita kahdeksasta muusta eläinlajista, tai -hahmosta. Jokaisella kauppiksen opintosuuntauksella on näet oma stereotyyppinen nimikkohahmonsa, ja nämä hahmot esitelläänkin Eläinhahmonarratiiveja kauppakorkeakoulussa -artikkelissa. Eri opintosuuntien edustajiin liittyvistä kuvauksista on käyty keskustelua kylterien suosimalla KY-kanavalla Jodelissa. KY-kanavan selaamisesta onkin muodostunut monen kylterin ajanviettotapa, onhan kanavalla yli 14 000 seuraajaa. Kuinka yhteisöllinen tämä tuhatpäinen anonyymiporukka oikeastaan on? Entä millaista keskustelua kanavalla käydään? Näitä kysymyksiä pohdiskelen lehden pääjutussa. Työnhaku ja siirtyminen työelämään ovat ajankohtaisia aiheita mursunkin elämässä. Erityisesti opintomenestyksen painoarvo herättää keskustelua niin työnantajien kuin -hakijoiden keskuudessa. Onko arvosanoista avain menestykseen? Entä millaisia ajatuksia Kylterin toimitusavustajalla on vastavalmistuneiden työmarkkinoista korona-ajan jälkeen? 

Elämäsi ikimuistoisimmat hetket ovat nyt käsillä, ja niistä suosittelen ottamaan kaiken ilon irti. Samoilla linjoilla on myös taloustieteen apulaisprofessori Matti Sarvimäki, jonka mietteitä mursuvuodelle voit lukea lehden lopusta. 

Vielä loppuun tahdon esittää sydämelliset onnittelut opiskelupaikastasi ja toivottaa Sinut lämpimästi tervetulleeksi kyltereiden maailmaan!

Mursuterveisin 

Jenni Toivonen

Kylterin päätoimittaja

Joko luit tästä Jodelissa?

TEKSTI: JENNI TOIVONEN

KUVITUS: SIRU TIRRONEN

Mobiiliviestintäsovellus Jodel ilmentää kampuksen anonyymin viestinnän viimeisintä kehitysastetta. Enää ei haittaa, jos kynä uupuu matkasta, kun viestintä voidaan hoitaa näppärästi sormen painalluksella.

Idealtaan Jodel toteuttaa nimettömän viestinnän peruslakeja. Luodaan yhteyksiä tuntemattomien ihmisten välille, joiden tiet eivät välttämättä muuten kohtaisi. Keskusteluketjuissa viestin vastaanottajalle tarjotaan mahdollisuutta osallistua sananvaihtoon. Mutta se, miten vastapuoli tarjoukseen reagoi, on aina yhtä yllättävää.

Eipä ihme, että keskustelu voi päätyä varsin yllättäville urille. Onhan anonymiteetin takaa tunnetusti helpompaa kirjoittaa ja kysyä sellaista, mitä ei kasvokkain kehtaisi.

Jodelin tarkoituksena on luoda virtuaalinen yhteisö. Kohtaamispaikka, jossa samanlaisen maailmankuvan omaavat ihmiset viestivät keskenään. Yhteisöön kuuluakseen jäseniltä odotetaan sääntöjen mukaista, ryhmän arvoja vastaavaa käytöstä. Tämän myötä ryhmän vuorovaikutusta ohjaavat normit vahvistuvat, ja käyttäjät voivat omaksua virtuaaliyhteisölle ominaisen ryhmäidentiteetin.

Aallon kylterien suosimalla KY-kanavallaon yli 14 000 seuraajaa. Ja keskusteluaiheet vaihtelevat päivästä toiseen. Mutta voiko tämä tuhatpäinen anonyymiporukka olla yhteisöllinen?

Tätä lähdin selvittämään.

Kampuspöhinäsovellus pähkinänkuoressa

Jodel julkaistiin vuonna 2014 Saksassa yliopistokampusten ja opiskelijayhteisöjen anonyymiksi viestintäkanavaksi. Sovellusta selittää yksinkertaisuus: rekisteröitymistä tai nimimerkkiä ei tarvita, vaan jodlaamisen voi aloittaa lataamisen jälkeen.                                                              

Käyttäjältä kuitenkin edellytetään sijaintitietojen jakamista, sillä Jodelin toiminta perustuu GPS-paikannukseen. Paikkasidonnaisuuden myötä keskustelusyöte vaihtelee käyttäjän olinpaikan mukaan. Keskustelunaloitukset näkyvät reaaliaikaisesti 10 kilometrin säteellä käyttäjän sijainnista.                

Jodel-viestintätapahtuu teksti-, kuva- tai videomuodossa eri aiheille omistetuilla kanavilla. Käyttäjät pisteyttävät keskustelunaloituksia äänestämällä niitä ylös- tai alaspäin. Viestin saadessa viisi downvotea, se katoaa näkyvistä – upvotejen ja kommenttien myötä käyttäjä kerryttää karmapisteitä. Käyttäjäkunta pystyy äänestämällä vaikuttamaan viestien näkyvyyteen ja keskustelujen kulkuun.                                                                                                                                                                                

Jodelin säännöissä kielletään esimerkiksi henkilötietojen paljastaminen, väkivalta sekä kaikenlainen kiusaaminen. Keskustelujen pitäminen aisoissa on kuitenkin käyttäjien ja moderointioikeuden saaneiden käyttäjien vastuulla: käyttäjät voivat ilmiantaa sääntöjä rikkovat aloitukset moderaattoreille.                                                                                                                                                   

Jodel Suomessa, Aallossa ja kyltereiden käytössä

Suomeen Jodel saapui syksyllä 2016, kun se lanseerattiin ensin Jyväskylään ja Tampereelle. Positiivisen vastaanoton myötä sovellus levittäytyi ympäri Suomen korkeakoulukaupunkeja, käyttäjäkunnan laajentuessa entisestään. Aaltolaisten keskuudessa Jodel yleistyi vuosien 2016–2017 vaihteessa, ja seuratuimmiksi kanaviksi muodostuivat aalto- ja KY-kanava.                                                                                                                                                                           

KY-kanavan keskustelukulttuurin alkusysäyksenä voidaan pitää kevään 2017 nesugate-tapahtumaa.Ja yllättävää tai ei, tämä juttu sai alkunsa rahasta. Keskustelunaloitus NESUn rahojen käytöstä johti yli tuhannen viestin mittaiseksi ketjuksi, ja tämä tapahtui vain 24 tunnissa.                                                                                                                                                                                          

Tapauksen myötä puheet anonyymin foorumin olemassaolosta päätyivät likipitäen jokaisen kylterin tietoisuuteen.

Vuoden 2017 aikoihin kaksi kauppakorkeakoulun opettajaa liittyivät seuraamaan KY-kanavan keskustelua; yliopiston tuntiopettaja Mikko Tarkkala sekä rahoituksen apulaisprofessori Peter Nyberg.                                                                                                                                                                                                          

Mikko on tunnettu kyltereiden keskuudessa 90-luvun lopusta alkaen. Hänet muistetaan aikalaisen tuotanto- ja materiaalitalouskurssin vetäjänä. Peruskurssin, joka jäi monen mieleen niin vaativuutensa kuin tunnettavuutensa vuoksi. Unohtamatta opettajansa opiskelijaläheistä opetustyyliä.                                                                                                                                                                                                              

Mikon intohimoinen suhde opetukseen on tullut tutuksi myös Aallon kyltereille tuotantotalouskurssien myötä. Ja vuonna 2017 hän olikin vetovastuussa tuotantotalouden perusteet -mursukurssista, kun taas Peter vastasi rahoituksen perusteiden opetuksesta (josta hän vastaa edelleenkin).                                                                                                                                                                                                            

KY-kanavalla käydyissä keskusteluissa kaksikkoon viitataan nimimerkein MIKKO ja Beter. Beter-nimimerkki on tosin poikkeuksellinen: B-kirjain korvataan B-painiketta kuvaavalla emojilla. Siis se punainen neliö, jonka keskellä on valkoinen B-kirjain. Mutta lienee syytä kysyä miksi?

                                                                                                                                                               

Yllätyksekseni Peter kertoo, ettei itsekään tiedä, mistä kirjoitusmuoto on saanut alkunsa. Hän ei ole nimityksen kehittäjä, eikä ole koskaan edes käyttänyt sitä. Nimityksen hän ottaa kuitenkin huvittuneesti vastaan: ”Hauskaahan tuo kieltämättä on, että minusta on syntynyt meemi.”                                               

Ajatus siitä, että opetushenkilökunnan jäsenet käyttävät Jodelia, ei ole mitenkään yllättävä. Mutta minua kiinnostaa, milloin ja miten sovellus on tullut heille tutuksi.                                                                                

”Jodel taisi tulla tutuksi joskus vuoden 2017 alkupuolella, kun eräs kollega rahoituksen laitokselta mainitsi lounaspöydässä, että tällainen appi on olemassa ja sinustakin keskustellaan siellä.”, Peter kuvailee sovelluksen lataamiseen johtaneita tapahtumia. Aktiivisimmin hän seuraa KY- ja aalto-kanavan keskusteluja. Vaikka KY-kanavan sisältöjä tuleekin päivittäin luettua, hän kertoo jodlaavansa itse hyvin harvoin.                   

Mikolle Jodel on ainoa sosiaalinen media, jota hän aktiivisesti käyttää. Mielenkiinto anonymiteettiin ja sovelluksen tarjoama mahdollisuus avartaa omaa näköpiiriä kiehtoi.                                 

”Uutta ’kevyttä’ materiaalia on paljon, se on itselleni Vauva-palstaa relevantimpaa”, hän luonnehtii. KY-kanavalle Mikko liittyi kevään 2017 ”alkuhuuman” jälkeen, ja on siitä lähtien seurannut keskustelujen kehitystä kanavalla. (Hän kertoo harmikseen huomanneen, että kanavan keskustelut vaikuttavat hiljentyneen vuosien saatossa.)                                                                                                                                                                                                                                                                        

Miksi opiskelijat päätyvät Jodeliin?

Kuulin itse Jodelista aloittaessani opiskelut yliopistossa. Ajankohta sijoittuu syksyn 2018 orientaatioviikolle, kun eräs kurssikaverini mainitsi Aallon alueella käytävistä vivahteikkaista keskusteluista. Ajatus anonyymistä sananvaihdosta herätti uteliaisuuden; onpa kutkuttavaa tietää, mitä yliopiston käytävillä kulkevien ihmisten mielessä liikkuu.                      

Alussa seuraamani kanavat rajoittuivat yliopiston aihealueisiin, mutta nykyisin tulee selattua kaikenlaista huonoista runoista inhokkisanoihin ja kuviin jääkaapin uumeniin unohtuneista elintarvikkeista. Oi, mikä oiva keino tuulettaa aivoja arjen keskellä!

 Jodelin matala käyttökynnys ja keskusteluaiheiden laajuus selittää Mikon mielestä sovelluksen suosiota. Jokaisella on mahdollisuus löytää Jodelista jotakin seurattavaa, unohtamatta niitä ”salaisia paheita”, joita ei välttämättä ystäville myönnetä.                                                                 

”Jos haluat seurata Mora-Blörö-Stefu-Rane-aivot narikkaan -maailmaa, niin sitä voi ihan anonyymisti tehdä”, hän sanoo.                                                                                                                                                                      

Monelle Jodel toimii vertaistukena, sillä samaa ikäryhmää tai elämäntilannetta edustavilla ihmisillä on usein yhdistäviä kokemuksia ja ajatuksia elämästä.                                                       

‘Samanhenkisten’ seura lienee myös monelle yksinäisten hetkien pelastus”, Mikko muotoilee.                                                                                                       

Mistä KY-kanavalla keskustellaan?

Keskustelu KY-kanavalla, niin kuin Jodelissa yleensä, on varsin monipuolista. Milloin kadoksissa ovat kurssiarvosanat, milloin tuleva pääainesuuntaus. Toisinaan mietiskellään mursuvuosikurssille sopivaa nimitystä, toisinaan vertaillaan suomalaisten kauppakorkeakoulujen välisiä eroja. Joskus huutistellaan rejekteille ja nauretaan meemeille.                                                                                                                           

KY-lankojen keskustelua sävyttää huumori, jota yhdistellään kerronnan keinoin ajankohtaiseen aiheeseen. Esimerkiksi tammikuussa eräs keskustelunaloittaja kertoi innostuneensa nettonykyarvon laskemisesta rahoituksen perusteiden luennolla. Siksi hän päätyikin laskemaan oman parisuhteensa nettonykyarvon.                                                                                                                                  

Parisuhteessa taakse jääneet hyvät ajat piti unohtaa – eiväthän uponneet kustannukset kuulu oikein laadittuun investointilaskelmaan. Tulevien vuosien diskonttaus osoitti, että huonojen vuosien nykyarvo on painavampi kuin tulevien hyvien vuosien. Koska nettonykyarvo osoittautui negatiiviseksi, jäi aloittajan ainoaksi ratkaisuksi heittää tyttöystävälleen hyvästit.                                   

Keskusteluissa tuntuvat kaikuvan myös stereotyyppiset kuvaukset kauppatieteen opiskelusta. Eräs kantava teema liittyy kilpailuun – esimerkiksi kovimmasta keskiarvosta tai vaikkapa rahiksen paikasta. Osaltaan tämä kielii kauppiksessakin esiintyvästä suorituskeskeisyydestä, osin sisäpiirissä yleistyneestä vitsailun aiheesta.                                                                  

Jodel-kanavien mittapuulla katsottuna KY-kanavan sisältö on varsin asiallista. Mutta vaikka sananvaihto sijoittuukin yleensä Jodelin sääntöjen raameihin, mahtuu mukaan myös sitä törkysisältöä. Se ei-niin-toivottu anonyymin keskustelun lieveilmiö.                                                        

Peter toteaa, että kanavaa selatessa ja keskusteluja lukiessa ”täytyy olla filtteri päällä.” Kanavalla olevan väenpaljouden keskellä vain murto-osa porukasta on kyltereitä, ja kuka tahansa voi tehdä aloituksia kanavalla. Ja toki mukaan mahtuu useampikin botti.                        

Todellisten mielipiteiden, huumorilla kyllästettyjen näkemysten ja meemeilyn erottelu jää lukijan vastuulle. Siksi keskustelujen pohjalta on haastavaa muodostaa konsensusta kylterien mielenmaisemasta. Vaikkakin ajankohtaisimmat aiheet opiskelijaelämän tuoksinassa nousevat pinnalle.

MIKKO & Beter -ilmiö

Vaikka Jodel tunnetaankin anonyyminä yhteisöpalveluna, siellä voi myös halutessaan tunnistautua – esimerkiksi valokuvien avulla. Ja sillä tavalla Mikon ja Peterin Jodel-julkisuus lähti kunnolla käyntiin.                                

Oli syksy 2017 ja paikkana Talvipuutarhan piha, kun Mikko ja Peter saivat idean ottaa ”mursukuvan” tuleville opiskelijoilleen. Kun vappuaatto 2018 koitti, he miettivät keinoa, jolla voisivat lähettää vapputerveisiä henkilökunnan puolesta entisille ja tuleville opiskelijoille.                                                                                                                     

”No, ennen kuin ehdimme miettiä asiaa sen enempää, Jodel oli jo avattu ja kuva lähetetty”, kuvailee Peter ”Vappua Mursuille” -kuvan ideointia.                                                                                             

Mikko kertoo kuvan saaneen suhteellisen hyvän vastaanoton, mutta kommenteissa heräsi kyselyjä siitä, miksi toivotus oli suunnattu vain mursuille. Siksi he päätyivätkin laajentamaan kuvan kohdeyleisöä kattamaan kaikki kylterit – ”Vappua Kyltereille” -kuva sai alkunsa.                                                                                                                            

Kuvasarjaa on jatkettu parin vuoden ajan, ja sen suunnittelemiseen on käytetty huomattavasti enemmän aikaa.                                                                      

Ja panostukset ovat näkyneet myös upvotejen määrässä, vaikka yhteistä mursupopulaa ei enää olekaan”, kiittelee Mikko kyltereiden positiivisista reaktioista.                       

”Kuviin liittyvä fun fact, Peter ei ole munkkimiehiä!”, Mikko paljastaa.

Kaksikon Jodel-julkisuudesta on muodostunut merkittävä positiivinen ilmiö, joka tuntuu yhdistävän KY-kanavan jäseniä. Ja keskustellaanhan heistä myös muulloinkin kuin vappuna. Peter korostaa, niin jodel-aktiivisuuden osalta kuin muutenkin, opiskelijoiden ja henkilökunnan välisten – usein näkymättömienkin – raja-aitojen madaltamisen tärkeyttä.  ”Toivon, että kaikki kylterit, ky-kanavan käyttäjiä tai eivät, muistaisivat positiivisuuden ja yrittäisivät toiminnallaan tuoda sitä entistä enemmän tähän meidän hienoon yhteisöömme”, hän lisää.

Ajattelipa Jodelin olevan verbaalisen törkyoksennuksen jätelaari tai parhainta sitten SMS-viestin keksimisen, ei sovelluksen vaikutusta yhteisöön voi väheksyä.                                      

Useimmat nykyajan some-alustat korostavat oman statuksen rakentamista ja somekuvan harkittua viilaamista muiden silmissä. Tällöin kommunikaatio sitoutuu yhteen identiteettiin, joka seuraa käyttäjää sovelluksesta toiseen. Tähän Jodel tarjoaakin vastapainoa.                                                                                                                               

Toki sovelluksen yhdistävä vaikutus ilmenee sen ulkopuolellakin; harvassa ovat ne kerrat, ettei keskustelujen jäänmurtajana toimisi Joko luit tästä Jodelissa? Testattu ja toimivaksi havaittu taktiikka.

Riittääkö töitä tekevälle?

TEKSTI: MARKUS MYLLYNIEMI

KUVA: MAURO NIEMINEN

Valmistuminen ja työelämään siirtyminen edustaa monelle opiskelijalle hyppyä epävarmuuteen. Toisessa oppiyliopistossani Laajalahden tuolla puolen korona on nostanut monen opintojaan viimeistelevien humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden otsille hikikarpaloita, kun keväälle ja kesälle suunnittelut harjoittelut sekä kesätyöt ovat menneet puihin. Opiskelutoverini eivät ole pelkästään huolissaan välittömästä taloudellisesta tulevaisuudestaan, vaan uhkakuvana heidän mielissään on ollut myös kortistoon valmistuminen.

Vaikka stereotypia työttömästä humanistista kuulostaakin hulvattomalta, se ei kuitenkaan todellisuudessa ole pitänyt ainakaan tähän asti paikkaansa. Työllistyminen esimerkiksi historian alalta on ollut lähes varmaa, ja yliopiston tilastojen mukaan kaksi vuotta valmistumisen jälkeen ainoastaan kolme prosenttia kyselyyn osallistuneista on ollut työttömänä.

Maalaisjärjen valossa voisi ajatella, että korkeakoulutus suojaa talousvaikeuksien vaikutuksilta. Tutkimustieto kuitenkin viittaa siihen, että koulutustaso suojelee vastavalmistuneita vain lyhyessä juoksussa, mutta pitkällä aikavälillä korkeakoulutettuihin kohdistuvat talousvaikutukset ovat merkittävästi suurempia kuin matalasti koulutettujen kohdalla. Saksalaisen IZA työllisyysinstituutin rikkaita OECD-maita vertailevan analyysin mukaan lamavuosina valmistuneiden palkkataso jää tiukan työlainsäädännön maissa alhaiselle tasolle vuosikymmenien ajaksi, ja samalla he jumittuvat tutkimuksen mukaan huonompiin työtehtäviin kuin heidän verrokkiryhmänsä.

90-luvun lama tarjoaa valitettavan esimerkin siitä, miten taloudellisen kriisin vanavedessä valmistuneille oikeastaan pahimmillaan käy. Valtion taloudellisen tutkimuskeskus VATT:n vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan lamavuosina korkeakouluista valmistuneiden maisterien tulotaso on heidän työuransa alkuvaiheessa ratkaisevasti huonompi kuin muilla vastavalmistuneilla. Tutkimus osoitti myös, että he joutuvat uransa myöhäisemmissä vaiheissa todennäköisemmin työttömäksi verrattuna muihin valmistuneiden ikäryhmiin.

Nuorten huoli tulevaisuudestaan on siis aito. Jyväskylän yliopiston koronaviruksen vaikutuksia kulutukseen luotaavassa DigiConsumers-hankkeessa juuri alle 30-vuotiaiden ikäryhmä oli kaikkein eniten huolissaan epidemian vaikutuksista omiin opintoihinsa ja työelämään. Myös valtion tiedeneuvosto on tunnistanut vastavalmistuneet koronan talousvaikutuksien osalta erityiseksi riskiryhmäksi, ja pelkona on, että seuraavan viiden vuoden aikana valmistuneista syntyy samanlainen menetetty sukupolvi kuin 1990-luvun laman myötä.

Valtiovalta on reagoinut koronaan koulutuspoliittisesti muun muassa lisäämällä korkeakoulujen aloituspaikkoja. Yliopistoihin näistä yli 4000 paikasta tulee noin puolet, jotka jakaantuvat oppilaitoksille niiden koon mukaan. Paikkojen jakaminen alojen välille jää yliopistojen oman harkinnan varaan, ja on kyseenalaista, tulevatko paikat lopulta oikeastaan sinne, missä niitä kaikkein kipeimmin tarvitaan. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK on esittänyt huolensa siitä, että koulutetaanko nuoria tulevaisuudessakin työllistäville aloille vai tuleeko joidenkin alojen vastavalmistuneista selkeästi ylitarjontaa.

Koulutuspaikkojen lisäämisellä on tavoitteena lisätä kolmannen asteen koulutuksen saaneiden määrää Suomessa, mikä on valtiontalouden kannalta järkevä ajatus. Tällä hetkellä suomalaisten korkeakoulutettujen määrä väkilukuun suhteutettuna on selkeästi muiden OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Suomalaiset pitää siis saada aikaisempaa hanakammin mukaan koulutusputkeen, jotta työvoimamme pystyy vastaamaan tulevaisuuden työelämän asettamiin haasteisiin.

Koulutuspaikkojen absoluuttisen määrän lisääminen ei kuitenkaan takaa valmistuneiden hyvinvointia tulevaisuudessa. Mikäli koronan aiheuttaman talouskriisin pahimmat skenaariot käyvät toteen, vastavalmistunut opiskelija kohtaa pian aikaisempaa kilpaillummat työmarkkinat, jossa muutamista vapaista työpaikoista taistelee useampi saman kokemustason omaava. Yhtä lailla, vaikka valtion panostukset koulutuksen rahoitukseen ovatkin merkittäviä, vain aika näyttää, miten lisääntynyt opiskelupaikkojen määrä vaikuttaa opetuksen laatuun.

Lisätoimet tulevaisuuden vastavalmistuneiden opiskelijoiden tukemiseksi ovat siis selkeästi tarpeen. Suomen tiukan työlainsäädännön ja joustamattomien työmarkkinoiden ansiosta talouskriisien aikana valmistuneiden opiskelijoiden taloudelliset arvet saattavat pahimmillaan jäädä pysyväksi, ja synnyttää uuden menetettyjen sukupolven. IZT työllisyysinstituutin analyysin mukaan valtiovallan tulisi nyt kiinnittää erityistä huomiota nuorten työllistymismahdollisuuksiin niin sanotun joustoturvan avulla, jossa työnantajan velvollisuuksia kevennettäisiin, ja samalla työttömyysturvan roolia vahvistettaisiin esimerkiksi vastikkeellisen perustulon suuntaan.

Oleellista olisi myös työpaikkojen ja nuorten vahvempi yhdistäminen koulutuksen aikana ja sen jälkeen. Yliopistoista pitäisi teoreettisen opiskelun lisäksi tulla paikkoja, jossa opiskelijan ja työnantajan intressit yhdistyvät esimerkiksi erilaisten harjoittelu- ja yhteistyöjaksojen kautta. Valtiovallan tulisi myös varmistaa lainsäädännön sekä tukien avulla uusien työpaikkojen syntyminen vastavalmistuneita houkutteleville aloille ja tukea määräaikaisuuksien sekä muiden nuorten kannalta epäedullisten työsopimuksien vakinaistamista taloustilanteen parannuttua.

Keinoja vastavalmistuneiden aseman parantamiseksi on, mutta vain aika näyttää, kuinka syvät koronan aiheuttaman talouskriisin haavat tulevat oikeastaan olemaan. 90-luvun lama jätti suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan arvet, jotka parantuvat vielä tänäkin päivänä, ja on vaikea uskoa, että tämä talouskriisi olisi toteutuessaan yhtään erilainen.

Moni uusi korkeakouluopiskelija astelee tänä syksynä innoissaan sisään oppilaitoksensa etuovista täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Koulutus on perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa tarkoittanut sijoitusta tulevaisuuteen, joka on ollut monelle portti pois köyhyydestä ja vanhempien sukupolvien kokemista taloudellisista haasteista. Valmistuminen talouskriisin alla repii kuitenkin nämä vuosikymmeniä vanhat haavat uudelleen auki ja käynnistää uuden arpeutumisprosessin, joka kestää pahimmillaan koko loppuelämän ajan.

Markus Myllyniemi

Kirjoittaja on Kylterin toimitusavustaja ja Laajalahden ali pendelöivä kylterihumanisti, joka tarkkailee maailman menoa yhteiskuntatieteilijän silmin.